• Sijoituskohteet

Supertarinasta sojottaa jo kaksi piippua

Muutamakin lukija on kysynyt Pörssihaukan näkemystä maailman suurimmasta ja ylivoimaisesti menestyneimmästä sijoitusyhtiöstä Berkshire Hathawaysta. Sehän on kaikkien aikojen sijoittajan Warren Buffetin luomus, jota hän edelleen johtaa pitkäaikaisen partnerinsa Charlie Mungerin kanssa.

Berkshiren historia häikäisee, mutta menestystarina ei ole enää aivan yksiselitteinen. Syitä siihen voi tulkita useampia.

Berkshire on minulle kovastikin tuttu yhtiö jo siksi, että Buffet on vaikuttanut käsityksiini sijoittamisesta enemmän kuin kukaan. Hänen ajatteluunsahan saa paneutua Berkshiren vuosiraporteissa. Niistä on koostettu Buffetin sijoitusstrategiaa isommiksi kokonaisuuksikin.

Huikea 50 vuoden tuotto

Jo tästä syystä Berkshire on luonnollisesti ollut harkinnassa Pörssihaukan suositusyhtiöksi, ja varsinkin sen pitkän aikavälin tuloksen vuoksi. Pörssilistautumisensa jälkeen 1969 yhtiö on tuottanut omistajilleen noin 20 prosentin vuosituoton.

50 vuoden sijoitusajalle siitä kertyy liki kymmentuhatkertainen tuotto. Se on huikea tulos suurelle yhtiölle.

Olen omistanutkin Berkshireä vielä muutama vuosi sitten, ja löytänyt sen sijoitusten kohtalaisen tiheästikin vaihtuvalta listalta aikoinaan suoraan omistukseeni monia yhtiöitä. Osa niistä on nyt Pörssihaukan suosituksissa.

Periaatteessa markkina-arvoltaan jo maailman suurimpiin yhtiöhin kuuluva Berkshire asettuisi automaattisesti varman päälle -listalle. Ja sellaisena siihen voi suhtautuakin, jos yhtiön piensijoittajille suunnattu B-osake kiinnostaa; A-sarjan splittaamaton osakehan on yksikköhinnaltaan ylivoimaisesti kallein koskaan missään.

En ole silti nostamassa Berkshireä suositusyhtiöksi, muutamasta syystä.

Aukko edessä

Ensinnäkin Buffet täyttää kohta yhdeksänkymmentä, joten hänen pulkastaan loppuu naru. Tärkeä kumppani Munger on jo liki satavuotias. Jättiyhtiössä on tietysti varauduttu maestrojen poistumiseen, mutta vaikeasti paikattava aukko odottaa.

Buffetin taikakin on hiukan rapistunut viime vuosina, jolloin Berkshiren kurssikehitys on seurannut jokseenkin täsmälleen SP500-indeksiä. Takavuosina se hakkasi indeksin jatkuvasti.

Ei siis todellakaan huonosti, muttei aiemman loistonsa tasoa. Buffet on itsekin viime aikoina tunnustanut indeksin lyömisen tänä päivänä vaikeaksi, ja pitänyt indeksisijoittamista suositeltavana vaihtoehtona.

Koronakriisin viime päivinähän Berkshiren osake on jäänyt selvästikin SP500:sta. Keskeisenä syynä siihen ovat vahvasti pärjänneet tekno-osakkeet, joita Buffet on aina karsastanut itselleen vieraina.

Virheitäkin tullut

Buffet myöntää maailman muutosten hankaloittaneen hänen työtään. Buffetin suosimat perinteiset arvoyhtiöt ovat pärjänneet aiempaa kehnommin etenkin kurssikehityksen osalta.

Näin tapahtui varsinkin koronaromahduksessa. Trendi voi toki muuttua, mutta tästä on tullut Berkshirelle ilmeinen ongelma.

Buffet on myös tehnyt pahoja virheitä viime vuosina. Ensimmäinen suuri oli viitisen vuotta sitten Tesco, sittemmin Kraft Heinz.

Viimeisin kompastus ovat amerikkalaiset lentoyhtiöt, jotka koronan romahduksen keskellä Buffet pisti myyntiin saman tien. Koronaa ei kukaan voinut ennustaa, mutta joka tapauksessa pahoja virheitä hänellekin siis sattuu.

