Vielä Kiinan uhkasta
Kämpät kunnossa, mistä asukkaat?
Vielä hiukan Evergrandesta ja Kiinasta, koska tilanne on yhä päällä ja suuren huomion kohteena, nyt jo yleismediassakin kuten YLE:n uutisissa. Ja sävy on niissä etenkin syvästi huolestunut.
Evergranden on määrä maksaa torstaina 83,5 miljoonan dollarin verran korkoja. Viimeisten tietojen mukaan Kiinan keskuspankki varmistaa sen hoituvan. Mikä ei todellakaan yllättäisi.
Olen lueskellut aiheesta asiantuntijoiden arvioita, eivätkä ne sisällä oleellisesti muuta kuin tiistaina pureskelin. Kiina ei aio pelastaa jokaista tai kenties yhtäkään suuryhtiötä valtion piikkiin, mutta estää kyllä äkillisen talouskriisin.
Kuten täysin loogista onkin jokaiselle taloutta ja politiikkaa vähänkin tuntevalle. Eivät viranomaiset missään maassa suhtaudu kytevään talouden kaaokseen asenteella, että antaa mennä vaan kun on alamäki.
Ongelma on laaja
Asetelma on toki vaikea ja Evergrandea laajempi. Kiinassa etenkin kiinteistösektori on – osittain valtion kannustamana – turvottanut velkavipunsa pelottaviin korkeuksiin.
Kiinteistösektorin osuus Kiinan taloudesta on yli 7%, todella paljon. Evergrande ei ole ainoa, joskin pahimpaan liemeen joutunut.
Kiina on taltuttanut laskusuhdanteitaan pumppaamalla halpaa helppoa rahaa kiinteistösektorille. Vaikkapa viennin takutessa rakentaminen on pitänyt talouden kasvussa ja työttömyyden kurissa.
Strategia on toiminut muuten, mutta johtanut järjettömiin hankkeisiin. Kokonaiset tuoreet kaupungit seisovat tyhjillään, kun kukaan ei niihin halua muuttaa.
Virheet ovat tehneet raskaasta velkaantumisesta ison riskin paitsi yhtiöille myös koko taloudelle. Mutta ei se Kiinalle uutisena tullut.
Kiinteistöbuumin taltuttaminen on tavoite
Hallinto alkoi vuosi sitten hillitä velkavetoista rakennusbuumia. Itsevaltainen presidentti Xi kampeaa talouden painopistettä muille sektoreille pienemmin riskein.
Linjaa ei voi typeräksi väittää. Mutta urakka on toki nätisti sanoen haastava.
Talouspolitiikan käänne johti asuntokuplan puhkeamiseen. Evergrande putosi ensimmäisenä jättinä kuoppaan, muttei kenties viimeisenä.
Eikä hallitus aio kannustaa riskipelaamiseen pelastamalla kaikki siihen sortuneet. On pesän siivoamisen aika. Se tekee monella suunnalla kipeää.
Nyt loppui velalla läträäminen tässä talossa!
Mutta edelleenkään Kiina ei kaipaa talouskriisiä, vaikka rakentamisen voimakas jäähtyminen hidastaa lyhyen aikavälin kasvua. Se on hinta, jonka hallitus tietää ja on valmis maksamaan.
Riskinotto kuriin
Hallinto taiteilee puun ja kuoren välissä. Suurkapitalisteja se ei pelasta heidän itsensä takia, muttei kaipaa konkurssiaaltoa ja jättityöttömyyttä.
Asuntojen ostajat se varmasti tavalla tai toisella pelastaa. Jo maksetut hankkeet viedään loppuun ja luovutetaan omistajille, muuten kaduilla rytisee kuten jo nyt Evergranden pääkonttorin edustalla.
Velkajärjestelyillä estetään äkillistä romahdusta, jotka ovat ominaisia kiinteistökuplien puhkeamiselle kautta maailman. Keskeinen tavoite on pitää rahoitusjärjestelmä pystyssä ja toiminnassa.
