Arvaamaton, arvaamattomampi – Trump
Ostakko sie hyvän joutavan saaren, rantatontteja riittää?
Asiaa voisi pitää vuoden vitsinä, ellei sen murjaisija olisi ainoan supervallan johtaja. Donald Trump todellakin haluaisi ostaa Tanskalta Grönlannin, tiedä sitten minkä takia. Mutta niin tosissaan hän on, että perui vierailunsa Kööpenhaminaan viime tipassa tanskalaisten torjuttua kohteliaasti tarjouksen.
Asia ei sinänsä merkitsisi kuin yhtä uutta omituista episodia Trumpin lyhyellä poliittisella uralla, ellei sitä olisi pakko pitää oireellisena hänen persoonalleen ja kaikelle toiminnalleen. Ostotarjous itsenäisen demokraattisen liittolaismaan maa-alueesta on jo niin absurdi veto, että se vaivauttaisi jo ohi heitettynä huulena vitsailijan aseman takia.
Mutta USA:n johtaja on niin tosissaan, että loukkaantuu syvästi idiotisminsa tyrmäämisestä. Hän katsoo aiheelliseksi heiluttaa keskisormea sijainniltaan strategisesti elintärkeälle Nato-liittolaiselle, ja tehdä se vielä tapansa mukaan twitterissä.
Näin kaikin tavoin asiatonta ja lapsellista käytöstä on aika mahdoton kuvitella yhdeltäkään perinteiseltä poliitikolta, olkoon millainen luupää. Mutta Trumpilta voi todella odottaa mitä vain. Hän ei todellakaan piittaa perinteistä, jos asian mahdollisimman kohteliaasti muotoilee.
Tanskalaisten ja grönlantilaisten aiheeton nöyryyttäminen ei ole kuin myrsky teelusikassa, vaikkakin mauttomuudessaan omaa luokkaansa. Mutta Trumpin pitää tehdä diilejä sellaistenkin kanssa, joiden reaktioilla on vaikutusta muuhunkin kuin käsitykseen herra presidentin psyykkisestä vakaudesta.
Pilalle hemmotellun kolmevuotiaan tavoin käyttäytyvä vanhus vastaa supervallan suhteista Kiinaan, Venäjään, Iraniin, Pohjois-Koreaan, EU:hun. Kauppasotien järkiperäisen ratkeamisen kannalta tämä sinänsä pikku selkkaus on hirtehishuumoria mustimmillaan.
