• Yleistä taloudesta

USA uhkaa taantua uudeksi Argentiinaksi

USA:n tullitoilailut tuovat mieleen Argentiinan mustan taloushistorian. Se auttaa ymmärtämään Donald Trumpin ihastuksen tariffehin – ja kuinka pahasti niillä voi näppinsä polttaa.

Isoja muutoksia ja menneisyyden loistoa lupaava presidentti. Tyytymättömät duunarit hänen suosionsa takana. Haave kolmannesta presidenttikaudesta. Puheet epäreiluista kauppasuhteista. Rajuja tariffeja. Kavereiden bisneksiä vaikuttamassa kulisseissa.

Kuulostaako tutulta? Aiempi kuvaus sopii Trumpin hallinnon, mutta myös Etelä-Amerikan toisiksi suurimman maan Argentiinan taloushistoriaan.

Maata johtaneet populistit ovat pelailleet tariffeilla moneen kertaan viimeisen kahdeksankymmenen vuoden aikana, eivätkä tulokset mairittele. Kurkistus Argentiinan historiaan auttaa ymmärtämään, mistä Trumpin Amerikalla kenkä puristaa.

Ex-talousjätti antaa itselleen kotiarestia

Argentiina lukeutui vielä 1900-luvun alussa maailman rikkaimpiin. Talouskasvu oli kovempaa kuin USA:ssa, ja BKT vertautui Euroopan talousjätteihin. Sitten tulivat maailmansodat ja 1930-luvun lama.

Lännen ostovoiman murennuttua hedelmälliset maat omaava Argentiina ei saanut enää lihaansa ja viljaansa kaupaksi.

1940-luvun puolivälissä presidentti Juan Domingo Perónilla välähti. Hän kehitti talousjärjestelmän, jossa kalliiden tuontitavaroiden ostamisen sijaan Argentiina nousisi jaloilleen satsaamalla kotimaiseen tuotantoon ja asettamalla tulleja ”epäreilulle” lännelle.

Argentiinan tuolloin vielä maatalousvetoista taloutta haluttiin monipuolistaa teollistumisen ja omavaraisuuden kautta. Maahan rakennettiin vahva valtiojohtoinen talous, jossa työläisten oikeuksia suojeltiin ja strategisia aloja, kuten energia ja liikenne, kansallistettiin.

Konsepti sisälsi korkeat tuontitullit ja tuontikiintiöt, joilla suojeltiin kotimaista teollisuutta kilpailulta. Valuuttakontrollilla ja vientiveroilla ohjattiin valuuttaa strategisille aloille ja hillittiin inflaatiota.

Perón loi vahvan valtio-omisteisen sektorin ja tukipolitiikan työpaikkojen takaamiseksi ja hyödykkeiden hintojen kurissa pitämiseksi. Ay-liike ja vasemmistolainen valtiovalta ottivat työmarkkinat haltuunsa.

Alku sujui vielä OK

Peronismina tunnettu idea keräsi nopeasti kannatusta. Mussolinilta oppia ottanut Perón oli taitava populisti ja tunsi argentiinalaisen työväenluokan mielenlaadun. Moni koki lännen ryöstökalastavan Etelä-Amerikan maiden resursseja ja halpaa työvoimaa.

Ryöstäminen kaupan yhteydessä onkin populisteille rakas konsepti. Kuka ja mitä rosvoaakin.

Aluksi teollisuus kasvoi, mutta ajan mittaan tuottavuus jäi jälkeen, investoinnit hiipuivat ja inflaatio kiihtyi. Etenkin auto- ja energiateollisuutta on suojeltu myös 2000-luvulla populistisin motiivein, vaikka sektoreiden tehokkuus on ollut heikkoa.

Valtiolliset toimijat olivat läpeensä korruptoituneita, mikä tukahdutti maan innovaatio- ja kilpailukyvyn. Argentiina huomasi putoavansa entistä pahemmin globaalin talous- ja teknologiakehityksen kyydistä.

Ja kuinka ollakaan, koska omat tuotteet olivat sekundaa, kasvoi riippuvuus tullien vuoksi kallistuneeseen tuontitavaraan entisestään. Niillä, joilla siihen oli varaa.

Peronismi on kuollut, kauan eläköön peronismi!

Peronistinen protektionismi halusi turvata kansallisen tuotannon ja työllisyyden valtion ohjauksella ja kaupan rajoituksilla. Se loi lyhytaikaista vakautta ja suosiota, mutta johti kilpailukyvyn heikkenemiseen, investointien vähenemiseen, massiiviseen inflaatioon, laajaan työttömyyteen ja valuutan romahdukseen.

