Maailmalla ihmetellään taas Warren Buffettin ja juuri kuolleen Charlie Mungerin sijoitusyhtiön Berkshire Hathawayn salkun todella isoa painon Appleen. Sen pörssiosakkeiden markkina-arvosta peräti puolet koostuu teknogorillasta.
Kauppalehden siteeraamaa aineistoa on taivasteltu tai ihasteltu ennenkin, sen kirvoittamana käsittelin aihetta reilu kolme vuotta sitten. Keskeiset pointit pysyvät entisenä: kapea hajautus sisältää aina riskin.
Buffett on lohkaissut hajautuksen suojaavan tietämättömyydeltä. Onhan siinä pointtinsa, mutta ei yksikään sijoittaja tai muukaan olento voi tiedollaan siivota maton alle todellisuuden arvaamattomuutta.
Kyseisessä jutussa nostin esiin Applen Kiina-riskin. Hiukan se jo raotti päätään, kun Kiinan hallitus kielsi virkailijoiltaan iPhonen käytön työtehtävissään.
Ei iso kiusa vielä, mutta muistutti poliittisten riskien olemassaolosta etenkin autoritaarisissa maissa. Jos Kiinan hallitus haluaisi syystä tai kolmannesta murskata Applen kotikamarallaan niin se sujuisi sormia napsauttaen siinä kuin Jack Ma´n ja Alibaban tyrmääminen.
Tätä kuvaavana anekdoottina Kiinan korkeimman oikeuden päätöksellä yhtiöiden solmimien sopimusten tulee olla paitsi lainmukaisia, myös kommunistipuolueen ydinarvojen ja kansallisten etujen mukaisia. Käytännössä se tarkoittaa, ettei mitään lain suojaa ole.
Ei tietysti yllätys tai edes uutinen. Alleviivaa kuitenkin liiketoiminnan pohjimmaista turvattomuutta yhteiskunnassa, joka on oikeusvaltio tasan sen verran kuin itse itsensä valitsevaa poliittista johtoa kiinnostaa.
Vahingonkorvaustuomiot voivat etenkin Yhdysvalloissa tulla ties mistä pusikosta ja käydä todella kalliiksi. Yli satavuotias monialakonserni 3M sai lähdön Pörssihaukasta, kun sen pienen tytäryhtiön korvatulpista turposi historian laajin korvausvyyhti.
Teknojätit ovat myös jatkuvasti demokratioiden virkavallan hampaissa, kuten tuoreeltaan tuomion saanut Google pelikauppansa takia. Eivät ne ole jättejä juuri horjuttaneet, mutta kaikkeen täytyy varautua.
Voivat yhtiöitä kohdata lukemattomat muutkin riesat. Isojakin puljuja on kaatunut vaikkapa johdon sekoiluihin, laittomuuksiin jne.
Suomalaiset muistavat katkerasti Nokian puhelinbisneksen romahduksen. Joutsenlaulu osui Q3:lle 2007, jolloin viimeisen kerran luurit vetivät ja taivas päilyi edelleen rajana.
Jorma Ollilan kansallissankaruus romuttui alle vuodessa. Jyrkkä alamäki ei juuri muuksi muuttunut Nokian keksittyä itsensä uudestaan verkkoyhtiönä.
Applenkin laitemyynti on vetänyt hiukan heikosti vuoden verran. Laskusuhdanteen syytä mielestäni eli kohta taittuu taas ylös.
Mutta mistäpä sen varmaksi voi tietää, joko kilpailijoiden vekottimet syövät markkinaosuutta. Kuluttajien merkkiuskollisuus voi olla kovinkin häilyvä luonnonvara.
Ei mikään yhtiö riskitön ole. Vaikkapa nyt huippukuntoisella Nordealla on vakaa asema ja talous, mutta yllätykset voivat kohdata sitä kuten mitä tahansa.
Vasta 2019 Nordea oli aika heikossa hapessa, kun laskusuhdanne ja nollakorot rassasivat itse aiheutettujen vaivojen lisäksi. Puhuttiin kriisistä ja kehnosta johdosta. Sitten iski korona.
Liikevoitto putosi kaksi vuotta paljon ja osinkoa leikattiin. Sinänsä normaalia sykliselle, mutta terveellinen muistutus kaikkien haavoittuvuudesta.
Hennes & Mauritz oli vuosikymmeniä Pohjoismaiden varmimpia yhtiöitä ja sijoituskohteita, kunnes nettikauppa iski nukahtanutta johtoa puun takaa. Päälle korona ja raju inflaatio, ja Henkka haikailee edelleen suuruuden päiviään.
General Motors kuului Buffettin suosikkiosakkeisiin vuosikymmenet, koska autojätillä oli suojanaan syvä vallihauta eli vahva markkina-asema ja sen suojaama hinnoitteluvoima. Aikoinaan, niin.
