• Sijoittamisen perusteet

Osakesalkun ihannehajautus: Osa 2

Laajan hajautuksen tarpeen perustelee ensinnäkin se tosiasia, että yksittäisille yhtiöille ja jopa valtioille voi tapahtua mitä vain. Viime vuosilta on ollut tarjolla mitä tyrmäävintä yllätystä: Volkswagenin huijausskandaali, pohjoismaisten pankkien rahanpesuskandaalit, Nokian Renkaiden testiskandaali, lääkeyhtiöiden vahingonkorvausoikeudenkäynnit, Boeingin koneiden rysähtely tantereeseen, Nokian häpeämätön vaikeuksiensa piilottelu…

Listaa voi jatkaa loputtomiin varsinkin pienissä yhtiöissä. Vaikkapa rakennusyhtiö Lehdon syöksy on tullut omistajille järkytyksenä, vaikka yhtiö on vain sortunut klassiseen vauhtisokeuteen. Se toimi tuoreella konseptilla, kovalla velkavivulla ja liialla riskillä laajentumishimossaan, ja jätti huomiotta suhdanteiden äkkikäännökset. Vastaavia tapauksia on sijoitushistoria pullollaan.

Usein yllätykset tulevat niin puskista, ettei niihin voi varautua millään seurannalla. Jälki voi olla karmivaa, joskus ohimenevästi, joskus pysyvästi. Maailmanluokan yhtiöt ovat pudonneet polvilleen virheidensä takia. Nokian kännykkäbisneksen romahdus on meille tutuin ja massiivisin esimerkki.

Pahimpia riskejä ei voi ehkäistä seurannalla, koska yllätykset tulevat kuin rusakko pusikosta. Toisaalta syveneviin vaikeuksiin hitaammin joutuvien yhtiöiden seuranta ei kerro millään automatiikalla, koska yhtiöstä kannattaa luopua.

Yhtiö vakuuttaa toipuvansa osari toisensa jälkeen, mutta aina vain jälki muuttuu rumemmaksi. Mitä teet? Kannattaako myydä vai odottaa aikaa parempaa?

Kapea salkku luo kovan hermopaineen

Kukaan ei voi tietää varmaksi. Kun vaikeudet lopulta ovat niin vakavia, että omistaja haluaisi jo reagoida, kurssi on romahtanut. Onko otettava hurja tappio vai odotettava sittenkin yhtiön toipumista?

Kannattaa siis myydä heti vaikeuksien ilmaantuessa? Sekin on vaarallista. Jos osakkeista luopuu pienimmästäkin risahduksesta, yleensä vain kerää turhia tappiota hätäilemällä. Se onkin sijoittajien yleisimpiä virheitä.

Oikeisiin päätöksiin vaikeuksissa ei ole kultaista kaavaa. Jokainen tilanne on punnittava tapauskohtaisesti, usein suuren usvan keskellä.

Tällaisia tilanteita tulee vastaan väistämättä pitkässä juoksussa. Mitä kapeammin hajautettu salkku on, sen vaikeampaa ja vaarallisempaa päätöksenteko. Virheiden riski kasvaa kovassa henkisessä paineessa.

Jokainen osaa kävellä horjumatta vaaksan leveää lankkua, joka makaa lattialla. Harva kykenee samaan kymmenen metrin korkeudessa. Kapea salkku on korkealle asetettu lankku. Se muuttuu kapeaksi nuoraksi.

Pomminvarmaa yhtiötä ei ole

Toki jo kymmenkunta yhtiötäkin tarjoaa kohtalaisen hajautussuojan. Yksi vakava kriisi ei kaada kokonaisuutta, vaikka nirhaisee jo ilkeästi.

Entä jos kriisiyhtiöitä osuu kohdalla kaksi, kolme? Se ei ole tilastollisesti todennäköistä, mutta kaukana mahdottomasta. Lotossakin aina jotkut voittavat.

Yhtiökohtaista riskiä ei parane vähätellä. Yhtiöissä on varmuuseroja, jotka tunnistaa ennen kaikkea historiasta. Luotettavimmat yhtiöt ovat pärjänneet vuosikymmeniä kaikissa oloissa.

Toisaalta aikoinaan hyvin luotettavatkin yhtiöt ovat muuttuneet surkeiksi riskipesäkkeiksi. Perintinen teräsjättimme, aina vain sijoittajien suosima Outokumpu on mallitapaus.

Pomminvarmaa yhtiötä ei ole. Siksi hajautus on täysin välttämätöntä. Kymmenkunta yhtiötä ei ole paljon.

Hyviä yhtiöitä riittää

Tunnen säästövarallisuutensa teknokuplassa menettäneitä. Olen itsekin kokenut raskaita tappioita, kun hyvänä pitämäni yhtiön osuus salkussa kasvoi liian suureksi – huomatakseni pahoihin virheisiin sortuvan yhtiön ajautuvan nopeaan ja dramaattiseen syöksykierteeseen. Ja itse raastavaan valintatilanteeseen: mitä teen ja koska.

Pahimmat virheet syntyvät tällaisessa tilanteessa. Niille ainoa turvatakuu on laaja hajautus.

Se on myös keskeinen syy Pörssihaukan laajaan yhtiösuositusvalikoimaan. Hyviä yhtiöitä riittää maailmassa. Keskittäminen merkitsee turhaa riskiä.

Sarjan osat ovat yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi.

 

 

---