• Sijoittamisen perusteet

Tavoitehinta on oopiumia piensijoittajille

Uskonto on oopiumia kansalle, lohkaisi kriittinen taloustieteilijä Karl Marx aikoinaan. Hänen oppeihinsa nojaavat yhteiskunnat kokivat konkurssin, mutta ainakin muutamat sanonnat elävät. Tässä tapauksessa tosin korvaan uskonnon tavoitehinnalla ja kansan piensijoittajilla.

Tavoitehinta on valtavirran analyytikkojen käsite, joka viittaa arvioijan odotukseen osakekurssin kehityksestä tietyssä ajassa. Yleensä kyse on vuodesta, joskaan mikään yleisesti säännelty standardi ei aikaikkunaa määritä. Periaatteessa jokainen voi sen asettaa haluamallaan tavalla, jolloin ajan venymiseen voi vedota arvioiden pettäessä.

Tavoitehinta odottaa osakekurssin liikkuvan tietylle tasolle hyvin pitkän ajan sisällä. Se ei ole yhtiön arvonmääritys, jonka perusteella voi arvioida osakkeen ali- tai ylihintaiseksi yhtiön senhetkisen taloudellisen tilanteen puitteissa.

Tavoitehinta on hatara lupaus

Alihintainen osake on aina ostokelpoinen jo odotetun osinkovirran ansiosta. Jos arvio pitää kutinsa, tuottoa kertyy varmasti vuosien mittaan, muttei välttämättä tiukasti määrätyn aikaikkunan.

Tavoitehinta näyttää arvonmääritykseltä, muttei sitä ole. Se on valistunut arvaus osakekurssin kehityksestä aikavälillä X.

Osake saattaa olla kuinkakin poskettoman hintainen ja saada silti aina korkeampia tavoitehintoja, koska analyytikko luottaa markkinoiden hulluuden aina vain yltyvän. Toki odotus saattaa toteutuakin.

Tavoitehinnat perustelevat jatkuvia allokaatiosuosituksia: osta, myy, lisää, vähennä, pidä. Etenkin arvopaperivälittäjiin sidottuille analyysitaloille kuten pankeille aktiiviseen kaupankäyntiin yllyttäminen on keskeinen osa liiketoimintaa.

Kaupankäynnin komissioilla ne tilinsä tekevät. Vaikka eivät sitä myönnä kuin kolmannen asteen kuulustelussa.

Markkinan ennustaminen on vaikea laji

Toki tavoitehinta perustuu yhtiön tilaan ja odotuksiin niistä – osaltaan. Mutta se perustuu vähintään yhtä paljon oletukseen markkinoiden käytöksestä.

Markkinoiden käytökseen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin itse yhtiöt. Siitä tavoitehinnat vaikenevat, koska se saattaisi tehdä asiakkaan varovaiseksi.

Tavoitehintojen tyypillinen peruste on, että kyseisen sektorin osakkeet hinnoitellaan historiallisesti tietyllä tavalla. Koska vaikkapa hyvälaatuisten konepajojen osakkeet saavat noususuhdanteessa korkeita arvostuskertoimia, sillä voi perustella hulppean tavoitehinnan.

Vaikka osake olisi monella fundamentaalisella mittarilla valmiiksi hintava. Tähän törmää usein.

Hinnoittelu muuttuu sentimentin mukana

Tavoitehinnat saattavat olla ällistyttävän korkeita verrattuna reaalihetken osakekurssiin. Joskus toki kovakin tavoitehinta napsahtaa iloisesti paikalleen suhdanteen kiihtyessä.

Silloin analyytikko paukuttaa henkseleitä ja asiakas myhäilee onnesta. Näin tapahtuu tyypillisesti vahvassa nousumarkkinassa.

Mutta laskumarkkinassa tilanne on aivan toinen. Koska tavoitehinnat asetetaan yleensä houkuttelevan korkealle, markkinasentimentin hapantuessa ne osoittautuvat utopiaksi.

Aika utopistisia ja vähintään hämmentäviä ne ovat usein ilman markkinamyräköitäkin. Ainakin Pörssihaukan riskinhallintaa korostavilla mittareilla.

