Osakesijoittamisessa on kahta riskiä: yhtiö- ja markkinariski. Ensin mainittu tarkoittaa väärien yhtiöiden poimintaa omistukseensa. Valinta osoittautuu ennakoitua kehnommaksi, pahimmassa tapauksessa konkurssiin asti eli koko sijoituksen menettämiseen.
Miedommassa tapauksessa yhtiö kehittyy alle odotusten, jolloin sijoituskin tuottaa huonosti, aiheuttaen mahdollisesti pysyvän tai ainakin hyvin pitkäaikaisen tappion. Siihen voi syynä olla yhtiön heikkouden ohella osakkeen liian korkea hankintahinta. Hyväkin yhtiö on kehno sijoitus, jos siitä erehtyy maksamaan liikaa.
Markkinariski tarkoittaa osakekurssien ajoittain hyvinkin voimakasta liikettä alas, eli sijoituksen markkina-arvon putoamista. Hyvien mielekkkäseen hintaan hankittujen yhtiöiden kohdalla kyse on tilapäisestä ongelmasta, mutta toki sekin voi muodostua tuskalliseksi, jos pakottavasta syystä on realisoitava sijoituksiaan rahaksi epäsuosiollisessa tilanteessa.
Osakesijoittamisessa on vain yksi riskinhallintakeino: hajautus. Salkussa on oltava riittävästi leveyttä. Vain se estää sinänsä jokseenkin väistämättömistä virheistä tulemasta ylipääsemättömiä. Yksittäinen hajonnut muna ei tuhoa varallisuutta, jos vahinkoa pehmentävät onnistuneet valinnat.
Hajautus on ainoa, mutta myös varma riskinhallintakeino. Se tehoaa ennen kaikkea yhtiöriskiin, mutta jossain määrin myös markkinariskiin, vaikka siihen ehdottomasti paras lääke on aika.
Taitavasti hajautetussa salkussa markkinariski on kohtalaisen hyvin hallinnassa siksi, että yksittäisten osakkeiden hinnoittelu saattaa olla varsin erilaista erilaisissa suhdanteissa.
Talouden yleisen laskusuhdanteen aikana monet osakkeet sukeltavat voimakkaasti suhdanneherkkyytensä vuoksi. Osa yhtiöistä ei suhdanteista juuri heilu. Ne hinnoitellaan korkealle suhdannevapautensa ansiosta.
Jos hajautus kohdistuu hyvin erilaisiin yhtiöihin, tämä osakemarkkinoille ominainen sisäisten suhteiden vaihtelu pehmentää ainakin jossain määrin salkun markkina-arvon heilahduksia. Se myös takaa, että osakkeita myytäessä käytössäsi on jokseenkin aina mielekkäästi hinnoiteltua tavaraa, eli et joudu tyytymään polkuhintaan.
Markkinapaniikkeja tämä ei toki koske. Silloin kaikki osakkeet syöksyvät ainakin jossakin mitassa. Sitä ei voi ehkäistä minkäänlaisella hajautuksella, ainoastaan pitämällä hermonsa kurissa.
Toisaalta kärsivällisen sijoittajan ei tarvitse markkinariskiä murehtia, jos yhtiöt ovat kunnossa. Niiden osakekurssit toipuvat. Eivätkä hyvien osinkoyhtiöiden tuotot nojaa markkina-arvoon, vaan osinkovirtaan.
Silti hajautus on välttämätöntä riskinhallinnan kannalta- mutta mikä on salkun ihanteellinen yhtiömäärä?
Joidenkin paljon siteerattujen rahoitusteorioiden mukaan osakesalkussa kannattaa pitää noin tusinaa eli kahtatoista yhtiöitä. Lukema perustuu keskihajontatutkimuksiin ja yhtiöseurannan optimointiin.
Kyseisen teorian mukaan tuota suurempaa määrää yhtiöitä on vaikea pitää aktiivisesti silmällä edes ammattisijoittajan, saati piensijoittajan. On siis seurattava omistuksiaan aktiivisesti tehdäkseen oikeita liikkeitä oikeaan aikaan. Sijoittajan kapasiteetti enempää ajan kuin tiedonkäsittelyn osalta ei riitä laajempaan hajautukseen.
Riittävän aktiivinen seuranta on teorian mukaan edellytys tuottojen maksimoimiseen. On siis oltava valmis muokkaamaan salkkuaan tilanteiden mukaan. Ilman huolellista seurantaa ja salkun jatkuvaa huoltoa tuotot jäävät siitä, mitä ne voisivat olla.
Keskihajonta on matemaattistilastollinen käsite, joka liittyy volatiliteettiin. Ajatus on pääpiirteissään se, että salkun markkina-arvon heilahtelut on minimoitava. Kyseisen teorian mukaan tusina osaketta on oikein poimittuna siihenkin ihanteellinen määrä.
En tunne teorian tutkimuksellista taustaa, mutta oma kokemus ei miltään osin sitä tue. Itse olen vuosien varrella omistanut satoja yhtiöitä, joista osa on toki osoittautunut pahoiksikin virheiksi.
Salkuissani on nykyään reilusti yli viisikymmentä yhtiötä, ja määrä on mieluummin kasvamassa kuin supistumassa. En koe laajaa hajautusta ongelmaksi, päinvastoin. Siihen on monta syytä, joita käsittelen jutun seuraavissa osissa.
Toki laaja hajautus jonkin verran työmäärää lisää, mutta paljon vähemmän kuin yleensä kuvitellaan, tai kyseinen teoria väittää. Osaltaan se myös vähentää vaivaa, niin oudolta kuin se saattaa kuulostaa.
Mutta ennen kaikkea laaja hajautus vähentää huolen määrää. Se on rahastosijoittajan etu, johon osakepoimijakin yltää, jos toki se vaatii riittävästi pääomaa, myös kaupankäyntikustannusten vuoksi. Kilpailu on kuitenkin pitänyt huolen, että ne eivät tänä päivänä estä tehokasta hajautusta.
Sarjan osat ovat yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi.