Osakkeet liikkuvat ajoittain kuin lammaslauma, mutta ne ovat silti paljon yksilöllisempiä. Kuva: Wikipedia Commons.
Aalto-yliopiston professori Matti Suominen, joka on tutkinut markkinoiden liikkeitä monesta näkökulmasta, pitää ajankohtaa osakkeiden ostamiselle huonona. Keskeinen peruste on korkosykli, joka etenkään Yhdysvalloissa ei vielä ole osakkeiden kannalta optimissa, koska korkojen lasku on vasta aloitettu. Ihanteellista ostopaikkaa, korkosyklin pohjaa, joutuu vielä odottamaan.
Periaatteessa yhdyn Suomisen kantaan. Korkosyklin pohja todellakin on yleensä ottaen paras taite osakkeiden ostolle. Talous vielä matelee, matalien korkojen elvyttävä vaikutus ja velkavivutettu osakesijoittaminen ovat vielä edessä. Yhdysvaltojen korkotasolla on tässä ratkaiseva merkitys dollaripääomien mittakaavan vuoksi.
Mutta korkosyklissä kuten kaikissa makroindikaattoreissa on yksi keskeinen heikkous: ne pitävät osakkeita lammaslauman kaltaisena kollektiivina. Osakepoimijan tilanne on aina paljon mutkikkaampi.
Vaikka osakemarkkinat kulkevat paljolti yhtä jalkaa, ei liike missään tapauksessa ole yhdestä puusta veistetty kuin markkinapaniikeissa. Silloin käytännössä kaikki sukeltavat, joskin paniikeissakin yksittäisten yhtiöiden erot ovat merkittäviä.
Suhdanteet ja korkosykli eivät vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Hyviä osakkeita on aina tarjolla roppakaupalla, samoin ostopaikkoja, ainakin kun asiaa tarkastellaan vuositasolla.
Mitä pidemmistä aikaikkunoista on kyse, sen enemmän sijoituksen optimoinnin ratkaisee itse yhtiö eikä yleismarkkinatilanne. Monet yhtiöt saattavat paukuttaa uusia ennätyshintoja samaan aikaan, kun toiset laahaavat pitkässä raskaassa laskumarkkinassa.
Defensiivisten ja syklisten erot voivat olla tässä suhteessa valtavia. Mutta kyse on muustakin. Hyvien kasvuyhtiöiden kurssit voivat liikkua oleellisesti eri tavalla kuin indeksit. Ja kovien osinkokoneiden alennusmyynnit voivat osua eri aikaan kuin monen muun – ja niiden liian pitkä odottaminen maksaa menetetyt osingot.
Suomisen mukaan arvostustasot ovat liian korkeita, joten ne tulevat alemmas. Rutkasti? Mutta eikö tuo tarkoita, että osakkeensa kannattaa nyt myydä, kun hinnat ovat vielä ylimittaiset?
Siten Suomisen arviota ei ole vaikea tulkita. Se on vaarallinen tulkinta. Osakkeiden laajamittainen vekslaaminen väärään aikaan on suurimpia syitä sijoittajien heikkoon menestykseen, koska on osattava sekä myydä että ostaa oikeaan aikaan – ja laskea mukaan kaupankäynnin kustannukset, sekä menetetyt osingot.
Vaikkapa Helsingin pörssissä, joka eniten suomalaisia sijoittajia kiinnostaa, ovat niin monet osakkeet jo niin syvällä laskumarkkinassa ja fundamentaalisesti halpoja, että laajamittainen myynti paremman ostopaikan toivossa lähentelisi venäläistä rulettia useammalla patruunalla.
Hyviä ostokohteista saattaa toki tupata vuoden sisään vielä enemmän, mutta on niitä nytkin varmasti riittävästi. Tilannehan oli aivan toinen vuosi sitten, kuten Suominen toteaa. Mutta vuosi on markkinoilla pitkä aika. Hyvän hyvinkin laajasti hajautetun osinkosalkun kasaaminen on nykyhinnoilla jo lastenleikkiä, etenkin jos sisältöön kelpaavat muutkin kuin suomalaiset yhtiöt.
Toki moni osake yhä halventunee, mutta yhtiökohtaiset erot ovat jatkossakin suuria. Osakepoimijan ei kannata koskaan suhtautua markkinoihin yksipiippuisena kollektiivina. Laadukkaita, sopuhintaisia osakkeita on aina tarjolla – ainakin Pörssihaukan vihjeitä seuraavalle.
Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.