Nio mallitapaus

Vaikkapa laajasti seuratun kiinalaisen sähköautostartupin Nion tavoitehinnat asettuvat MarketWatch-lehden tilaston mukaan parasta aikaa haarukkaan 100 – 400 dollaria.

Jo haarukan posketon leveys todistaa ennusteiden sekavuutta. Toki kasvuyhtiöiden arviointi onkin erityisen vaikeaa, mutta joka tapauksessa osa tavoitehinnoista paahtaa pahan kerran lepikkoon.

Varsinkin, kun Nion kurssi vasta sukelsi alle 50 dollarin. Siitä riittää kapuamista optimistisimpaan tavoitehintaan.

Vaan sitä ripeämminhän sijoittaja rikastuu! Näin sen tavoitehintoihin luottava kokee.

Korkein tavoitehinta muuten tarkoittaisi Nion markkina-arvon loikkaavaan noin 700 miljardiin dollariin. Se vastaisi nyt kymmenen liikevaihdoltaan suurimman autotehtaan markkina-arvoa.

Teslan nykyhinnalla yksin näiden kahden tehtaan markkina-arvo löisi koko autoteollisuus ennätyksen koskaan. Turhasta vaatimattomuudesta ei tavoitetta voi soimata.

Tavoitehinta on syötti

Tavoitehinta on hyvin hankala konsepti. Sijoittajien mielenliikkeiden ennustaminen on oma taiteenlajinsa, etenkin pitkällä aikavälillä. Hinnoitteluperusteet heiluvat monista syistä.

Ja vuosi on aikaikkunana sijoittamisessa ikuisuus. Sen aikana ehtii hurahtaa kokonainen laskusuhdanne tai puolet noususuhdanteesta. Ja suhdanteiden mukana heiluu hinnoittelu.

Tavoiteihinnat tuleekin nähdä syötteinä. Korkea tavoitehinta luo lupauksen, joskin velvoittamattoman sellaisen, tuhdeista myyntivoitoista pienellä odotuksella.

Mutta jo hinnoitteluperusteiden muutokset voivat tyrmätä haaveen, vaikka yhtiöllä aivan hyvin menisi. Näin tapahtuukin aina rauhattomuuden levitessä jokseenkin säännöllisesti markkinoille.

Asiakas raivostuu tavoitteen pettäessä

Kun tavoitehinta karkaa taivaanrantaan kurssin sukeltaessa, pikavoittoa vesi kielellä vahdannut asiakas polttaa päreensä. Ja analyytikot selittävät hiki otsalla, ettei tavoitehinta ole analyysitalon takuu osakkeen kurssikehityksestä.

Että markkinat voivat yllättää, ja tilanteet muuttua. Kuten totta onkin. Mutta tavoitehintoja levitellessä ei kyllä mainosteta, että kyseessä on vain ennuste, johon vaikuttavat monet tekijät.

Mutta siten eivät asiaa näe etenkään kokemattomat asiakkaat. He pitävät sitä lupauksena.

Eikä ihme, koska tavoitehinta on todellisuudessa analyysitalon oman tuotteen markkinointia.

Vika harvoin tavoitehinnassa

Erityisen vaarallisia tavoitehinnat ovat kalliissa kasvuosakkeissa, joille annetaan tyypillisesti poskettoman korkeita tavoitehintoja. Ne antavat kuvan pikaoikotiestä rikkauteen.

Oikeassa markkinasaumassa ja yhtiön pärjätessä yhtälö toimii, koska kasvuyhtiöt todellakin hinnoitellaan varomattomasti.

Mutta markkinoiden tai yhtiön kasvun sakatessa kurssien sukellus tyrmää sijoittajan. Jota tapahtuu usein.

Sitten taas tulvivat analyytikkojen hikiset selitykset. Helpoin tie on syyttää kohdeyhtiön odotettua heikompaa kehitystä.

Vaikka todellinen syy olisi alun perin ylioptimistinen tavoitehinta. Sitä harvat myöntävät.

