Osinko, hyvän osakesijoituksen avain: osa 1

Mitäs ostaisi? Sijoittajalegenda Warren Buffettin laatukriteerit tiivistyvät osinkoon

Kun osakepoimija lähtee valitsemaan salkkuunsa yhtiöitä, on hänellä käytössään lukuisia mahdollisia kriteereitä, joiden merkityksestä alan ammattilaiset ja kirjallisuus antavat kirjavia neuvoja. Yksi painottaa liikevaihdon kasvua, toinen tasearvoa eli P/B-lukua, kolmas vapaata kassavirtaa, neljäs pääoman korkeaa tuottoa, viides markkinajohtajuutta, kuudes teknologiajohtajuutta, seitsemäs megatrendejä, kahdeksas…

Jokainen kykenee perustelemaan väitteensä hyllykilometrillä tutkimuksia ja supersijoittajien kommentteja. Sijoitusviisauden ristitulessa ei ole vaikea kokea itseään tikanheittäjäksi, jonka täytyy osua tuurilla parhaaseen neuvoon. Mitä kokemattomampi sijoittaja on, sen enemmän hän ähisee.

Pörssihaukan yhtiösuositukset nojaavat moneen kriteeriin, mutta yksi nousee yli muiden: yhtiön osinkohistoria. Siihen tiivistyvät kaikki yhtiön keskeiset elementit sijoittajan kannalta.

Yhtään poikkeusta ei kymmenien pysyvien suositusten kohdalla ole. Ainoastaan pelipapereissa sääntö ei ole ehdoton, mutta mieluusti sitä sovellan niissäkin.

Buffett tiivistää keskeiset vaatimukset

Osinkoon tiivistyy käytännössä jokainen hyvälle sijoitukselle ominainen ja välttämätön tekijä. Lähden liikkeelle sijoittajalegenda Warren Buffettista, joka lienee sijoittajien innokkaimmin seuraama ja siteeraama oppimestari.

Buffett arvostaa korkeaa pääoman tuottoa, vahvaa kassavirtaa ja osinkoa. Niin minäkin, mutta itse annan osingolle Buffetiakin enemmän painoa. Syyt ovat monisyiset.

Omistajan kannalta pitkässä juoksussa oleellista on yhtiön hänelle tuottama varallisuus. Se juoksee viime kädessä vain yhtiön kassasta, vaikka tietenkin jopa kroonisesti tappiollisetkin yhtiöt saattavat olla aikansa hyviä sijoituskohteita suurten odotusten kiskoessa osakekurssia ylös. Se ei kuitenkaan voi kestää mittaansa enempää.

Pitkäaikainen turvallisuutta arvostava sijoittaja saa tuottonsa siitä, mitä yhtiölle jää vuosittain viivan alle. Se riippuu käytännössä kahdesta tekijästä: liikevaihdosta ja kannattavuudesta.

Matala osinko viestii kalliista osakkeesta

Buffet arvostaa kovan liikevaihdon kasvun sijaan runsasta vapaata kassavirtaa, koska se on omistajalle jäävää rahaa. Kannattamaton kasvu on omistajan kannalta hyödytöntä ajan mittaan. Osakekurssikin siihen ennen pitkää reagoi, vaikka hype saattaa kestää vuosiakin.

Kannattava kasvu on tietysti paras yhdistelmä, mutta yleensä hinnoiteltu niin korkealle, että pitkän aikavälin tuotto-odotukset ovat kyseenalaiset kassavirran jäädessä ohueksi suhteessa osakkeen hintaan.

Kalliskin osake saattaa olla hyvä, mutta riski kova. Rajua kasvua on vaikea pitää yllä loputtomasti. Hyväkin yhtiö on huono sijoitus, jos siitä maksaa liikaa.

Kalliin osakkeen yksi tunnus on olematon osinko. Toki se on suhteutettava osingon kasvuvauhtiin, mutta yleensä ottaen Pörssihaukan suosituksiin on vaikea yltää alle kahden prosentin reaaliosingolla. Kasvun täytyy olla siinä tapauksessa varsin vahvaa ja kannattavaa, ja sen näkyä osinkohistoriassa.

