• Yleistä taloudesta

EKP jumittaa väärässä historian opetuksessa

Taloudessa historia toistuu, koska sen pohjavirrat ja siten käänteet pysyvät entisellään. Suhdanteet tulevat ja menevät, vaikka maailma monin tavoin jatkuvasti muuttuukin.

Valitettavasti myös samat virheet näkyvät uusiutuvan tehokkaasti. Kireään rahapolitiikkaan juuttuneen Euroopan keskuspankin teot ja puheet ovat kuin suoraan suuren finanssikriisin kynnyksellä.

Heinäkuussa 2008 EKP teki jotain sekä ennustettavaa että typerää: nosti ohjauskorkoa, koska oli huolissaan öljyn ja elintarvikkeiden hintojen noususta. Pääjohtaja Jean-Claude Trichet oli inflaatiohaukka, joka sai vaivatta taakseen etenkin inflaatiokammoiset saksalaiset.

Öljyn lähinnä markkinaspekulaattorien aiheuttama hintapiikki kuului kiristyvän rahapolitiikan perusteluihin. Oman korkonsa laskun jo 2007 aloittanut Yhdysvaltojen keskuspankki Fed ei mennyt retkuun, EKP kyllä.

Näin siitä huolimatta, että talouskriisi oli jo käynnissä. Euroopan talous takkusi ja parissa kuukaudessa maailmantalous romahti, kun investointipankki Lehman Brothersia ei pelastettu konkurssilta.

2011 sama moka uudestaan

Epäluottamus kaikkea kohtaan räjähti silmille. Koron nosto osui mahdollisimman huonoon rakoon. Laman raivotessa päälle inflaatio retkahti äkkiä deflaatioksi.

EKP:n oli pudotettava äkkiä ohjauskorko ja ryhdyttävä muiden keskuspankkien tavoin ennen kokemattomiin hätätoimiin talouden pelastamiseksi. Siinä se ei sentään vitkutellut.

Kun lapsi työntää kielensä jäätyneeseen kaiteeseen hän yleensä oppii kerrasta. EKP toisti saman virheen heti perään 2011, kun elvytyksellä jaloilleen päässeessä maailmantaloudessa inflaatio nykäisi vähän kahden prosentin päälle – deflaation jälkeen.

Ohjauskorko nostettiin äkkiä päälle prosentin. Ja samaan aikaan euroalueen muutenkin hutera talous oli kaatua jäsenvaltioiden velkakriisissä, jota Italian pääministeri Silvio Berlusconi pahensi kiristämällä härskisti kumppanimaita.

Berlusconi saatiin kuriin, mutta talous kyykkäsi. Ja ohjauskorko oli taas kiskottava alas, kun tulipalo meinasi kärventää koko huushollin.

Sitten päädyttiinkin jo nollakorkoihin moneksi vuodeksi.

Inflaatio USA:ssa samaa luokkaa

Fedin rahapolitiikka ei ollut likikään näin typerän hysteeristä. Yhdysvalloissa ohjauskorko vedettiin nollaan ja pidettiin siellä siihen asti, että talouden kriisioloista oli varmasti päästy eroon.

Voisi kuvitella, että Yhdysvalloissa inflaatiokin varmaan vaivasi euroaluetta enemmän. Ei todellakaan.

USA:n kuluttajahintaindeksi on kehittynyt aika samaa tahtia euroalueen kanssa finanssikriisistä asti eli viisitoista vuotta. Vaikka Yhdysvaltojen talous on kasvanut selvästi meitä paremmin niin absoluuttisesti kuin henkeä kohti.

EKP:n virheitä oli vaikea puolustella silloin saati jälkeenpäin. Talouden indikaattorit kirkuivat molemmilla kerroilla punaista, mutta EKP murehti vain alun perin huteriin arvioihin nojaavaa inflaatiota.

Euroalue umpijäässä

Ja taas kerran EKP jauhaa samaa levyä – samalla kun Fed teki selväksi rahapolitiikan pian löyhtyvän olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Vaikka talous on tälläkin kertaa Yhdysvalloissa paremmassa kunnossa kuin taas moniongelmaisella euroalueella.

Reaalitalouden indikaattorit jatkavat kuralla. Euroalueen teollisuuden ja palveluiden yhdistetty ostopäällikköindeksi painui lukemaan 47. Alle 50 tarkoittaa hyvin heikkoa suhdannetta.

Konkursseja sikiää enemmän kuin kertaakaan sitten 2015. Kehitys tuskin voi kuin rumentua kalliin rahan vaikuttaessa viiveellä.

Suomessa tilanne on sitäkin pahempi. Vastaava konkurssiaalto koettiin viimeksi 90-luvulla.

Suomessa puhutaankin odotuksia syvemmästä ja pidemmästä taantumasta. Emmekä ole yksin, jos kenties pahimmasta päästä taloutemme rakenteen vuoksi.

Inflaatio ja markkinakorot sakkaavat

Ja inflaatio on jo käytännössä hengiltä. Sekä kuluttajahintaindeksi CPI että keskuspankeille vielä tärkeämpi ydininflaatioindeksi juuttuivat liki paikalleen jo huhtikuussa.

EKP:n inflaatiohaukat korostavat palkankorotusten astuvan voimaan ensi vuonna. Mutta synkkien talousennusteiden toteutuessa työttömyys lähtee äkkiä ylös leikaten kysyntää ja inflaatiota.

Näin käy aina taantumissa. Mikä ihme tästä niin erilaisen tekisi.

