• Yleistä taloudesta

Argentiinan autoteollisuus tiivistää protektionismin virheet

Argentiinan autoteollisuus rämettyi protektionismissa ja alkoi kukoistaa äkkiä maan liityttyä tullit laskeneeseen Mercosuriin. Kansainvälisen vaihdon hyödyt käyvät selväksi, eivät kuitenkaan kaikille. 

Argentiinassa vuosikymmeniä harjoitettu protektionismi kuuluu perinteisesti vasemmiston työkalupakkiin, mutta ihastuttaa se muitakin, kuten oikeistopopulistista Donald Trumpia. Ja liutaa muita eri laitojen populisteja, joita markkinatalouden tehokas dynamiikka ei miellytä.

Nythän tuore presidentti Javier Milei ajaa aivan vastakkaista radikaalia linjaa kauppapolitiikassa ja laajemminkin taloudessa. Otteiden rajuus selittyy osaltaan maan historialla, joka tiivistyy sen autoteollisuuteen.

Leevin jutussaan laajemmin perkaama Argentiinan protektionismi on tarkoittanut vahvaa tuontisuojaa, korkeita tullimaksuja ja valuutansääntelyä, joilla on pyritty suojelemaan kotimaista teollisuutta ja säätelemään valuuttavirtoja. Protektionismin kiihkeimpiä kohteita on ollut autoteollisuus kuten Trumpinkin politiikassa.

Juan Perónin ja hänen seuraajiensa valtakaudella toisen maailmansodan jälkeen ulkomaisille autoille ja autonosille asetettiin korkeat tullit ja kvantitatiivisia rajoitteita. Tämä suojeli kotimaisia kokoonpanotehtaita kilpailulta, mutta nosti tuontiautojen hinnat pilviin ja rajoitti kuluttajien valikoimaa.

Argentiinalla ei ole omia autotehtaita, mutta se houkutteli paikalle globaaleja yhtiöitä protektionistisilla rajoitteilla ja porkkanoilla luodakseen alalle teollisia työpaikkoja. Ulkomaiset autovalmistajat saivat toimia ja investoida Argentiinassa, kunhan valmistivat autot paikallisesti ja käyttivät tietyn määrän kotimaisia osia.

Vastineeksi ne saivat erilaisia verohelpotuksia, valuuttajärjestelyjä ja pääsyn suojatuille markkinoille. Houkuttihan se useita yhtiöitä, kun maassa on jokunen kymmenen miljoonaa asukasta ja aiemmin ihan vauraitakin.

Tehoton tuotanto, kovat kulut

Argentiinassa valmistettiin autoja, mutta tuontikomponenttien suuri osuus teki paikallisesta tuotannosta herkkää valuutta- ja kauppapolitiikan häiriöille. Ja kuten aina protektionismissa suojelu johtaa tehottomuuteen, koska kilpailurajoitteet eivät kannusta hakemaan uusia optimaalisia ratkaisuja kuten avoimessa markkinataloudessa.

Tuotantoketjujen hajautuminen ympäri maailmaa on sääntö, niin Argentiinassa kuin Yhdysvalloissa. Yhtiöiden omistajuus, olkoon koti- tai ulkomainen, ei mitenkään asetelmaa muuta tai poista protektionismin ongelmia.

Lisäksi Argentiinan valuuttasääntely, jonka piti ehkäistä inflaatiota, tuotti päinvastaisen tuloksen. Koska dollareita ei voinut vapaasti käyttää tuontiin, autonosien ja komponenttien tuonti vaikeutui.

Kotimaiset autotehtaat kärsivät raaka-ainepulasta ja tuotantokatkoksista. Samaan johtavat korkeat tullit sikäli kun tuotannollisia tarpeita täytyy tuoda ulkoa.

Pohjaan paloi koko roska

Ja rajoittunut kilpailu nostaa kotimaistenkin tuotteiden hintoja. Miksi tsempata kustannustehokkuutta ja hinnoittelua kun paine siihen on poistettu poliittisin keinoin.

Ulkomaiset valmistajat, kuten Toyota ja Volkswagen, pitivät joitain kokoonpanotehtaita käynnissä, mutta investointeja rajoitti epävarma sääntely- ja valuuttaympäristö. Heikosti kannattavaan ja ennakoitavaan bisnekseen ei kannata panostaa.

Vaikka autoja yritettiin viedä esimerkiksi Brasiliaan, kilpailukyky oli heikko. Korkeat tuotantokustannukset ja heikko laatu verrattuna globaaleihin standardeihin ja tietysti muiden maiden vastatullit tekevät viennistä liki mahdotonta.

Keinotekoisesti tuettu autoteollisuus muovautui tehottomaksi ja riippuvaiseksi valtion tuesta. 1970-luvulla monet tehtaat löivät hanskat tiskiin.