Tangon kotimaa ei oppinut läksyään, vaan on eristänyt itsensä maailmalta peräti kolmesti tämän jälkeen: edelliskerran kymmenisen vuotta sitten. Käteen on jäänyt holtitonta inflaatiota ja talouden kroonistunut kriisitila.

Ennen tuoretta vallanvaihdosta Argentiinan inflaatio korkkasi uuden hämmentävän merkkipaalun 25% yhdessä kuukaudessa.

Kilpailulle avoimena pysyneet naapurimaat, kuten Chile, ovat porskuttaneet kauas ohi. Nyt maailman mahtavin talous USA kokeilee onneaan peronismin parissa.

Siitäkin huolimatta, että ekonomistien keskuudessa vallitsee enemmän tai vähemmän yhteisymmärrys, että Donald Trumpin vihaamat kauppavajeet ovat merkki taloudellisesta dominanssista, eivät heikkoudesta.

Menestyvä talous ostaa halvalla ja myy kalliilla. Kehittyvissä maissa kannattaa siis käydä kauppaa, vaikka Lesothon kaltaisella kääpiöllä ei olekaan varaa ostaa iPhoneja ja Jeeppejä vastapalloon.

Vajeen väärinymmärrys

Käytännössä USA rankaisee tariffeillaan pienempiä maita siitä, että ne ovat pienempiä ja köyhempiä. Mitään taloudellista tolkkua tässä ei ole.

On kuin ostoskeskuksen toimitusjohtaja raivostuisi kesätyöläiselle, koska raha kulkee heidän välillään vain yhteen suuntaan, ja protestinomaisesti vahaa ostarin lattiat itse.

Kuten taloustieteen nobelisti Robert Solow irvaili: ”Minua kiukuttaa kauppavajeeni parturini kanssa – miksi hän ei koskaan osta minulta mitään!” Solow alleviivasi vitsillään, että talouden verkostossa syntyy vajeita moneen suuntaan eikä siitä pidä hermostua.

Valmistava teollisuus siirtyy halvan kustannustason maihin säästääkseen. Jos edullista työvoimaa käyttävät Niket ja Converset ryhtyisivät taas ompelemaan omat lenkkarinsa, kasvaisi tuotteiden hinta laadun pysyessä osapuilleen samana.

Harva on valmis maksamaan kymmenien prosenttien lisähintaa Made in USA -leimasta. Etenkään Euroopassa, missä osapuilleen joka toinen kuluttaja boikotoi jo nyt jenkkituotteita tariffien vuoksi. Tuskin lisähinta amerikkalaisiakaan ihastuttaa.

Yhtäläiset opit ja yleisö

Perón tarjosi järjestelmään pettyneelle kansalle vahvan poliittisen identiteetin, jossa monisyisiin ongelmiin on yksinkertaisia vastauksia ja selkeitä syypäitä. Vaikka mies romutti demokratian ja talouden, moni pitää häntä sankarina edelleen.

Hänet koettiin oman puolen taistelijana. Kehnot tulokset kaadettiin toisten niskaan.

Myös Trump ihailee ja vetoaa takavuosien Amerikkaan, jossa teollisuus työllisti isomman osan väestä kuin tänään. Trendi on sama myös muissa kehittyneissä talouksissa, kuten teollisesta mahdista tunnetussa Saksassa.

Nostalgiset kuvat menneisyyden loistosta kuitenkin purevat. Protektionismi tullimuurin avulla kuulostaa ilmeisen loistavalta keinolta sen saavuttamiseen, jos pettyneeltä työväenluokalta kysytään.

USA:n työväenluokkaiset Trump-äänestäjät toivovatkin tariffeilta työllistävää vaikutusta. Niin tekivät peronistitkin, joista argentiinalaisten enemmistö sai lopulta tarpeekseen vaaliuurnilla.

Kirchner oli uuden polven peronisti

Edellisen tariffiseikkailun Argentiinassa teki Cristina Kirchner, joka toimi maan presidenttinä vuosina 2007–2015. Vuonna 2022 hän sai kuusi vuotta linnaa presidenttinä tekemistään rikoksista: korruptiosta ja julkisten varojen väärinkäytöstä.

Tuomioistuin katsoi, että Kirchnerin kotimaa ensin -politiikka olikin kaverit ensin -politiikkaa, josta hyötyi etenkin liikemiesystävä Lázaro Báez. Hänen yrityksilleen annettiin merkittäviä julkisia rakennusurakoita hämyisin perustein.

Ex-presidentti itse pitää oikeusprosessia ”poliittisena ajojahtina” – minäpä muunakaan. Se kun on autoritääristen johtajien vakioselitys.

