Vain amatööri jauhaa arvoansasta
Osakekurssin matelu turhauttaa, jos sijoitusstragia on väärä
Sijoittamisen valtavirta keskittyy tänä päivänä osakekursseihin. Niiden nousu ja lasku on useimpien analyytikkojen ja sijoittajamassojen ainoa murhe. Osakekurssien palvominen on tuottanut käsitteen arvoansa, englanniksi ”value trap”. Se tarkoittaa yhtiötä, jonka osakekurssi matelee vastoin yhtiön taloudellista vahvuutta.
Arvoansaan langennut osake on ajatusmallin mukaan surkea sijoitus yhtiön laadusta riippumatta. Osakkeen kroonisen aliarvostuksen mukana jää sijoittajakin nuolemaan näppejään. Moni sijoittaja pitää ajatusta rautaisen loogisena.
Ilmiö sinänsä eli laadukkaiden yhtiöiden aliarvostus ei ole hatusta tempaistu – sellaisten osakekurssi saattaa todella madella kellareissa ällistyttävän syvällä ja kauan. Lähes poikkeuksessa se johtuu heikosta kasvusta tai sellaisen odotuksesta.
Kasvusta maksetaan silmät ummessa- usein aivan liikaakin. Se on oma ongelmansa ja aiheensa.
Osakekurssin heikkoa kehitystä joutuu tietysti tuskailemaan, jos sijoituksen ainoa tuotto tulee kurssivoitosta. Se ei kuitenkaan ole todellisten arvoyhtiöiden ongelma. Hyvän osinkoyhtiön arvo ei ole osakekurssissa, vaan sen tuloskunnon petaamassa osingonmaksukyvyssä.
Osinkosijoittamista vierastetaan, koska se vaatii kärsivällisyyttä
Osakekurssi usein heijastelee sitä kohtuullisessa mitassa, muttei aina. Se ei ole sijoittajalle kuitenkaan riesa vaan siunaus. Juuri alihintaisia osakkeita on menestyäkseen haettava – mutta vain osinkoa maksavia.
Parhaat arvoyhtiöt nostavat osinkoaan vuodesta toiseen. Osingot uudelleen sijoittamalla pääoma kehittyy sitä paremmin, mitä halvempi osake on. Siten toimii korkoa korolle -tekijä.
Miksi tämä looginen ja matemaattisesti helposti perusteltava ajatus tuntuu silti monelle niin vieraalta? Koska se vaatii kärsivällisyyttä, eikä tarjoa pikavoittojen petollista huumaa toisin kuin koilliseen paahtavat kurssiraketit – jotka aikanaan jylisevät alas vielä kiivaammin.
Alihintaisten osinko-osakkeiden kunnolliset tuotot vievät vuosia. Mutta sitä varmemmin ne tulevat hyvien yhtiöiden kohdalla. Sellaiset ovat kuviteltua paljon yleisempiä, etenkin jos uskaltaa katsoa sijoituksia muualtakin kuin Suomesta.
Osinko ja sen kasvattama pääoma ei riipu markkinoiden arvostuksesta
Sijoittajan viimekätinen tuotto kasautuu osingoista. Osingonmaksu ei riipu markkinoiden arvostuksista, vaan yhtiön tuloskunnosta ja vakavaraisuudesta. Osingosta päättävät omistajat.
Osakkeiden myymisen liiallinen miettiminen on nykyisen sijoituskulttuurin vitsaus. Kurssikeskeisyys tuottaa arvoansan kaltaisia amatöörimäisiä aivopieruja. Se on yhtä typerä ajatus kuin asuntojen halpuutta tuskaileva asuntosijoittaja.
Toki taitava sijoittaja kiittää vitsausta, sikäli kun arvoansaa pelkäävät jättävät vahvat osinkoyhtiöt rauhaan sijoitussuunnitelmissaan. Alennushintaiset osakepaperit ovat arvosijoittajalle siunaus.
Ilman osinkoa arvosansa voi toki laueta
Toki arvoansasta voi tulla todellisuutta, jos yhtiö ei maksa osinkoa. Taseeseen kertyvä omaisuus ei itsessään todellakaan sijoittajaa hyödytä, jos markkinat eivät sitä arvosta. Mutta toisten sijoittajien arvostelukykyyn ei kannatakaan luottaa.
Tästä syystä en omista historian parhaan sijoittajan Warren Buffetin sijoitusyhtiötä Berkshire Hathawayta. Koska se ei maksa osinkoa, riippuu yhtiön omistamisen mielekkyys sijoittajien arvostuksesta. Arvostus voi olla kohdallaan, tai sitten ei.
Jälkimmäisessä tapauksessa eivät rutinat auta, enempää Buffetin kuin pienempien omistajien. Osinkoa maksavien yhtiöiden kanssa tätä murhetta ei ole.
Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.