Hyvä puoli on, että markkinakorot mallikappaleena Saksan kaksivuotinen tulevat jo lujaa alas taloustilannetta realistisesti lukien. Se helpottaa velallisten asemaa.

EKP on tästä ärähdellytkin – että markkinat kiirehtivät asioiden edelle. Se ei haluaisi rahoitusolojen löyhtyvän vielä mistään nurkasta.

EKP on Bundesbankin suora perillinen

Miten meitä on siunattu näin surkealla keskuspankilla? Siihen voi osoittaa kaksi toisiinsa limittyvää syytä.

Koko euroalue syntyi alun perin Saksan ja Ranskan halusta ehkäistä uudet katastrofit kahden raatelevan maailmansodan jälkeen. Taloudellinen integraatio oli sen väline, toki myös tavoitteenaan kollektiivinen vaurastuminen.

Euroalueen rahapolitiikkaa määrittävät kaikkien jäsenmaiden keskuspankit, mutta kyllä EKP:n historiallinen linja periytyy etupäässä Saksan Bundesbankilta. Ja sitä taas ohjaa muisto 1920-luvun hyperinflaatiosta, joka avitti oleellisesti natsien valtaan nousua.

EKP:n tehtäväksi määriteltiin yksiselitteisesti hintavakaus. Fedillä on kaksoismandaatti, jossa hintavakauden ohella sen täytyy tavoitella maksimaalista työllisyyttä.

Hyperinflaatio päättyi jo 1920-luvulla

Toki EKP:kin tarkastelee talouden yleistä kehitystä – ainakin periaatteessa. Mutta tiukassa paikassa se on nimenomaan inflaatiohaukka, muut tavoitteet potkaistaan syrjään.

Toimenkuvien ero näkyy käytännön politiikassa taas kerran. Fed katsoo jo pahenevan laskusuhdanteen vaikutusta talouteen ja työllisyyteen.

EKP julistaa edelleen inflaatiosotaansa. Ja vaikeuttaa taas kerran taantumasta elpymistä.

Ironista on, että moni historioitsija pitää 1920-luvun alun hyperinflaation ja natsien rynnäkön kytköstä liioiteltuna. Toki he taitavina populisteina hyötyivät siitä merkittävästi.

Mutta Saksan hyperinflaatio päättyi rahauudistuksen myötä jo reilusti ennen vuotta 1930. Vasta tuolloin natsit nousivat valtiopäivien toiseksi suurimmaksi puolueeksi avaten Hitlerin tien valtakunnankansleriksi.

1930-luvun katastrofi oli deflatorinen lama

Tuossa vaiheessa maailmaa ravisteli jo 1930-luvun suuri lama, joka lähti liikkeelle raskaasti velkavivutetun pörssikuplan ja sen puhkeamisen kokeneesta Yhdysvalloista. Se vajosi kriisioloihin aivan liian kireän rahapolitiikan seurauksena.

Deflatorinen lama kiskoi mukaansa koko maailman, myös Euroopan Saksa mukaan lukien. Saman liemen opetukset ovat kuitenkin aivan toiset amerikkalaisille kuin saksalaisille.

Yhdysvalloissa talouskriisien ehkäisy ohittaa tärkeysjärjestyksessä hysteerisen inflaatiokammon. Työttömyys onkin USA:ssa paljon EU:ta matalampaa.

Sikäläisellä kriteerillä meikäläinen liki seitsemän prosenttia merkitsee massatyöttömyyttä – vaikka työttömiä on nyt suhteellisesti vähemmän kuin koskaan EU:n historiassa.

Taantumat ruokkivat poliittisia häiriöitä

Fedin kaksoismandaatissa kyse on niin inhimillisyydestä kuin yhteiskunnallisesta vakaudesta. Kriisit ruokkivat ääriaineksia ja poliittista levottomuutta.

Saksassakin 1930-luvun romahtaneen talouden raivostuttamat kansalaiset tulivat taivaan lahjana natsien kaltaisille populisteille. Kuten aina ja kaikkialla.

Talousvaikeuksien ja ääriliikkeiden suosion kytköksestä ei puutu esimerkkejä viime vuosien Euroopasta. EU on niille erityisen häiriöaltis, koska sen peruskirja edellyttää päätöksiltä yksimielisyyttä.

Mikä tahansa jäsenmaa voi heittäytyä rettelöijäksi. Pahat taantumat ruokkivat eurovastaisia populisteja. Tätä herkkua EKP on taas tyrkyttämässä.

Myös EKP kaipaisi kaksoismandaatin

Asetelmat tuskin muuttuvat, ellei EKP:n mandaattia muokata kaksinapaiseksi Fedin tapaan. Se pakottaisi murehtimaan muutakin kuin inflaatiota.

Eikä se tarkoittaisi keskuspankin itsenäisyyden murentamista. Siltä osin mikään ei muuttuisi. Eivät poliitikot Fedinkään toimiin sotkeudu.

Valitettavasti on vaikea uskoa siihen jo saksalaisten rahapolitiikan perinteiden takia. He omaksuivat historiastaan kovin yksipuolisen ja valikoivan opetuksen.

Euroalueen kansalaisena tämä raivostuttaa. Sijoittajaa lohduttaa mahdollisuus laittaa rahansa muualle kuin pakkomielteidensä riivaamaan Eurooppaan.

Ostosuosituslista ja markkinakatsaus tiistaina, letkeää vuodenvaihdetta!

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.

---