GM taantui jo ajat sitten heikosti kannattavaksi ja kasvultaan junnaavaksi hiipuneeksi tähdeksi. Ei olisi uskonut amerikkalaisen autoteollisuuden kultakaudella.
Kunnioitan valtavasti Buffettia sijoittajana, mutten ymmärrä Applen painoa. Toki osake oli pilkkahintainen hänen sitä kahmaistuaan 2015, P/E naurettava 10.
Ei ihme, että kurssi on raketoinut ja paino kasvanut. Mutta tänään P/E on 30. Ainakaan alihintaiseksi sitä ei voi kehua.
Jokainen tekee virheitä, myös Buffett. Vuoden alussa hän myi vain kuukauden omistuksen jälkeen neljällä miljardilla hankkimansa posan Taiwan Semiconductoria, joka nousi vähän myöhemmin Pörssihaukan listalle.
Myymisen takana oli Buffettin mukaan Taiwanin korkeaksi kasvanut poliittinen riski. Sitä ei toki voi vähätellä.
Mutta jos Kiina hyökkää Taiwaniin niin sotkussa lentää tunkiolle paljon paljon muutakin. Mikä mahtaisi olla vaikka Applen asema siinä kohtaa, kun Kiina ja Yhdysvallat joutuisivat sotaan keskenään.
TSMC on paahtanut lujaa ylös vuodenvaihteesta, paremmin kuin Berkshire. Ja rallaa vielä kauan, väitän, ellei poliittinen riski laukea.
Kukaan ei ole erehtymätön eikä mikään varmaa. Tämä kaikki on osakepoimijan pidettävä mielessä salkkua kasatessaan.
Kapea hajautus lisää psykologistakin riskiä. Jättiposan omistajana hermoilet yhtiösi ja sen kurssin takia väistämättä, kun sitä tai tätä huttua kurkkii ovenraosta.
Laiminlöin hajautusta itse takavuosina ja maksoin kovat oppirahat. Mutta tyhmä ei ole se, joka tekee virheitä vaan se, joka ei niistä opi.
Toki keskittämällä voi pärjätä mainiosti läpi elämänsä. Mutta usein käy toisin.
Ja miksi keskittää, kun laatukohteita riittää minkä tahansa kokoiselle sijoittajalle, saati piensellaiselle. Pörssihaukan nelivuotiskatselmuksessa kovatuottoisia osakkeita oli jo paksu nippu, vaikka tarkastelujakso vielä aika lyhyt.
Eikä hajautus tapa hyviä tuottoja. Omat sijoitukseni ovat useassa salkussa ja välittäjällä, mutta jotain osviittaa antaa vaikka Nordnetin lastin tuotto viideltä vuodelta eli aika tarkkaan Pörssihaukan ajalta.
Se yltää päälle +90% tässäkin nihkeässä raossa. Ja hajautusta on todella paljon. Berkshiren vastaava tuotto tältä ajalta on +75%.
Näissä kahdessa kuvakaappauksessa eivät ole likikään kaikki osakkeeni vielä. Jenkit olen ostanut pääosin Degirolle. Monet osakkeet ovat tulleet salkkuun vasta vuoden parin sisään.
Kuvat kertovat oleellisen: hyvät sijoituskohteet eivät rajoitu yhteen tai muutamaan. Eikä etukäteen voi tietää varmaksi niitä parhaita.
Tässä kohtaa ykkösrakettini on ruotsalainen softayhtiö Vitec, jota ostin ensi kerran samoihin aikoihin kuin Berkshire Applea. Vitecin kurssi kurvailee nyt 15-kertaisena jo.
Pörssihaukassa se ei ole todella korkean hintansa takia. Nousee listalle jos hinta vähänkin houkuttaa.
En arvannut Vitecia moiseksi raketiksi sen löytäessäni. Kapeasti hajauttamalla tuskin olisin uskaltanut poimia kyytiin vielä suhteellisen tuoretta yhtiötä huolimatta hyvistä näytöistä.
Ota ilo ja hyöty irti osakkeiden valtavasta valikoimasta. Miksi pelata venäläistä rulettia, kun ei tarvitse.
Pörssihaukkaa seuraavan kerran torstaina.
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Liki +100% alle viidessä vuodessa” on huikea saavutus. Onnittelut siitä ja kiitos näistä yksityiskohtaisista ja ymmärrettävistä analyyseistä. Niitä on ilo lukea! Hajautus on pop ja hyvä saada siitä muistutus. Ahneella on lyhyt loppu – sen olen minäkin saanut kokea. 🙂
Kiitos kiitos! Muutama raketti petraa tulosta paljon, mutta niinpä sen pitääkin mennä, sellaisiakin leveään salkkuun osuu. Olisi tietty mukava tietää etukäteen ne parhaat, mutta voi käydä klassisesti jos liikaa ahnehtii.