Pari opetusta Thomas Cookin konkurssista

Turismi on megatrendi, mutta se ei matkatoimistojättiä pelastanut

Brittiläisen matkatoimiston Thomas Cookin konkurssi on opettavainen episodi monella tavalla – ennen kaikkea siitä, mihin sijoittajan ei kannata luottaa. Ei ainakaan ilman kunnollista pureskelua.

Thomas Cook oli todella vanha ja kokenut yhtiö, perustettu lähes kaksi sataa vuotta sitten. Liki kymmenen miljardin euron liikevaihdollaan se oli myös suuri yhtiö, meikäläisten metsäjättien mittaluokkaa. Pörssihaukalle ne ovat vahvoja turvasignaaleja, mutta tapaus muistuttaa, etteivät nekään autaaksi tee.

Perinteisiin pakettimatkoihin keskittynyt yhtiö ei kyennyt vastaamaan kuluttajakäytöksen muutokseen. Matkustajat ovat oppineet varamaan hotellinsa ja lentonsa itse netistä, josta edullisia vaihtoehtoja on helppo plerata palvelusivustojen avulla. Suuren yhtiön volyymiedut eivät painaneet puntarissa, vaan sen kustannukset karkasivat.

Olosuhteiden äkillinen muutos, tässä tapauksessa brexit ja punnan kurssin romahdus, heikensivät jo vuosia kituuttanutta kannattavuutta. Brexitille yhtiöt eivät tietysti mitään voi. Rajusti kilpaillussa matkailubisneksessä kulujen kasvua on vaikea työntää asiakkaiden maksettavaksi.

Asiakkaita oli yhä, kannattavuutta ei

Liikevaihdon sakkaaminen ei ollut Thomas Cookin varsinainen ongelma, vaan kannattamattomuus ja velkaisuus. Alan murroksesta huolimatta liikevaihto oli ollut jopa reippaassa kasvussa edellisestä laskussuhdanteesta 2015-2016 asti.

Liikevaihto oli jopa kasvussa, mutta kannattavuus mureni

Pelkästään myynnin perusteella yhtiö näytti tavalliselta sykliseltä, joka oli lähivuosina yltämässä historiansa parhaaseen liikevaihtoon. Viime keväänä tosin alkoi jo myyntikin takuta brexitin painamana.

Nettotulos painui rankasti miinukselle, kun yhtiö ei kyennyt samalla sopeutumaan pahentuvaan kustannuskäyrään. Noutaja tuli ällistyttävän nopeasti. Vajaat pari vuotta sitten yhtiön markkina-arvo oli vielä pari miljardia puntaa.

Velkakriisin mukana osakekurssi romahti todella nopeasti

Konkurssiin julistaminen tapahtui sinänsä epätavallisen nopeasti, yleensähän jatkorahoitusta haetaan kauemmin. Mutta se ei muuta tosiasiaa, että yhtiö oli kuralla, ja omistajien kannalta tilanne joka tapauksessa hyvin toivoton.

Jos tällaisessa tilanteessa saadaan uutta rahoitusta, se usein muokkaa omistuspohjaa radikaalisti. Velkaa muutetaan osakepääomaksi, jolloin vanhojen omistajien osuus liudentuu olemattomaksi. Yhtiö pelastuu ainakin toistaiseksi, omistajat eivät.

Kiinteä omaisuus ei ole turvatae

Thomas Cookilla oli lehtitietojen mukaan myös suhteellisen paljon kiinteää omaisuutta, jonka pitäisi periaatteessa toimia velkariskin puskurina. Käytännössä asia harvoin näin on. Kun velkojat vaativat saataviaan, kiinteän omaisuuden myyntiarvo on luultavasti aivan muuta kuin taseeseen on merkitty.

Ja myynti on varmasti vaikeaa ja hidasta vaikkapa suurten erikoiskiinteistöjen kohdalla. Loistohotellit eivät ole järin likvidiä omaisuutta.

Kuten olen todennut mm. Norwegianin yhteydessä, päällisin puolin turvallisen oloiseen tasearvoon on turha tuijottaa velkakriisin iskiessä. Rahanarvoiseksi kirjattu omaisuus saattaa osoittautua joutavaksi romuksi.

Mahdollisuus on sitä suurempi, mitä vaikeammat ovat ajat. Ja silloinhan velkakriisit ja konkurssit enimmäkseen sikiävät.

Ja kuten em. jutussa korostan myös Lehdon kohdalla, kova velkavipu on vaikeasti arvioitava riski. Thomas Cookin yleensä ottaen uskottiin kampeavan jollain keinolla tolpilleen. Jopa Espanjasta tarjottiin sille hätärahoitusta turismibisneksen pelastamiseksi.

