Enpä ehtinyt kuin tietokoneen sulkea, kun kauppasota roiskaisi uudelle tasolle: Kiina nokitti tulleilla ja Trump heti perään. Ja markkinat tietysti räjähtivät kuin ruutitynnyri, mitä ei tässä tilanteessa kauhean epärationaalisena reaktiona voi todellakaan pitää.
Nyt Kiina on jo tarjoutunut taas neuvottelupöytään, joten välirauha kestänee hetken – kenties. Ja ehkä sieltä joskus joku sopu syntyykin, vaikka erityisen optimisti en ole.
Trumpin vaatimukset ovat eräin osin aivan kohtuuttomat, kuten se, että Kiinan pitäisi peräytyä suurisuuntaisessa hankkeessaan kehittyä monilla sektoreilla johtavaksi maaksi. Tietysti, jos kyse on selkeästi talouden pelisääntöjen polkemisesta vaikkapa valtionyhtiöitä tukemalla vastoin WTO:n linjauksia, sitä vastaan pitääkin toimia.
Trump ei kyllä vihjaakaan yhteisten sääntöjen noudattamiseen, pelkästään omiensa. Jolloin kyse on puhtaasti protektionismista. Jos vaatimuksen ainoa motiivi on suojella amerikkalaisten yhtiöiden teknologista etumatkaa ilman kummempaa perustetta, ei vaatimusta pidäkään niellä.
Asetelma on siis vaikea. Toiseksi Trumpin lopullisista motiiveista on vaikea saada selkoa, koska pelurin tapaan hän piilottelee korttejaan taktisista syistä. Se toimii pokerissa, mutta politiikassa ja sen myötä taloudessa taktiikan ongelma on sen luoma pysyvä epävarmuus.
Jos nyt syntyykin sopu, niin koska Trump alkaa vaatia lisää? Hän on todistanut arvaamattomuutensa toistuvasti.
Jos sopimusten pysyvyyteen ei voi luottaa, taloudellinen suunnittelu muuttuu arvailuksi – ja se taas laskee rajusti investointihaluja. Yhdysvalloissakin kotimaiset investoinnut ovat olleet tämän vuoden laskussa.
Eikä kauppasodan kiihtyminen varmasti asiaa edistä. Nyt Trump jo uhkaili käyttävänsä epämääräistä mutta olemassa olevaa hätätilalakia häätääkseen amerikkalaisyhtiöiden tuotannon Kiinasta.
Ainakin periaatteessa laki antanee siihen mahdollisuuden – ja Trumpilta voi odottaa mitä vain. Kansallisen turvallisuuden varjolla hän jo kiersi WTO:n sääntöjä suojellakseen amerikkalaista terästeollisuutta. Peruste oli täysin naurettava, mutta niin hän toimi.
Ennen pitkää on samantekevää, onko kyse vain uhkailusta. Epävarmuus säilyy, koska uhkauksenhan voi toteuttaa myöhemmin.
Nyt amerikkalaisten yhtiöiden on pakko linjata asemaansa Kiinassa uusiksi, kuten Trump haluaa. Monille yhtiöille Kiina on tärkeä niin tuotannon kuin myynnin kannalta.
Tuotannon siirtäminen itsessään jo maksaa. Eivät yhtiöt turhan takia ole Kiinaan menneet. Tehtaita voi rakentaa minne vain, mutta koko prosessi rekrytointia myöten on iso ja hintava.
Toisaalta Kiina voi yhtä lailla linjata amerikkalaisten yhtiöiden aseman Kiinassa uusiksi. Jos vaikka Apple lähtee Kiinasta, voi se kohdata Kiinassa vaikeuksia virkavallan taholta kostona Trumpille.
Kampitus on autoritaarisessa Kiinassa vielä paljon helpompaa kuin Yhdysvalloissa. Se tuskin olisi järkevää politiikkaa Kiinalta, mutta sodassa tehdään tyhmyyksiä.
Kaikki tällainen on nyt täysin hämärän peitossa. Eikä ole sanottua, että sopimuksen syntyminen pysyvän valon toisi. Välirauhakin rikkoutui, koska Trump väitti Kiinan ostaneen vähemmän maataloustuotteita kuin oli sovittu – Kiinan mukaan se oli sopimusta noudattanut.
Kumpi on oikeassa? Varmaa on vain se, että epävarmuus merkitsee taloudelle aina pahaa myrkkyä. Ja on vaikea nähdä epävarmuuden ratkaisevasti hellittävän niin kauan kuin Trump pysyy pallillaan.
Vaikkapa Saksan Angela Merkel osaa hänkin haistella poliittisia tuulia ja luovia niissä asemansa pitääkseen, mutta luotettavuudeltaan hän on aivan toista ääripäätä. Merkeliin verrattuna Trump on ruletin ja miinakentän yhdistelmä.
Pelkoahan sellainen tietysti herättää, ja siitä Trump nauttii. Mutta pelko on huonoa ravintoa taloudelle.
Sijoittajan kannalta tilanne on monipiippuinen. Vaikean suhdanteen jatkuminen on erittäin ilmeistä, koska luottamus tulevaisuuteen pysyy nyt kortilla monessa yhtiössä.
Mutta politiikassa toimivat korjausliikkeet, ja Trumpin talouspolitiikkaan on kyllästynyt ainakin republikaanien bisnesosasto. Maataloustuottajienkin into lopahtaa samaa tahtia kuin tullimuurit nousevat.
Jos tähän kunnon taantuma vielä iskisi ja työttömyys lähtisi nousuun, Trumpin olisi varmasti vaikea uusia valtakirjansa reilun vuoden päästä. Se ei varmasti järin epärealistinen visio ole.
Vankimpia todisteita on korkomarkkina. Talouskasvun odotuksia heijastavat Yhdysvaltojen pitkät korot ovat sukeltaneet yhtä rajusti kuin finanssikriisissä ja eurokriisin pahimmassa vaiheessa 2011.
Maailmantaloudelle Trumpin tappio tietäisi varmasti hyvää. Mutta on sotkussa nyt plussansakin. Markkinoiden ylireagointien vuoksi epävarmuus tietää monien loistavien yhtiöiden alennusmyyntiä, kuten on jo osin tapahtunut.
Finanssikriisin keskeisiä opetuksia itselleni oli, että hyvät yhtiöt selviävät pahimmastakin liristä. Myös Trumpin kylvettämät vahvat yhtiöt kyllä toipuvat. Viimeistään sitten, kun Trump väistyy. Se voi olla edessä jo vuoden päästä.
Toisaalta tulee muistaa, että monia yhtiöitä tilanne ei käytännössä juuri hetkauta. Se pätee niin amerikkalaisiin kuin muihin. Näin kävi finanssikriisissäkin, ja tämä on vielä verryttelyä siihen nähden.
Pörssihaukan strategiaan tilanne ei varsinaisesti vaikuta, vaikka tilanne ei sinänsä naurata. Syklisten tai muuten riskialttiiden ostoajoitusten kanssa on oltava tavallistakin varovaisempi, mutta matalariskiset osinko-osakkeet ovat turvallisia näissäkin oloissa. Ja monet kiitettävän halpojakin jo.
Eikä muulta tuottoja nyt saakaan. Osakkeet sitä tarjoavat ainakin hyvinä osinkoina, kaikissa oloissa. Ja paniikkihinnat merkitsevät aina parempaa osinkotuottoa.