• Sijoituskohteet
• Yleistä taloudesta

Markkinakatsaus: Kauanko shokki kestää?

USA:n hyökkäys Iraniin teki odotettua eli öljyn hinta kiskaisi koilliseen. Siitä voi venyessään tulla iso riesa, joskin konfliktin käänteitä on vaikea povata. Donald Trumpin haave nopeasta kivuttomasta ratkaisusta tuskin toteutuu. 

Eipä siinä kauan nokka tuhissut, kun Donald Trump päätti iskeä Iraniin. Isoin seuraus toistaiseksi on raakaa pappisvaltaa liki 40 vuotta pyörittäneen Ali Khamenein ja joidenkin turvallisuuskoneiston johtajien kuolema.

Muulle maailmalle isoin asia on Hormuzin salmen sulkeminen kuten sopi odottaa Iranin vastauksena. Öljy loikkasi pörssien auetessa yli +10% asettuen sitten hiukan, mutta veitsen terällä mennään.

Kukaan ei tiedä, kauanko maailmantaloutta taklaava öljyn hintapiikki kestää. USA puhuu viikkojen kampanjasta, jonka aikana se laskee saavuttavansa tavoitteensa.

Mitä kaikkea ne sitten ovat, ainakin isojen ohjusjärjestelmien ja -tuotannon tuhoaminen ja bonuksena uusi hallinto. Jälkimmäinen ei sinänsä seuraa Khamenein kuolemasta.

Johto oli varautunut seuraajaratkaisuihin. Järjestelmä kestää henkilötappiot. Iranin nykyinen valtiokoneisto on rakennettu vuosikymmenten aikana.

Osa iranilaisista juhlii vihatun tyrannin poistumista osoittaen vallanvaihdolle löytyävän sosiaalista pohjaa, kuten kertoi julmasti tukahdutettu kansannousukin. Mutta lähes sadan miljoonan asukkaan maassa myös sortokoneisto on mittava.

Vallankumouskaartin asema vahvistunee

Systeemin mureneminen olisi toivottavaa, mutta yhä epätodennäköistä. Ilmaiskut eivät siihen kykene.

Iranin hallinnon fyysisen vallan massiivinen nyrkki vallankumouskaarti pysyy asemassaan ja kykenee uusimaan johdon tappiot. Luultavasti sen asema nyt vain vahvistuu.

Aseelliseen vallankumoukseen ei hallituksen vastustajilla ole välineitä. Ja sodan oloissa hallinto saa entistä vahvemmat perustelut tukahduttaa opposition vähäinenkin vastarinta.

Teoriassa Khamenein korvannut johto voisi hakea sopuratkaisua, kuten kävi Venezuelassa Nicolas Maduron kaappauksen jälkeen. Trump on viestinyt valmiutensa neuvotella, jos uusi johto suhtautuu tilanteeseeen pragmaattisesti.

Se olisi ehkä paras lopputulema, muttei todennäköinen. Vallankumouskaarti koostuu sadoista tuhansista ideologisesti kiihkeistä sotilaista.

Kaarti on hiukan kuin raskaasti aseistettu KGB Neuvostoliitossa tai SS-joukot Hitlerin Saksassa. Sen kovan linjan nationalismi ja uskonnollinen fundamentalismi eivät hevin horju.

Jotain kertoo, että kaarti varoitti jo kansalaisia mielenosoituksista: ne kaikki tulkitaan vihollisen avustamiseksi. Ja osallistujat ammutaan, kuinkas muuten.

Öljy kätevä koston väline

Kaarti ei ohita iskua olankohautuksella, vaan hautoo kostoa ja vihollisen vahingoittamista. Yhdysvalloille se voi tehdä sitä etupäässä välillisesti.

Kuten pommittamalla USA:n arabiliittolaisia – ja häiritsemällä öljyhuoltoa. Siihen Iranilla on monia keinoja, Hormuzin salmen sulkeminen niistä helpoin tie.

Siihen riittää uhkaus ja muutaman tankkerin vaurioittaminen, kuten jo tapahtui. Laivayhtiöt eivät ota riskiä – eivätkä vakuutusyhtiöt vahinkoja korvaa. Liikenne seisoo jo täysin.

Hormuzin salmen sulkeminen jatkuu ainakin koko sodan ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin. Energia antaa Iranille geopoliittista vipuvartta.

Iranin liittolaisryhmät voivat pommittaa arabimaiden öljyinfraa. Joitakin vahinkoja on jo syntynyt, ilmeisesti rajallisia toistaiseksi.

Taisteluja käydään kiivaasti. Iran kiistää mitään neuvotteluja käydyn tai niihin valmistauduttavan.

Bushkin uskoi nopeaan operaatioon

Trump nauttii riskeistä ja otti sen unelmana täyspotti Iranissa: sen sotilaallinen murskaus ja hallinnon kaataminen. Jos ei mene suunnitelman mukaan voi maailmantalous maksaa kovan hinnan.

Tilanne muistuttaa Irakin sodan alkumetrejä. Yhdysvalloila oli sotilaallinen ylivoima, jolla tuhota Irakin vastarinta nopeasti ja tehokkaasti.