Osingottomuus isoin ongelma

Ehkä oleellisin syy penseyteeni on kuitenkin se, ettei Berkshire maksa osinkoa. Pörssihaukan suositusyhtiöissä ei ole lähtökohtaisesti sellaisia, jos toki nyt osinkojen leikkaamisen vuoksi. Osinkoyhtiöiden suosimiseen on muutama keskeinen syy.

Osinko tekee pysyvästä omistamisesta mielekästä, koska omistuksen käteisvirta poistaa osakkeen myymisen ja siihen liittyvän kurssikehityksen miettimisen.

Sijoitusyhtiössä toki osinkojen maksamattomuus mahdollistaa tuottojen takaisin sijoittamisen, jonka avulla välttyy osingoista kertyviltä väliveroilta. Se tekee ETF-sijoittamisesta verotuksellisesti kustannustehokasta.

Berkshireen voikin suhtautua ikään kuin ETF:ään omistusten laajan hajautuksen ansiosta. Yhtiö ei kuitenkaan ole enää pärjännyt SP500-indeksiä paremmin – miksei siis omistaa suoraan itse indeksiä. Tätä Buffet itsekin jopa suosittelee.

Hinnoittelu hankaloituu

Sijoitusyhtiölle osingon puute on erityisen suuri ongelma myös hinnoittelun takia, koska niiden avainluvut muodostuvat toisella tavalla kuin tavanomaisen yhtiön. Liikevaihto ja tulos ovat hankalammin vertailtavia, varsinkin kun Berkshire omistaa paljon listaamattomiakin yhtiöitä.

Osingon kehitys kertoo luotettavasti yhtiön taloudesta ja helpottaa oleellisesti osakkeen hinnoittelua. Ja osingottomuus jättää omistajan täysin markkinoiden armoille.

Jos markkinat aliarvostavat yhtiön, omistaja ei voi kuin ruikuttaa. Ja tätä Buffet ajoittain on tehnytkin, vedoten muun muassa Berkshiren omistusyhtiöiden vahvoihin taseisiin.

Mutta ei auta itku markkinoilla, jos sijoittajat eivät hienoista tunnusluvuista piittaa. Osingolla Berkshire välttäisi ongelman.

Ruotsalaiset pärjänneet paremmin

Hyvä osinkokone nakuttaa omistajalle käteistä tilille vuodesta toiseen markkinoiden mieltymyksistä piittaamatta. Mutta Buffet haluaa käyttää kaikki tuotot yhtiönsä uusiin sijoituksiin.

Se on pienomistajalle kaksipiippuinen riemu jättäessään sijoituksen riippuvaiseksi yksin sijoittajien arvostuksista. Niihin vaikuttavat monet tekijät.

Pörssihaukan kaksi ruotsalaista sijoitusyhtiötä Investor ja Latour maksavat osinkoa. Ne eivät kärsi alihinnoittelusta tai hinnoittelun vaikeudesta. Molemmat ovat – kiintoisaa kyllä – pärjänneetkin viime vuodet Berkshireä paremmin.

Näistä syistä Berksire ei ole nousemassa pysyviin suosituksiin. Tilanne voisi muuttua, jos yhtiö palaisi vanhaan loistoonsa. Mutta sen varaan ei voi hirveästi laskea jo Buffetin aikakauden päättymisen takia.

Mahdollisesti pelipaperiksi

Joka tapauksessa Berkshirestä kiinnostunut voi järjen mukaan ostaa ja omistaa sitä turvallisin mielin – jos osaketta suosii indeksisijoituksen sijaan. Berkshire liikkuu tyypillisesti indeksien mukana, joten niiden ostosuosituksia voi soveltaa Berkshireen.

Berkshiren kurssi on ollut teknisesti kohtalaisen miellyttävä tulkittava aiemmin. Jos siltä vaikuttaa tuonnempana, Pörssihaukan sykliseksi pelipaperiksi Berkshire saattaa noustakin.

Siihen se on onnen omiaan lähtökohtaisen turvallisuutensa puolesta. Sopivina jaksoina Berkshire on hakannut viime vuosinakin SP500:n, ja sellainen saattaa olla toki taas edessä.

Berkshire on liikkunut itse asiassa siten kuin osakkeet yleensä kriiseissä: ensimmäistä romahduksen jälkeistä korjausliikettä on seurannut uusi pudotus aiemmalle pohjalle. Sen perusteella Berkshire tulee toimimaan kohtalaisen ennakoitavasti jatkossakin.

Pelipaperin kohdalla osingon puutteenkin voi sivuuttaa, koska tavoitteena on muutaman vuoden aikana kertyvä kurssivoitto.

---