• Yleistä taloudesta

Cadillacilla päin seinää 2

Protektionismi ei toimi kustannusrasitteen nousun takia, eivätkä teollisuuden työpaikat ole muita tärkeämpiä kuin ehkä poliittisesti. Kauppasota vaikeuttaa sijoittamista, muttei tee mahdottomaksi.

Yhdysvaltojen kaltainen jättitalous voi toki kiristää tuojia tulleilla ja imeäkin tuotantoa protektionismilla. Siinä on kuitenkin yksi paha vika: suojelu ei toimi tavoitteidensa mukaisesti.

Kun tullimuureilla rajoitetaan tuontia niin sen polkaisemat vastatullit rajoittavat vientiä. Näin tapahtui välittömästi tälläkin kertaa.

Ja kohteet valitaan tietenkin siten, että tekevät mahdollisimman kipeää. Sota on sotaa, niin taloudessa kuin missä tahansa lajissa.

Varmin kärsijä on USA:n maatalous ja elintarvikevienti. Kanadakin pisti heti mustalle listalle ruuan ja alkoholin. Vaikkapa Keskilännen vilja tai Kalifornian viinit kelpaavat kummasti ulkomaillakin.

Tai bourbonviski – joka Trumpin ydinalueille tärkeänä vientituotteena kuuluu kostotullien suosikkeihin. Aivan oikein, se on poliittisesti tarkoituksenmukaista.

Teollisuus työllistäjänä kaventuu

Jos kotimaahan tuontirajoitteilla saadaan jotain niin enemmän menetetään, se on perussääntö. Itseensä käpertyminen ei ole ketään paratiisiin kuskannut.

Keskeinen syy siihen on se, että tullimuurit nostavat hyödykkeiden hintaa ja suosivat tehotonta tuotantoa, vaikka tehokkaampaa olisi tarjolla tuonnin kautta. Tämä koskee myös Yhdysvaltoja huolimatta sen talouden koosta.

Haave teollisuuden renessanssista voi olla ymmärrettävä, mutta onko se realismia Trumpin tai muidenkaan keinoilla. Teollisuuden työpaikat suhteellisesti vähenevät koko ajan kehittyneissä talouksissa automaation aina vain edetessä.

Työt syntyvät palvelusektoreille eri muodoissaan, niin myös Yhdysvalloissa. Työpaikkapula ei maata vaivaa, toinen asia ovatko duunit kuinka mieluisia syystä tai toisesta.

Ei tariffeilla syntynyt uusia työpaikkoja Trumpin ykköskaudellakaan useiden tutkimusten mukaan, mukana vaikka Yhdysvaltojen keskuspankki. Jos niitä vaikkapa terästeollisuuteen muutama tuhat siunaantui niin terästeollisuuden asiakkailta katosi saman verran tai enemmän.

Syntyi työpaikkoja ja inflaatiota

Työpaikkoja sinänsä syntyi toki Trumpin kaudella ihan hyvin – kuten Yhdysvaltojen taloudessa yleensäkin taantumat pois lukien. Kummempaa taikaa ei tariffeissa ollut.

Inflaatio pysyi Trumpin ykköskaudella enimmän aikaa päälle keskuspankkien kahden prosentin tavoitteen, harvinaista sitten finanssikriisin. Ohjauskorko nousi kolmen ensimmäisen vuoden aikana 0,75 prosentista 2,5 prosenttiin.

Voimakas laskusuhdanne 2019 toi alas inflaation ja korot – ja pörssit, sen puoleen. Kun Trump toisaalta veroelvytti ja toisaalta loi kustannuspainetta tullimuureilla, talouden ylikuumentuminen ja sitten rivakka jäähtyminen on aivan looginen seuraus.

Tällä kertaa tilanne on sikäli toinen, että korkotaso huitelee jo kauden alussa aivan eri lukemissa. Halpa raha ei tuo buustia, ellei nyt Trump onnistu manipuloimaan Fediä toimimaan vastoin mandaattiaan.

Tuskin ja toivottavasti ei, inflaatio ryöstäytyisi. Vaikka Trump sitä varmasti kynsin hampain yrittää.