George W. Bush uskoi pikasotaan ja helppoon voittoon. Ensin siltä vaikutti, mutta lopulta sota kesti vuosia vastarintapesäkkeiden takia.

Iraninkin vahvuudet ovat strategisia. Kotikenttä, väestön koko, öljyhuollon haavoittuvuus ja aika.

Pitkittyvä konflikti nostaa energian hintaa ja heikentää globaalia talousympäristöä luoden painetta Trumpille ja republikaaneille.

Sodan suorat ja epäsuorat kulut iskevät Yhdysvaltoja, jossa enemmistö kansasta vastustaa sotaa. Ja etenkin tappioiden kasvaessa.

Iran voi siirtyä kulutussotaan, jossa öljyhuolto ja Hormuz nostavat vastapuolen poliittisia ja taloudellisia kustannuksia. Ikäviä vaihtoehtoja riittää.

Lyhyt hintapiikki lähinnä säikyttää

20% maailman öljyvirroista kulkee Hormuzin kautta, joten kyse ei ole marginaalisesta reitistä vaan globaalista pullonkaulasta. Jos Iran sulkee salmen viikon max kaksi, hintapiikki jää lyhyeksi joskin voi heittää sen liki sataa dollaria.

Kipeää sekin tekee, mutta hetkellisesti. Tänä aamuna hinta kävi jo päälle 80 taalassa, josta voi kavuta vilkkaasti ylös ilman kofliktin nopeaa ratkaisua.

Lyhyessä skenaariossa kyse on enemmän hermoista kuin fyysisestä pulasta. Strategiset varannot, OPECin lisätuontanto ja ohitusreitit, tärkeimpinä Saudi-Arabian ja Arabiemiirikuntien putkilinjat, pehmentävät iskua.

Jos kuljetuskapasiteetista esimerkiksi 30–50 % jää pois useiksi viikoiksi, markkina alkaa hinnoitella todellista tarjontavajetta ja öljy voi kivuta sadan taalan päälle jopa reilusti.

Sen inflaatiovaikutus on globaali ja nopea, koska se kumpuaa jo fyysisen tarjonnan puutteesta. OECD-maiden varannot tasaisivat jonkin aikaa, mutta jo kovassa paineessa.

Pahimmassa tapauksessa globaali taantuma

Täysi sulku kuukausiksi olisi historiallinen energiasokki. Hinta voisi kavuta kauas satasen päälle ja globaali taantuman riski kasvaisi oleellisesti.

Uutta 1970-luvun öljykriisiä se ei tarkoittaisi, mutta rumaa jälkeä hintaräjähdys tekisi inflaatiolle, keskuspankkipolitiikkalle ja osakemarkkinoille.

Täysi ja pitkä sulku on toki Iranillekin kallis ratkaisu, koska maa tarvitsee öljytuloja ja voisi merkitä sodan venymistä ja syventymistä. Toisaalta kallis öljy olisi suloinen kosto Trumpille äänestäjien tuskaillessa jo nyt ostovoiman kaventumista.

Paha veikata kuinka käy. Tässä tiivistettynä skenaariot öljyhuollolle:

• Lyhyt häiriö = hintapiikki ja nopeahkosti alas 
• Keskipitkä häiriö = pysyvästi korkeampi hintataso
• Pitkä sulku = makrotason shokki ja taantumariski

Viimeinen vaihtoehto tekisi erityisen kipeää tuontienergiasta riippuvaisissa talouksissa kuten Euroopassa, Kiinassa, Japanissa ja Intiassa. Pitkä energiashokki tuhoaisi euroalueen orastavan elpymisen, kun öljyn sadan taalan hinta lisää inflaatiota luokkaa 0,7%.

Defensiiviset varmimpia

Markkinat ovat pysyneet toistaiseksi kohtalaisen rauhallisina, joskin sykliset ja energiaintensiiviset osakkeet repsahtaneet paikoin lujaakin. Trendi voi venyä pitkäksikin olosuhteista riippuen.

Energian hintashokilta olisi aika vaikea suojautua, koska inflaation kautta se ulottaa näppinsä vähän joka puolelle. Ehkä terveydenhuolto on siltä parhaiten suojassa.

Alan rahastot eivät vain nyt houkuta rallattuaan jo useita kuukausia. Riski huonosta ajoituksesta on aivan liian korkea.

Kuluttajahyödyke-ETF vilkuttaa tänäänkin vihreää, mutta takana silläkin jo rivakka nousu joten ajoitus ei suosi. Sitä salkkuunsa haalineiden ei kannata ainakaan myymään hätäillä.

Kallis energia rassaisi sitäkin tuotantokustannusten ja ostovoiman kaventumisen kautta, mutta kriisiherkimmästä päästä se ei ole. Ehdottomasti vakaimpia paloja osakemarkkinaa nyt.

Yhdysvaltojen valtionvelka toimii perinteisesti levottomuuksissa turvasatamana, mutta Trumpin aikana mekanismi on rapautunut. Lisäksi venyvä sota lisäisi USA:n velkataakkaa ja riskiä velkojen myyntiaallosta eli vähentää houkuttelevuutta.