Autoteollisuus mureni pahan kerran. Protektionismin kohdalla se ei koskaan saa yllättää.

Ja sitten tulikin vapaakauppa

Tilanne muovautui kuitenkin äkkiä parempaan kuosiin, kun Argentiina liittyi Etelä-Amerikan vapaakauppa-alueeseen Mercosuriin 1991. Sen myötä Argentiinan tehtaat saivat pääsyn suuremmille markkinoille, erityisesti Brasiliaan, joka on mantereen suurin autojen kuluttaja.

Edut tulivat monesta suunnasta. Ennen Mercosuria Argentiinan autotehtaat tuottivat pienillä volyymeilla vain kotimarkkinoille.

Mercosurin myötä viennin kasvu mahdollisti suuremmat tuotantomäärät, jotka laskivat yksikkökustannuksia. Esimerkiksi Toyotan Hilux ja SW4 tehdään vain vientiä varten – ilman Mercosuria se ei kannattaisi.

Vuonna 1994 autotuotanto nousi jo 408 000 yksikköön, yli nelinkertaiseksi verrattuna vuoden 1990 pohjalukemiin (~99 600 yksikköä). Ennen Mercosuria Argentiinan autoteollisuus oli lähes täysin kotimarkkinasuuntautunutta.

Tuotantoketjut tehostuivat, markkina laajeni

Reseptissä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Mercosur mahdollisti ja tehosti alueellisen työnjaon eli kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

Komponenttituotanto ja alihankinta keskittyivät sinne, jossa se oli mielekästä – kuten vaihteistot Brasiliasta, kori Argentiinassa. Tämä laski osien valmistus- ja hankintakustannuksia.

Tärkeänä palana sitä tietenkin osien ja ajoneuvojen siirtely maiden välillä ilman tullimaksuja. Joita Donald Trump nyt ajaa kirves kourassa ja aikonee niitä ison kasan jättääkin.

Mercosurin ansiosta kansainvälisten yhtiöiden kannatti investoida nykyaikaisempiin tehtaisiin. Se laski myös kustannuksia per auto.

Argentiina myös erikoistui. Sen painopiste on hyötyautoissa kuten Toyota Hiluxissa, joita se tuottaa koko mantereen tarpeeseen.

Nyt jo teollisuuden kivijalka

Mercosurin jälkeen noin 70 % tuotannosta alkoi mennä vientiin. Vapaakaupan myötä autoteollisuus on yksi Argentiinan harvoista vientikelpoisista ja globaalisti kilpailukykyisistä teollisuudenaloista.

Se katttaa 10% teollisuustuotannosta ja työllistää puoli miljoonaa kansalaista. Autotehtaiden investoinnit ovat jatkuneet myös aivan viime aikoina – jatkuvasti kriisien keskellä rypevälle Argentiinalle harvinaista herkkua.

 

Argentiinan kokemukset yleensä mutta etenkin autoteollisuudessa alleviivaavat protektionismin tuhoisuutta ja kaupparajoitteiden poistamisen etuja. Mutta kauan kesti argentiinalaisilta vetää johtopäätöksiä kujanjuoksustaan.

Protektionismi on niin otollinen kohde poliittiselle propagandalle: suojella, kotimaata, omia työpaikkoja, rosvoavilta naapureilta!

Trump kopioi peronismin

Tätä Trump nyt markkinoi ja masinoi vallankumouksellisena oivalluksena. Kumpaakaan se ei ole kuin ehkä mittakaavaltaan.

Yhdysvaltojen autoteollisuus ei lopulta radikaalisti eroa Argentiinasta kuin kotimarkkinan koolla. Toki se on iso etu, mutta tuotantoketjuissa eroja ei juuri synny.

Jos Trump ajaa linjansa läpi kuten etenkin hänen erityisen pakkomielteensä autoteollisuuden kohdalla vaikuttaa hyvin ilmeiseltä, nousevat niin kustannukset kuin lopputuotteen hinnat. Se on väistämätöntä.

Sikäläiset autotehtaat ovat jo ilmoittaneet miljardien menetyksistä tariffien vuoksi. Osumaa ottavat niin yhtiöt kuin kuluttajat. Ja sikäläinen omien virheidensä vuoksi muutenkin rapistunut autovienti hyytyy nollaan.

Jenkkiautojen kysyntää eivät vaivaa kaupparajoitteet vaan houkuttamattomuus. Trump syyttää väärää tautia tarjoten lääkkeeksi myrkkyä.

Jos Argentiinasta vähänkin jotain voi oppia niin Trumpin protektionismista seuraa vain katinkulta-aika.

Jutun ensimmäinen osa

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta

---