USA on Kanadan suhteen saamapuolella

Erityisesti Kanadan potkiminen alleviivaa Trumpin tullipolitiikkaan päättömyyttä, historian typerintä kauppasotaa, kuten – oikeistolainen – talouslehti Wall Street Journal asian muotoili mainiossa artikkelissaan.

Toistaiseksi aseet laskettiin, mutta jatko pysyy arvoituksena. Trumpin puheet eivät ainakaan viittaa hitustakaan pysyvään rauhaan.

Yhdysvaltojen ja Kanadan välinen vaihto ylittää vuosittain reilusti kaksi tuhatta miljardia. Tavaravaihdossa USA:lla on vaje, palveluissa ja investoinneissa ylijäämää.

Noin biljoonan eli tuhannen miljardin tavara- ja palveluvaihdosta USA oli alijäämäinen 50 miljardia eli 5%. Tuosta vaahtoaminen tekee tikusta tukkipuuta.

Etenkin kun Yhdysvaltojen suorat investoinnit Kanadaan olivat noin 450 miljardia dollaria, Kanadan vastaavat Yhdysvaltoihin noin 600 miljardia. Vastavuoroiset investoinnit ovat yhtä suuret kuin tavara- ja palveluvaihto yhteensä.

Koko vaihtotase on USA:lle 100 miljardia ylijäämäinen. Ja Trump solvaa Kanadaa, että he elättävät mokomaa hyödytöntä käenpoikasta ja sen on aika loppua.

Se on hänelle poliittisesti varmasti tarkoituksenmukaista. Mutta taloudellisesti todella typerää ja tietysti kanadalaisia syvästi loukkaavaa.

Kanadalainen energia tarpeen USA:ssa

No, Trump vaahtoaa juuri tavarakaupasta. Sen vaje johtuu käytännössä Kanadan öljystä ja maakaasusta, se poislukien puntit menevät tasan.

Trumpin mukaan Yhdysvallat ei tarvitse mitään Kanadasta, mikä on typerä väite yksin energian kohdalla. Yhdysvallat on palannut maailman suurimmaksi energian tuottajaksi, muttei se silti ole omavarainen – vaikka myös vie paljon energiaa.

Öljyä se tarvitsee muun muassa Kanadasta jo siksi, että sen jalostamojen teknologia hyödyntää valtaosin vain raskasta laatua. Yhdysvallat tuottaa sitä vähän toisin kuin Kanada. Putkia myöten sen kuljettaminen on myös edullista.

Myös maakaasu, jota Yhdysvallat tuo Kanadasta vuosittain ison osan tarpeestaan, on Kanadassa halpaa ja myös parempien logististen yhteyksien päässä kuin Yhdysvaltojen oma tuotanto.

Näin etenkin maan pohjoisosan kannalta. Sehän on lähempänä Kanadaa kuin Keskilänttä saati etelävaltioita.

Niinpä Yhdysvallat paitsi käyttää itse myös vie jalostettuna kanadalaista kaasua ja öljyä. Se korvaaminen kotimaisella on kallista ja paljolti mahdotontakin.

Eipä beibi porakaan

Amerikkalaiset yhtiöt ovat jo viestineet Wall Street Journalin mukaan, etteivät ne aio noudattaa Trumpin kehotusta ”Drill baby drill!” eli porataan lisää pää märkänä. Ne eivät kaipaa ylituotantoa, jonka hinta ei kata kustannuksia.

Trumpin energianationalismissa ei ole taloudellisesti päätä ei häntää. Kanada tuottaa naapurilleen sitä edullisesti ja luotettavasti.

Jo lätkäisty joskin toistaiseksi peruttu 10% tuontitulli kaatuu asiakkaiden niskaan. Eivät kanadalaiset sitä maksa toisin kuin Trump väittää, toki he kärsivät pahasti jos kysyntä hiipuu.

Kun Kanada vie öljyä Yhdysvaltoihin yli 100 miljardilla niin sen yli 10 miljardin tullilaskun maksavat sikäläiset jalostamot ja aika varmasti bensan loppukuluttujat.

Jos USA korvaa kanadalaista tuontia kotimaisella kalliimmalla energialla tuo se alalle työpaikkoja, mutta menettää niitä kallistuneen energialaskun syödessä ostovoimaa.

Tässä on protektionismin autuus tiivistettynä.