Muttei mahdoton, kuitenkaan. Teknisesti se ei vain juuri nyt natsaa noustuaan jo toista kuukautta.

Dollari todellakin vahvistuu

Yksi helpohko joskaan ei mitenkään varma turvapuskuri on  – kuten jo perjantaina nostiin esiin – dollari ja sitä myöten mahdollisimman varmat defensiiviset jenkkiosakkeet. Dollari tapaa vahvistua kriiseissä riskipakoisuuden takia, kuten parasta aikaakin.

Vaikka USA itse on mukana sotkussa kuten nyt. Olen jo jonkun aikaa ynnäillyt dollarin alamäen tekevän ilmeisesti loppuaan eli pitkä trendi olisi taittumassa.

Viikkokuvaaja näyttää aina enemmän samalta kuin keväällä 2021, jolloin takana oli koronasta alkanut reilun vuoden laskumarkkina kuten nyt, aika saman syvyinenkin.

Siitä kääntyi pitkä vahva ralli – ja taas sen kääntöpuolena pörssien lasku 2022 alusta lähtien.

Voisiko kuvio toistua? Varmaankin, kun osakkeet ovat eräin osin kalliita ja inflaatiopiikki mahdollinen, sen myötä korkojen nousu.

Se kombo indeksit tuolloinkin alas kiskoi. Ongelmaksi jää, mitkä dollariosakkeet tässä tilanteessa kärsisivät vähiten eli antaisivat dollarin nosteesta eniten etua.

Energia meni jo

Defensiiviset eri muodoissaan on looginen vastaus – jos eivät ole karanneet jo. Kuten on käynyt energiasektorille sijoittajien varauduttua sotaan hyvissä ajoin.

SP500 Energy Sector ETF kiskaissut nyt +25% vuoden alusta. Hyvä paperi yhä jos öljykriisi venyy, hinta-ansa jos laantuukin äkkiä.

Opportunistinen sijoittaminen on vaikeaa ja vaarallista. Liikkeellä on oltava ajoissa.

Mattimyöhäsille lykätään kouraan lasku. Näin kävi kyseistä rahastoa keväällä 2022 ostaneille, siis vähän Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen eli edellisen energiakriisin iskettyä.

Kurssi sahasi paikallaan päälle kolme vuotta. Vielä kehnommin kävi vaikkapa Norjan valtion pääomistamaan energiajättiin Equinoriin haksahtaneille, kuten syksyllä 2022 varoitin.

Tilanne oli jokseenkin identtinen keskeisin osin. Liki heti jutun jälkeen osake lähti pitkään syvään laskumarkkinaan.

ATH:sta katosi liki puolet. Eikä kurssi ole vieläkään likikään tuolloista huippua, edes tämän tuoreen ostoriehan jälkeen.

Muistuttaa opportunistisen sijoittamisen riskeistä. Tilanteet pitäisi ennakoida niistä hyötyäkseen.

Optiosuojaus tuo ainakin tuhdit osingot

Yksi selkeä vaihtoehto kriisitilanteesssa on tietenkin optiosuojattu JGPI-rahasto, jonka osingonmuodostuksesta Tuomas kysyi: laskeeko osinkotuotto kurssin noustessa rahastoa ostavan kannalta.

Keskeinen ero perinteiseen osakerahastoon on se, että osinko ei perustu ensisijaisesti yhtiöiden maksamiin osinkoihin vaan myytyjen optioiden preemioihin. Osinkotaso määräytyy ennen kaikkea markkinoiden volatiliteetin mukaan.

Ja kun sitä nyt on riittänyt niin sen pitäisi turvottaa osinkoa. Rahaston osakkeet liikkuvat kuten yleensä, mutta optiot tuovat turvapuskurin kiikkerille ajoille.

Tarkoitus oli käsitellä JGPI:n osinkoja tänään, mutta Trumpin järjestettyä taas muuta kiireellistä ohjelmaa se siirtyy – muttei kauas. Käyn läpi tällä viikolla.

Olosuhteita kuvaten sekin kiskaisi vahvan nousun ylittäen moneen kertaan testatun vastustason 23,50 euroa. Viittaa pidempään nousuun. Teknisin perustein se kuitenkin nykäissee vielä alemmas.

Joten en suosittele juuri nyt ostoksille. Jos olen oikeassa niin kohta kuitenkin, siitä ostolistassa ja katsauksissa.

Ostolistan päivitys siirtyy!

Koska tilanne muuttui niin radikaalisti viikonlopun aikana – mikä on muuten tavallinen ajankohta dramaattisille käänteille – en päivitä USA:n markkinan ostosuosituslistaa vielä tänään vaan vasta huomenna! Koska liike lienee paikoin rajua.

Tarkastelen sitä erikseen kenties jo huomenna mutta ainakin piakkoin. Sitä on mahdoton arvioida, miten kauaskantoisia vaikutuksia tällä on markkinoihin, riippuu konfliktin luonteesta ja kestosta.

Hyvää viikon alkua, toivotaan parasta, varaudutaan muuhunkin!

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta

---