Pitäkää hatuistanne kiinni – vai?

Euroopan ostopäälliköt antoivat myrskyvaroituksen, pitääkö paeta?

Monet lehdet uutisoivat Euroopan ja etenkin Saksan teollisuuden ostopäällikköjen tarkasti seuratun ja painoarvoisena pidetyn indeksin valahtaneen kriisitasolle. Lukemat kömpivät kuin eurokriisin pohjamudissa syksyllä 2012.

Itse kriisihän alkoi jo 2011, kun luottamus euron koossa pysymiseen alkoi pahasti rakoilla. Kun samaan aikaan vielä Yhdysvalloissa syntyi vakava poliittinen kädenvääntö velkakaton nostamisesta presidentti Obaman ja republikaanien hallitseman kongressin välillä, markkinat jysäyttivät kunnon pörssiromahduksen ja kohta taantuma kaatuikin päälle.

2012 elettiin kaikkialla Euroopassa vielä ankeissa taantumatunnelmissa. Investoinnit ja taloudellinen aktiviteetti olivat olleet edellisvuodesta asti pahassa laskussa – eli tilanne oli hyvin samanlainen kuin nyt.

Vielä reilu vuosi sitten ilmapiiri oli enimmäkseen optimistinen, mutta 2018 alkanut pörssien valuminen kiihtyi viime syksynä tihentyen vuodenvaihteen myyntipaniikkiin. Sieltä asti olemme saaneet toinen toistaan ankeampaa uutista ja ennustetta.

Euroopassa laskusuhdanne alkoi markkinoilla jo kohta kaksi vuotta sitten, mutta vasta nyt olemme saaneet klassista laskusuhdanteen tunnelmaa ja uutisointia: huonosti menee, eikä valo edes pilkota. Ostopäällikköjen indeksit ynnä muut viralliset datapaketit tukevat ankeutta.

Sijoittajan kannattaa unohtaa konsensus

Eikä eväitä suunnan kääntöön näytä olevan. Keskuspankkien paukut on tuhlattu aiemmissa kriiseissä. Kova brexit on ovella, Trump sekoaa entistä pahemmin rikostutkinnassa, Saksan sisäpolitiikka on tuuliajolla äärioikeiston juhliessa, Kiinan talouskasvu takkuaa.

Surkealta toki näyttää. Mutta, kuten Pörssihaukka aina korostaa, sijoittajan ei pidä tuijottaa ajankohdan mielialaa ja konsensusta. Suhdanteiden huipulla kuplii euforia kuin räjähtäneessä shampanjapullossa, kriisien ja taantumien pohjassa tunnelma muistuttaa joukkohautajaisia.

Analyyttinen sijoittaja ei anna sen vaikuttaa pätkän vertaa arvioihinsa. Markkinat katsovat eteenpäin. Ne reagoivat suhdanteisiin aina ennen muita instansseja.

2012 klassinen tapaus

Niin tuolloinkin. Pörssit olivat kokeneet eurokriisisssä sinänsä tavallisen tuplapudotuksen, joista ensimmäinen syksyllä 2011 ja toinen aalto reippaan nousun jälkeen 2012 keväällä. Samana syksynä, kaikkialla vellovan synkistelyn keskellä, nousumarkkina oli jo hyvässä vedossa.

Saksan Dax-indeksi oli jo reippaassa nousussa lokakuussa 2012

Se kesti parin korjausliikkeen kera aina kevääseen 2015. Vasta silloin oli vuorossa seuraava laskusuhdanne ja -markkina.

Lokakuussa 2012 nousua oli kertynyt kesän pohjilta jo rapian neljä kuukautta, prosentteina parikymmentä. Tuossa vaiheessa siis jutussa viitattu ostopäällikköindeksi teki eurokriisin pohjansa.

Euroopan suuryhtiöiden Stoxx50 liikkui samalla tavalla

Mutta nousumarkkina oli päällä ja taatuma jäämässä taakse. Virallisesti sen havaittiin taittuneen nousuksi 2013 puolella. Reipas syksydroppi kyllä iski marraskuussa, mutta se jäi lyhyeksi paniikiksi. Noususuhdanne paisui otsikoilta piilossa – maltillisena, mutta kuitenkin.