Kallis on aina kallista

Ja jos tullit astuvat voimaan vastaa Kanada samalla mitalla. Mitä muuta se voisi tehdä, ottaa turpaansa kohteliaasti hymyillen?

Tullimuurit eivät laske kenenkään tuotantokustannuksia. Toki Yhdysvallat voi pakottaa ainakin joitakin tuottajia siirtämään tehtaitaan sinne ja ehkä lisäämään kotimaista tuotantoa, mutta hintaongelma ei muuksi muutu.

Jos vaikka kaasun ja öljyn poraaminen on kalliimpaa Yhdysvalloissa kuin Kanadassa niin tulli ei sitä halvenna. Eikä Yhdysvalloissa ole enää helposti ja halvalla hyödynnettäviä energiavaroja, ne valjastettiin ajat sitten.

Talousmatemaattisesti samat ehdot koskevat kaikkea tuotantoa. Jos se on kallista tulee hyödyntämisestä kyseenalaista. Kotimaisuus ei sitä ratkaise.

Kotimaan talouden edistämisen sijaan hintariesa vain heikentää sitä. Jos Yhdysvaltojen valmiiksi hyväkuntoinen talous ja täystyöllisyys kokevat vielä pakotepohjaisen investointibuumin, hyödykkeet kallistuvat ja työvoimapula kiihdyttää palkkainflaatiota.

Kuka luottaa Trumpiin?

Oman lukunsa muodostaa Yhdysvaltojen asema sopimuskumppanina. Trumpin ja samalla koko Yhdysvaltojen arvaamattomuutta pidetään oivana neuvottelumenetelmänä, mutta toimii se toiseenkin suuntaan.

Ankaran tariffipainostuksen jälkeen Trump taivutteli ykköskaudellaan Meksikon ja Kanadan uuteen kauppaliittoon, jota hän kehui itse maasta taivaaseen historian parhaana diilinä. Nyt se pääsi silppuriin saman tien Trumpin marssittua Valkoiseen taloon.

Miten äkkipikaiseen raivohulluun voi luottaa? Uskooko joku tosissaan, että gazalaiset saisivat joskus palata kotiinsa – jos heidät siivottaisiin Trumpin tuoreen suunnitelman mukaan pakolaisiksi Egyptiin ja Jordaniaan ”tilapäisesti”.

Kun USA ottaisi Gazan haltuunsa ja rakentaisi sinne Trumpin visioiman paratiisin, epäilemättä pullollaan hotelleja ja golfkenttiä.

Härski suunnitelma on tietysti tyrmätty arabimaissa, vaan tuskin Trump siitä tuosta vain luopuu.

Itse miettisin kolmannenkin kerran tehdäkseni ison investoinnin maahan, jonka talousnationalismi voi saada ties millaisia muotoja. Oli sovittu sitten sitä tai tätä. Jos Yhdysvallat tekee härskin tempun naapureilleen niin kenelle ei.

Kiinan paras ase: vientirajoitteet

Lisäksi taas uusien pakotteiden kohteeksi joutunut Kiina vastaa sen tehokkaimmalla talousaseella – harvinaisiin metalleihin kohdistuvalla vientikiellolla. Ne ovat elintärkeä osaa puolustus- ja puolijohdeteollisuutta.

Kiina tuottaa niistä suurimman osan ja voi ajaa molemmat alat ahdinkoon. Tämä selittää myös Trumpin vimman Grönlannin nappaamiseen.

Mitä keinoja Kiinan vientirajoitteeseen Yhdysvallat keksiikin ne eivät taatusti tehoa äkkiä. Jos mistä raaka-aineita löytyisi lisää niin kaivostoiminnan ja jalostamisen kasaaminen vie vuosia.

Kiina voi myös monottaa maassa toimivia amerikkalaisia yhtiöitä. Esimakua se jo antoi rankaisemalla Pörssihaukan Googlea ja jonossa olevaa vaate- ja kosmetiikkakonsernia PVH:ta.

Myös Caterpillar on vastapakotelistalla. Pörssihaukan tulkinnan mukaan se lähti jo monen muun osakkeen tapaan laskumarkkinaan. Tullisota vain vahvistaa näkemystä.