Yksityisten sijoittajien tappiot eivät Kiinaa kaada, vaikka vähentävät intoa lainojen jakamiseen. Mutta sitä hallitus osaltaan tavoitteleekin: muistakaa riskit, valtio ei teitä jokaisesta liemestä pelasta.
Pankkijärjestelmä valtion hallussa
Pankkijärjestelmä taas on Kiinassa pääosin valtion hallussa ja sikäli turvassa. Länsimaiden hajautuneessa pankkijärjestelmässä yksityisten pankkien konkurssitilat ovat aina vaarallisia, koska ne voivat levittää taudin kuin virus.
Kiinassa valtio ohjaa omia pankkejaan ja pitää ne pystyssä vaikeuksien tullen. Se voi vaikka pumpata niihin keskuspankkirahaa tarpeen mukaan.
Oma valuutta ja itsenäinen rahapolitiikka sen mahdollistaa kuten vastaavassa asemissa olevissa maissa, vaikka Yhdysvalloissa. Eikä autoritaarisessa Kiinassa kukaan riitauta hallituksen päätöksiä.
Ei rahaelvytys tietysti ongelmaton lääke ole. Se voi laajamittaisena tuottaa kipakkaa inflaatiota.
Mutta siten estetään äkillinen romahdus rahoituksen katketessa. Näin on etenkin Yhdysvallat hoitanut vastaavia kriisejä – tuoreimmillaan parasta aikaa koronan takia.
Rahapula ei vaivaa valtiota
Tässäkin tapauksessa se esti talouden sydänkohtauksen eskaloitumisen potilaan kuolemaksi. Kiinalla on sama arsenaali käytössään.
Kiinan valtio ei myöskään ole korviaan myöten velkaantunut ulkomaille vieraassa valuutassa. Päinvastoin se on maailman suurin yksittäinen velkoja.
Kiinalla on huikea valuuttareservi, yli kolme tuhatta miljardia. Vaikkapa Saksan vastaava luku on noin 250 miljardia ja Suomen vähän päälle kymmenen.
Kiinalta ei pätäkkä lopu ensi hätään
Ulkoa tuotu kriisi ei Kiinaa uhkaa. Se on valtava etu verrattuna valtioihin, jotka rypevät vieraassa valuutassa otetuissa veloissa.
Sijoittajan turha murehtia
Toki Kiina joutuu pureskelemaan kiinteistö- ja velkakuplaansa, eikä se ole hetkessä ohi. Talous takunnee jonkin verran aikansa.
Kiperästä tilanteesta huolimatta on vaikea uskoa äkilliseen jättikriisiin, saati sen leviämiseen Kiinasta muualle maailmaan. Kiinan romahdusta on povattu viimeiset 40 vuotta erinäisin perustein, aina yhtä turhaan.
Makrotalouden ennustamisessa kannattaa luottaa samaan metodiin kuin osakepoiminnassa. Hyvin pärjänneet tapaavat tehdä sen jatkossakin. Niin yhtiöt kuin valtiot.
Tämä käsitys valtaa jo alaa markkinoillakin. Paniikki taukosi, mahdollisesti se oli jo laajasti ottaen siinä.
Evergrandekin sykäisi hurjan helpotusrallin. Ehtii se toki tulla vielä alaskin.
Paniikki hellitti jo
Käänne kuvaa osuvasti paniikkien luonnetta. Maanantaina jonkin asteen maailmanloppu vaikutti tunkevan väkisin ovesta, ja media löi lisää löylyä.
Kokematon sijoittaja varmasti puski kylmää hikeä kohua seuratessaan. Ja taivastelee nyt kurssien toipumista.
Aiempi hätä jo ihmetyttää. Ennen kaikkea myyntiriehaan osallistuneita. Jotka menevät halpaan kerta toisensa jälkeen.
Markkinoista lisää huomenna markkinakatsauksessa.
Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.