Ja niin tietysti kotoinen OMX25-indeksimmekin

Jälkikäteen – ja tilastothan saavat tiedot aina myöhässä, etenkin sijoittajan kannalta – euroalueen kasvun nähtiin kavunneen plussalle 2013. Pörssit ennakoivat sen tapansa mukaan etuajassa.

Euroalueen BKT istuu täysin pörssien liikkeeseen, mutta se tilastoidaan aina jälkikäteen

Tuolloin kuten aina nousua pidettiin markkinahälynä, jota todellisuus ei tue. Mutta tällaisia höpisevät katsovat todellisuutta väärillä laseilla. He huomaavat kyllä virheensä aikanaan – mutta aika harva niistä ottaa opikseen.

Asetelmissa nyt paljon samaa

Tilanne on nyt hyvin identtinen. Fundamentti-indikaattorit, kuten juuri ostopäällikköindeksit, vilkuttavat hätävaloja. Taantumapuheet aaltoilevat joka suunnalla. Ennusteet ovat huonoja, ja niiden odotetaan yhä rapautuvan.

Mutta pörssit ovat nousseet vuodenvaihteesta asti. Pitkät korot kolkuttavat ainakin Pörssihaukan analyysin mukaan pohjia. Keskuspankit elvyttävät. Kiina elvyttää.

Historia ei aina toistu samanlaisena, ja vertailun kohteeksi kelpaavia historiallisia versiotakin löytyy toki erilaisia eri aikakausina. Mutta talouden perusmekanismit eivät oleellisesti muutu. Laskusuhdanteen jälkeen tulee noususuhdanne ja taas toisinpäin. Markkinat lukevat nuo muutokset ennen virallista dataa, ja diskonttaavat ne arvopapereiden hintoihin.

Meillä ei tietenkään ole varmuutta, onko tilanne nyt todella identtinen syksyn 2012 kanssa, mutta hyvin todennäköiseltä se vaikuttaa. Oireet ovat niin yhtenevät – jo pelkästään pörssejä katsomalla.

Eurostoxx on noussut yhdeksän kuukautta lähenellen jo 2017 huippuaan

Pelättävää riitti myös 2012

Poliittiset kärhämät ovat nyt toki rajuja Trumpista ja brexitistä alkaen, mutta kovaa peliä olivat nuokin ajat. Yhdysvaltojen velkakattoriidassa kyti kaikkien aikojen finanssikriisin mahdollisuus, koska Yhdysvallat väläytti velkojensa maksamatta jättämistä ainakin osittain.

Asiantuntijoiden mukaan sen vaikutuksia finanssimarkkinoille olisi vaikea edes kuvitella, ja kyllä se pelkoa nosti. Eurokriisikin oli edelleen akuutti, mutta EKP:n velkojenosto-ohjelma reunaehtoineen palautti luottamuksen euron säilymiseen.

Ero onkin nyt lähinnä se, että kauppasodan ja brexitin kohtalot ovat yhä auki. Mutta molempia on kyllä hinnoiteltu jo tukevasti arvopapereihin, ja talous hakee aina ratkaisuja kaikkiin ongelmiinsa.

Eivät nämäkään kriisit maailmaa kaada. Joten senkin puolesta rinnastus syksyyn 2012 on perusteltu.

Ei jatko silti välttämättä juuri samalla tavalla kulje. Mutta saattaa sen aivan hyvin tehdäkin.

Pörssihaukka ei näe syytä reagoida tämänpäiväisiin makrouutisiin sen kummemmin, kuten yleensäkään vastaaviin tietoihin. Ne ovat olleet markkinoilla hinnoiteltuna jo ajat sitten.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pörssihaukka
Y-tunnus 1666554-1
info@porssihaukka.fi

Tietosuojaseloste

Kaupan ehdot

2019 © Pörssihaukka