Syystä tai toisesta se ei kelvannut. Eli jos rahoittajat ja yhtiön johtokunta viheltävät pelin poikki, se on sitten siinä.

Heikko kannattavuus, raskas velkavipu ja syklinen ala ovat myrkyllinen yhdistelmä. Sellaisiin ei pitäisi koskaan sotkeutua, ei edes pelipapereina. Juuri sellaisina ne monia houkuttavat, koska parhaassa suhdanteessa tappiolta hetkeksi voitolle kampeavien yhtiöiden osakekurssi tekee hurjia nousuja.

Norwegianilla sama syndrooma

Se on kuitenkin todellista uhkapeliä Thomas Cookin kaltaisilla yhtiöillä. Positiivista kassavirtaa se teki joinakin parhaina viime vuosinaan, mutta osinkoa irtosi käytännössä vain 2011 viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Tämäkin tapaus todistaa, miksi Pörssihaukka ei koske osinkoa maksamattomiin yhtiöihin. Jos omistajille ei riitä jaettavaa, saattaa kannen alla hautua paljon kuviteltua suurempia ongelmia. Vakaiden osinkoyhtiöiden kohdalla moiset yllätykset ovat harvinaisia.

Thomas Cookin luvuilla ei olisi toivoakaan päästä Pörssihaukan suosituksiin edes pelipaperiksi –  vaikka sen kurssi on tehnyt parhaimmillaan satojen prosenttien nousuja. Konkurssikandidaateilla kalastaminen on kuitenkin sijoittamisen lajeista vaarallisin.

Nordnetin tiedotteen mukaan juuri Norwegian on kuulunut viime kuukausina sen asiakkaiden eniten kaupankäymiin osakkeisiin. Pelurit ovat sankoin joukoin liikkeellä, koska määrätyillä tunnusluvuilla Norwegiania voi pitää houkuttelevana.

Mutta se voi kokea aivan hyvin saman kohtalon. Kun avaat aamulla uutissivut, huomaat yhtiösi paukahtaneen konkurssiin. Myyntinappia on turha enää hamuilla.

Olen pohdiskellut Finnairia mahdollisena pelipaperina, ja toki siinä vähemmän riskiä pitäisi olla kuin Thomas Cookissa ja Norwegianissa. Finnair on tehnyt voitollisia vuosia jo viisi, jos tästä selviää kuivin jaloin.

Mutta reippaasti on velkaa Finnairillakin, sekä samat sykliset murheet. Valtion pääomistamana se tuskin konkurssia koskaan näkee, mutta se ei kurssiriskiä sinänsä poista.

Megatrendit eivät ole taikasauva

Eikä sitten pelastanut megatrendikään Thomas Cookia. Jokaisessa sijoitusoppaassa ja talousaviisissahan neuvotaan sijoittamaan megatrendeihin eli yleismaailmallisiin kehityskulkuihin, joiden odotetaan jatkuvan kauas näkyvään tulevaisuuteen.

Matkustamisen lisääntyminen on megatrendi, koska maapallon väestö vaurastuu kovaa kyytiä, ja matkailuala kasvaa. Suomikin tulvii jo aasialaisia turisteja.

Mutta megatrendi ei auta ilman sopivaa toimintamallia ja kustannusrakennetta. Thomas Cookilla oli edelleen asiakkaita, mutta viivan alle niistä ei mitään jäänyt. Eivät megatrendit pelasta muitakaan huonoon happeen ajautuneita yhtiöitä.

Moni sijoittaja pähkäilee korvat sauhuten tulevaisuuden suuria linjoja poimiakseen niihin sopivat yhtiöt. Se on hyvin vaativa laji. Mitä mutkikkaampi ja kauemmas ajassa suuntaava yhtälö on, sen enemmän siihen mahtuu virhemahdollisuuksia.

Megatrendien arpominen on jo melkoista povaamista. Öljyn loppumisesta vaahdottiin kymmenen vuotta sitten, nyt siitä on ylitarjontaa, ja koko aineesta halutaan eroon.

Ja vaikka megatrendin päättelisi sinänsä oikein, saattaa yhtiövalinta mennä silti pieleen. Varsinkin jos ahneuksissaan haalii näennäisesti halpoja ja nousupotentiaaliltaan huimia osakkeita.

Thomas Cookin kohdalla tähän virheeseen on moni haksahtanut. Ei sen markkina-arvo muuten olisi keikkunut parissa miljardissa vielä muutama vuosi sitten, vaikka tulostaso kuralla oli jo tuolloin.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pörssihaukka
Y-tunnus 1666554-1
info@porssihaukka.fi

Tietosuojaseloste

Kaupan ehdot

2019 © Pörssihaukka