Suuryhtiöllä puntti jo tärisee

Kiina ei häikäile puolustaa etujaan yhtään kummemmin kuin Trump. Ja se valmistautui tähän sotaan paljon edellistä paremmin.

Kiina voi halutessaan tehdä maassa toimiville yhtiöille mitä huvittaa ilman pelkoa oikeuslaitoksenkaan sekaantumisesta. Isot riskit siinäkin, mutta niin aina sodassa.

Applen johtaja Tim Cook on jo antanut varovaisen huolestuneita lausuntoja. Kiina voi tehdä halutessaan rankkaa kiusaa Applelle, joka tuottaa ja myy puhelimia siellä valtavasti.

Muttei Cook halua ärsyttää Trumpiakaan. Puun ja kuoren välissä, ei käy kateeksi.

EU kaivamassa kaapista jättikanuunaa

Vaikkapa Teslalle Kiina on avainmarkkina, jossa se myös tuottaa autoja niin Kiinaan kuin muualle maailmaan. Tesla oli aiemmin Kiinan hallituksen suosiossa, mutta asetelmat ovat muuttuneet Kiinan oman jo valtaisan sähköautotuotannon myötä.

Kiina on pistämässä Teslan Amerikassa valmistetun Cybertruckin kostotullilistalle. Elon Muskin asema Trumpin oikeana poliittisena kätenä tuskin Teslan asemaa edistää.

Panosten kovenemista kaikkialla kuvaa, että Financial Timesin mukaan Euroopan unioni suunnittelee vastaavansa tullisotaan kohdistamalla vastatoimet Yhdysvaltain Piilaaksoon. Se voi hyödyntää ”pakottamistoimien vastaista välinettä”.

Instrumentti mahdollistaa rankat rajoitteet ulkomaisille yhtiöille, jos EU katsoo sitä painostettavan itselleen vastentahtoisiin poliittisiin päätöksiin – vaikkapa nielemään sen jäsenmaan pakottaminen myymään alueitaan, kuvitteellisesti vaikka ison pohjoisen saaren sitä himoitsevalle supervallalle.

Instrumentti luotiin kuinka ollakaan Trumpin ykköskaudella. Se on todella raskas talouskanuuna, joka varmasti hätkäyttää Trumpia liehitteleviä teknomiljardöörejä.

Päivä kerrallaan eteenpäin

Trumpia tämä kaikki ei ehkä ylettömästi huoleta. Yhtiöitä kyllä, ja Pörssihaukkaa niiden omistamisen vinkkelistä.

Sijoittajan silmin en Trumpin kauppapolitiikan näkymästä hevin myönteistä keksi. Toki tällaisessakin raossa jotkut voittavat, mutta monet ottavat nekkuunsa.

Valtaosan Pörssihaukan listasta täyttävät amerikkalaiset yhtiöt, joten kyse ei ole ihan pikkujutusta. Ja tietysti kauppasodan roiskeet leviävät ympäri maailman.

Suomi vientivetoisena maana tärisee etulinjassa. Eikä vain suoraan meihin kohdistuvien pakotteiden takia, vaan myös mutkan kautta paukkuvien.

Jos vaikka Saksan autoteollisuus saa takkiinsa niin tuotantoketjujen ja yleisen kysynnän kautta vaikutukset leviävät moneen suuntaan etenkin EU:ssa. Modernin talouden mutkikkaassa verkostossa harvat ovat suojassa.

Mutta ei tässä kohtaa auta kovin täsmällisiä suunnitelmia laatia, koska sodan yksityiskohdat valkenevat tuonnempana. Ja täsmällinen arviointi on hyvin vaikeaa muuten kuin ehkä kaikkein selkeimmissä tapauksissa.

Päivä ja pala kerrallaan täytyy edetä. Tätä käärmekeittoa valitettavasti riittänee koko Trumpin kaudeksi.

Mutta on kaikkiin härdelleihin aina onneksi suojautumiskeinojakin. Vaikeina aikoina niiden arvon vasta kunnolla ymmärtää.

Niistä lisää jo huomenna ja ensi viikolle siirtyneestä Laskumarkkinoiden dynamiikasta -sarjan viimeisessä osassa.

Artikkelin ensimmäinen osa

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta

---