Ilmaisuvapaus taas hyökkäyksen kohde
United States of Silence. Kuva: Pörssihaukka / Open AI
Donald Trump hallintoineen on taas sanan- ja ilmaisuvapauden kimpussa tekaistuin ja höttöisin perustein. Vaikka ne jäisivät vaille suoraa tulosta, pelko voimistaa USA:n autoritaarisia piirteitä.
Yhdysvallat on perinteisesti esiintynyt oikeusvaltion mallimaana, jossa sananvapaus ja vallan kolmijako muodostavat demokratian selkärangan. Jos se ei niin yksioikoista ole koskaan ollut niin Donald Trumpin kaudella muuttunut traagiseksi vitsiksi ainakin tavoitteiden osalta ja osin käytännönkin.
Disney Company joutui taas poliittiseen paineeseen syynä koomikko Jimmy Kimmelin ohjelmassaan murjoma vitsi, jossa hän irvaili Trumpin pariskunnan ikäeroa.
Vitsi meni suomennettuna näin: Ensimmäinen naisemme, Melania, on täällä. Katsokaa Melaniaa – niin kaunis. Rouva Trump, teissä on odottavan lesken hehkua.
Vitsi vihjaa puolison odottavan toisen kuolemaa. Pureva ja ehkä mauton, mutta tyypillistä amerikkalaiselle poliittiselle lavasatiirille.
Nyt Trumpit vaativat taas Kimmelin erottamista ja hallinto painostaa ohjelman tuottajaa Disneytä toimiluvan perumisella. Trumpin lehdistövastaanotolla tapahtunut ampumavälikohtaus antaa uutta pontta vaatimukselle.
Jimmy Kimmel mittaa taas USA:n sananvapautta. Kuva: White House, Wikicommons
Kimmel tunnetaan aselakien kiristämisen kannattajana, mutta hallitus maalaa hänestä kuvaa väkivallan lietsojana. Kyse on taas uudesta yrityksestä luoda sensuuria hallinnon arvosteluun vivahtavankin ehkäisemiseksi.
FBI:n entinen pomo taas jyrän alla
Vielä rajumpi tapaus on oikeusministeriön syytös entistä FBI-johtajaa James Comeyta vastaan, koska tämä julkaisi netissä kuvan simpukankuorista tekemästään numerokuviosta 86 47. Kuvion väitetään kehottavan väkivaltaan presidenttiä kohtaan ja tuomio voisi olla jopa kymmenen vuotta vankeutta.
Amerikkalaisessa slangissa 86 viittaa jostakin eroon pääsemiseen, Trump taas on 47. presidentti. Alunperin sanonta 86 syntyi ravintolakulttuurissa viitaten päihtyneeseen tai muuten häiritsevään asiakkaaseen.
Alakulttuureissa käsite on saanut kirjavia merkityksiä, myös väkivaltaisia. Comey ei kiistä kuvansa poliittista luonnetta, joskin sen hitustakaan väkivaltaisen sävyn.
Juridisen maallikonkin silmissä väite väkivaltaan yllyttämisestä on rankasti yliampuva. Politiikassa toisista eroon pääseminen on aina tavoite etenkin vastustajien pitäessä valtaa.
Se on koko poliittisen järjestelmän ydin. Eikä tarkoita väkivaltaa.
Ristiriidat kuuluvat vapaaseen yhteiskuntaan
Trump itse käyttää äärimmäisen rajua retoriikkaa, ensimmäisen kautensa vaalitaistelussa hän jankutti Hillary Clintonin kuuluvan vankilaan. Ja tuoreeltaan uhkasi koko Iranin sivilisaation tuhoamisella.
Oikeusvaltiossa tällaiset tapaukset kaatuvat jo esitutkinnassa, sillä näyttökynnys rikokseen yllyttämisestä on korkea ja tarkoituksellisuus keskeinen. Comey tuskin niitä hipaiseekaan ammatillisesti korrektin tuomioistuimen silmissä.
Kymmenen vuotta kakkua? Kuva: James Comey
Mutta näillä episodeilla hallinto jatkaa vyörytystään kohti autoritaarista yhteiskuntaa. Mikä tahansa kritiikki sitä kohtaan johtaa rankkoihin seurauksiin.
Comey taatusti vihaa Trumpia, joka erotti hänet FBI:n johdosta 2017 kesken hänen Venäjä-yhteyksien tutkintansa. Tapaus oli yksi modernin Yhdysvaltain historian merkittävimmistä instituutiokonflikteista.
Ja jo itsessään oikeusvaltion irvikuva: poliittinen johto voi potkia ulos itseään tutkivan viranomaisen. Aivan kuin Venäjällä, Iranissa tai Kiinassa.
Comey ja Kimmel ovat tunnettuja Trumpin kriitikkoja. Poliittiset ristiriidat kuuluvat vapaaseen yhteiskuntaan, myös erojen julkistaminen.
Pelko sensuurin aseena
Kaiken kukkuraksi Trump tunnetaan leppymättömästä pitkävihaisuudestaan. On varmasti raaka pelote etenkin Yhdysvaltojen sisällä.
Trump vie tällaiset konfliktit juridiselle tasolle muun muassa haastamalla toistuvasti oikeuteen häneen kritiikkiä kohdistaneita mediataloja, kohteena muun muassa CNN, New York Times ja Wall Street Journal. Kanteet yleensä kaatuvat, silti ne kuormittavat kohteita.
Niiden merkitys ei rajoitukaan oikeussaleihin. Pelon lietsomisen tavoite on voimistaa itsesensuuria.
Mitä vähemmän sananvapautta yhteiskunnassa, sen helpommaksi tulee vallanpitäjien mielivalta. Se on pelottavaa myös talouden kannalta.
Jos hallitus saisi tahtonta läpi, arvostelu Iranin sotaa kohtaan loppuisi. Se tarkoittaisi aika varmasti vielä ikävämpiä lopputulemia kuin nyt jo tilauksessa ja päälle painaa.