Osinko kertoo investointien laadusta

Toisaalta aika pienelläkin kasvulla voi tehdä muhkeaa tulosta ja osinkovirtaa, jos liiketoiminnan kulut ovat pienet. Omistajan ja kansantaloudenkin kannalta parhaita yhtiöitä olisivat ne, jotka eivät kuluttaisi penniäkään mihinkään, myöskään kasvua tukeviin tai tuotantoa ylläpitäviin investointeihin. Ne vain tahkoaisivat kassavirtaa ilman menoja.

Ei tällaisia yhtiöitä tietenkään ole, mutta sen suuntaisia kyllä. Ne jauhavat usein päällisin puolin tylsää ja vaatimattomasti kasvavaa liiketoimintaansa niin kannattavasti, että omistaja voi vain naureskella tyytyväisenä.

Investointejahan kaikkien yhtiöiden täytyy jossain mitassa tehdä. Omistajan kannalta niiden tuottoisuus on oleellinen asia. Vaikka investointi nostaisi liikevaihtoa, on se huono ilman vapaan kassavirran lisääntymistä.

Investointien pitäisi olla tehokkaita. Mutta investointien laatua, varsinkaan tekeillä olevien, on vaikea arvioida ainakaan piensijoittajan, joka harvoin tuntee läpikotaisin omistamansa yhtiöt ja niiden toimialat.

Arviointiin on kuitenkin yksi varsin pätevä menetelmä: osinkohistorian tarkastelu.

Ei osinkoa ilman hyvää kassavirtaa

Jos yhtiö kasvattaa osinkoaan säännöllisesti vuodesta toiseen, on se mahdollista vain kasvavan vapaan kassavirran turvin. Se yksin kertoo pääoman olevan kohtalaisen tehokkaassa käytössä eli investointien tuottavan.

Huonosti investoiva ja ylipäänsä resurssejaan käyttävä yhtiö ei voi palkita omistajiaan. Sen täytyy keskittyä kassan varjeluun ja säilymiseensä.

Kasvuyhtiöiden kohdalla osingon maksamattomuus voi toki kertoa vahvasta kasvusta, johon sen kannattaakin sijoittaa. MUTTA – se ei ole automaattista. Kasvuyhtiö voi jättää osingon maksamatta heikon kassatilanteen ja kehnojen investointien takia.

Vakaasti kasvava osinkohistoria on varmin merkki laadusta ja suhdanteiden ohimenevästä luonteesta. Vaikkapa amerikkalainen elintarviketuottaja Hormel Foods on maksanut säännöllistä osinkoa alkaen 1928, kasvattaen sitä joka vuosi yli 50 vuotta. Sitä parempaa todistetta yhtiön laadusta ei ole.

Hormel on jonossa Pörssihaukan suositusyhtiöksi, mutta valitettavasti laatuyhtiö tuppaa olemaan korkealle hinnoiteltu.

Elintarviketuottaja Hormel Foodsin osinkohistoria ei jätä epäselvyyttä liiketoiminnan laadusta

Osinko on varmin todistaja

Teoriassa osinko on toki merkityksetön, jos yhtiö kykenee sijoittamaan kaikki tuottonsa kannattavasti liiketoimintansa kehitykseen. Silloin kasvaa yhtiön omistaja-arvokin. Näinhän toimii Buffetin oma Berkshire Hathawaykin.

Mutta osinkoa maksamattoman yhtiön pääoman käytön arviointi on vaikeampaa. Onko se oikeasti kannattavasti kasvava yhtiö – vai teeskentelee sellaista?

Tilille kilahtava osinko ei jätä spekulaatiolle sijaa kuin hyvin harvinaisissa tapauksissa, joissa yhtiö kuivattaa kassaansa yleensä pääomistajan lyhytnäköisyyden vuoksi.

Riittävän pitkän ja hyvän osinkohistorian omaavan yhtiön kohdalla riski on olematon. Jos yhtiö tulouttaa vaikeampinakin aikoina osinkoa entiseen tapaan, kertoo se yhtiön ja omistajapolitiikan vakaudesta.

Näin tekevät myös parhaat sykliset yhtiöt laskusuhdanteissa. Ne osaavat varautua suhdannevaihteluihin, ja pitävät kassansa kunnossa. Se on paras mahdollinen todiste liiketoiminnan laadusta- niin syklisten kuin muidenkin kohdalla.

Juttusarja sisältää osat yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pörssihaukka
Y-tunnus 1666554-1
info@porssihaukka.fi

Tietosuojaseloste

Kaupan ehdot

2020 © Pörssihaukka