Trumpin toimien pyyteettömyyteen ja taloudelliseen kannattavuuteen olisikin helpompi uskoa, jos hallinto ei systemaattisesti siivoaisi kriittisiä ääniä joukostaan, kuten Kirchner teki.

On kuvaavaa, että Kirchner loi läheiset suhteet Vladimir Putiniin, jota myös muuan Trump ihailee.

Arvostelijoilta turvat umpeen

USA:ssa opposition kuristamiseen on perustettu oikein oma osastonsa: Elon Muskin johtama DOGE (Department of Government Efficiency). Sen oli tarkoitus tuoda kahden biljoonan säästöt tämän vuoden aikana.

Nyt DOGE ilmoitti, että säästöt tulevat jäämään 150 miljardiin. Se on sama kuin lupaisi juosta maratonin ja kunto loppuisi, kun matkaa on taitettu muutama kilometri. Puhumattakaan siitä, että säästöt voivat todellisuudessa maksaa pitkän pennin.

Rytäkässä Trumpin rikossyytteiden parissa työskennelleitä henkilöitä potkittiin pihalle, ja FBI määritteli Tesla-liikkeiden vandalisoinnin terroristiseksi teoksi.

Pelottelutaktiikat toimivat. New York Timesin mukaan Wall Streetin isokenkäisistä valtaosa varoo kostotoimia, eikä siksi ota talousnäkymiin kantaa kuin huoneessa olevia elefantteja väistellen.

Omassa puoluessaan presidentin linjaa varovastikin kyseenalaistavat saavat täyslaidallisen Trumpin vimmaa niskaansa. Harva uskaltaa sen kohdata, vaikka republikaanit ovat perinteisesti kannattaneet vapaakauppaa.

Samoin toimi Argentiina. Taloudellisten vääristymien korjaaminen loppui, koska niiden esiin tuominen oli poliittisesti liian riskialtista.

Luottamus mureni

Argentiinassa pelon ilmapiiri söi ulkomaisten investoijien kiinnostusta. Yrityksen tai sijoittajan ei kannata upottaa varojaan maahan, joka on vaikeasti ennakoitava, ja tekee taloudellisia päätöksiä etupäässä poliittisin motiivein.

Talousdataakin piiloteltiin paremman kuvan antamiseksi – luoden toimintaympäristön, jossa pärjäävät lähinnä parhaat vehkeilijät.

Argentiinan uskottavuus kansainvälisten rahoituslaitosten ja sijoittajien silmissä hupeni, ja korjausliikkeisiin vaaditut varat olivat kavereiden taskuissa.

Valtiontalouden loputon alennustila hyydytti luottomarkkinat ja valuutan. Ulkomaalaisia sijoittajia kun on vaikeampi manipuloida.

Argentiina on ajautunut velkakriisiin eli jättänyt velkansa hoitamatta kuudesti sitten Juan Perónin valtaan nousun. Se on teollisuusmaaksi laskettavalle taloudelle ennätys.

Peronistit syyttivät tästä tietenkin kaikkia muita kuin itseään. Liemen keittivät aina juonittelevat luotottajat, talousjärjestöjen valtasuhteet – ja niin edelleen.

Parhaankin maineen voi romuttaa

Nyt Argentiina lähti täysin toiseen suuntaan valiten presidentiksi radikaalin oikeistolaisen Javier Milein, joka ajaa vapaakauppaa ja julkisen talouden täysremonttia. Ainakaan dramatiikkaa ei Argentiinan taloudesta puutu.

Milei muistuttaa monin osin Trumpia, mutta kauppapolitiikassa he edustavat aivan eri äärilaitoja. Nähtäväksi jää, miten päättäjien tulokset tulevat pitkällä aikavälillä eroamaan toisistaan.

Jenkeillä on vielä matkaa velkakriisiin. Luultavasti. Myyntiaalto turvasatamana pidetyissä Yhdysvaltain joukkovelkakirjoissa on kuitenkin myrskyvaroitus siitä, että jopa suurin talousmahti voi tärvätä maineensa, jos oikein yrittää.

Trumpin kauppapolitiikan tavoite on antaa almuja omille ydinkannattajille. Autotullit ajavat uusia tuotannollisia työpaikkoja haalariväelle, vaikka alan amerikkalaiset yhtiöt raportoivat tullien aiheuttamista miljardien menetyksistä jo nyt.

Trump kuitenkin luottaa vankkumatta linjansa siunaukseen. Kuten tekivät Argentiinan peronistit läpi vuosikymmenten. Siitä lisää huomenna Argentiinan autoteollisuuden läpivalaisussa.

Jutun toinen osa

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta

---