Vekslaaminen maksaa

Harhakuvien ja pettymysten ohella tavoitehintojen vaara on, että ne innostavat sijoittajia liian aktiiviseen kaupankäyntiin. Suursijoittajille se ei ole ongelma matalien kustannusten takia, mutta piensijoittajille salkun jatkuva vekslaaminen maksaa suhteettomasti.

Hajautusvaatimuksen takia yksittäiset osake-erät eivät saa olla suuria. Niiden edestakainen kauppaaminen on kallista.

Tätäkään tavoitehinnoittelijat eivät tuo esiin. He antavat vaikutelman, että jatkuva ostaminen ja myyminen kannattaa kustannuksista riippumatta.

Kustannuksilla on sijoittamisessa varsin suuri merkitys. Jokainen spekulaatiota harrastanut sen tietää tarkasti.

Tuore piensijoittaja ehtii kärventää pitkän pennin ennenkuin sen tajuaa.

Sidokset arveluttavat

Oma ongelmansa on se, että jotkut analyysitalot saavat rahoitusta analysoimiltaan yhtiöiltä. Mitään laitonta siinä ei ole, ja rahoituspohja kerrotaan.

Sidokset eivät lupausten mukaan vaikuta arvioihin. Ehkä niin, mene tiedä.

Mutta eivät yhtiöt turhan takia analyysitaloja rahoita. Niiden etu on osakkeen korkea kurssi. Varovaiset tavoitehinnat niitä tuskin riemastuttavat.

Ruokkivaa kättä ei ole tapana purra. Ilmaisia lounaita ei varsinkaan finanssimarkkinoilla tarjoilla.

Analyysitalojen kahden eri asiakaskunnan intressien ristiriita ei ole laiton. Mutta ei se tavoitehintojen asettelussa ainakaan sijoittavan asiakkaan etua aja.

Pörssihaukassa ei tavoitehintoja

Tavoitehintojen mielekkyyttä varsinkin piensijoittajan kannalta heikentää sekin tosiasia, että laajasti seurattujen analyysitalojen arvioiden muutokset vaikuttavat hetkessä osakkeen kurssiin.

Jos tavoitehinta nousee tai laskee oleellisesti, osakekurssi ottaa kyytiä samaan suuntaan. Osuneeksikin paljastuva arvio menettää siten useimpien kannalta käyttökelpoisuutensa, koska suuri raha ehtii reagoida aina ensin.

Tätä piensijoittajat tuskailevat säännöllisesti. Aivan syystä.

Analyysitaloa ei toki voi syyllistää, jos sitä kuunnellaan herkällä korvalla. Mutta piensijoittaja joutuu ravaamaan myöhässä molempiin suuntiin, vaikka hän seuraisi sinänsä pätevää vihjaajaa.

Näistä syistä Pörssihaukan arviot eivät koskaan sisällä tavoitehintoja, vaikka markkina-analyysit ovat sivuston keskeinen palvelu. Osakkeen ostokelpoisuuden määrittely hinnan perusteella on oleellista, ja markkinoiden liikkeitä voi lukea.

Ei edes pelipapereissa

Edes Pörssihaukan pelipaperisysteemi ei aseta tavoitehintoja, vaikka se perustuu markkinoiden liikkeiden hyödyntämiseen kohtalaisen lyhyellä, tyypillisesti joidenkin viikkojen tai kuukausien aikavälillä.

Mutta pelipapereissakin osta-suositus nojaa osakkeen fundamentaaliseen aliarvostukseen ja teknisesti ylimyytyyn tilaan. Niiden seurauksena luotettavien yhtiöiden osakekurssi kyllä aikanaan toipuu ylemmäs ilman ihmettä.

Mutta on aina toinen asia, millä aikavälillä ja kuinka paljon. Markkinoita ei kannata ennustaa, muutta niitä kannattaa lukea.

Siten voi poimia hyvät osto- ja myyntipaikat. Mutta yksittäisten yhtiöiden osakekurssien pitkän aikavälin povaaminen on illuusioiden myymistä.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.

---