Pankkikriisit ovat kuin korttitalo: nykäise yksi kortti pois ja koko kyhäelmä rojahtaa. Tai näin periaatteessa, käytäntö on aina mutkikkaampi.
Tällainen liike iski kuitenkin Eurooppaan saman tien muutaman amerikkalaispankin kaaduttua talletuspakoon. Sveitsiläinen jätti Credit Suisse joutui myrskyn silmään sijoittajien panikoidessa urakalla.
Credit kuuluu kokonsa ja asemansa puolesta systeemisesti merkittäviin globaaleihin pankkeihin, joten sen kaatumisesta seuraisi taatusti jo rumaa jälkeä. Pankkikriisien vakavuus johtuu rahoitusjärjestelmän keskinäissidoksista ja tärkeydestä kaikelle taloudelle.
Kaatuvalla isolla pankilla on aina valtavat määrät velkojia, tallettajia ja asiakkaita. Konkurssi imee myös ne syvyyksiin riippuen tietysti sidosten mittakaavasta.
Ja tämä synnyttää ketjureaktion, kun taas heidän sidosryhmänsä kokee saman kohtalon. Joten Creditiä voi varmasti pitää kriittisenä tapauksena, eri mitassa kuin sitä paljon pienempiä tuoreita jenkkiuhreja.
Vaan ei tätäkään episodia kannata ylidramatisoida. Creditin vaikeudet ovat olleet tiedossa jo vuosia sen tupeksittua monella liiketoimintansa rintamalla.
Luottamus pankkiin horjui jo ajat sitten. Mutta tilanne pysyi stabiilina sen saatua takauksia ja tuoretta pääomaa muun muassa saudiarabialaiselta pääomistajaltaan.
Nyt saudit ilmoittivat, ettei enempää rahaa tipu tarvittaessakaan jo siksi, että omistusosuuden kasvu johtaisi omistajan juridisen aseman muutokseen pankkilainsäädännön takia. Tekosyy tai ei, mutta paniikki iski.
Creditistäkin on vedetty talletuksia kymmeniä miljardeja hetkessä. Yhtiöllä pitäisi väittämänsä mukaan riittää likvidiä omaisuutta niiden kattamiseen, mutta markkinat eivät väitettä niele.
Osakekurssi romahti ja Creditin lainojen vakuutusten hinnat loikkasivat avaruuteen. Ne ovat kaatumisen oireita, jos eivät vielä todisteita.
Credit on kuitenkin toisessa asemassa kuin SVB ja Signature. Sveitsin toiseksi suurin 166-vuotias jätti on kansallinen ja globaalikin instituutio maassa, jonka kansantaloudessa pankkisektorilla on poikkeuksellisen iso rooli.
Itselleni on ollut alusta asti selvää, ettei Sveitsi anna Creditin kaatua. Konkurssi pilaisi maan maineen niin tallettajien, luotottajien kuin sijoittajien silmissä.
Pankkisektori tuo 10% Sveitsin kansantuotteesta. Konkurssi tulisi sille todella kalliiksi.
Sveitsin keskuspankki lupasikin jo pääomittaa pankkia ja Credit kertoi nostavansa siltä luottoa 50 miljardia frangia, joka vastaa samaa summaa euroja. Toiseen hulabalooseen viikon sisällä retkahtaneet markkinat rauhoittuivat ainakin toistaiseksi.
Kuinka Creditin kaikkiaan käy, sitä tuskin kukaan tietää. Mutta yhdestä olen varma: se ei pistä lappua luukulle kyseisestä syystä.
Valtio saattaa viime kädessä vaikka kansallistaa Creditin, vaikken sitäkään usko. Mutta mainettaan sen ei ole vara pilata. Ja Sveitsillä on todella syvät taskut.
Creditin ongelmat ovat sinänsä perinteiset ja SVB:tä pahemmat sen tyrittyä liiketoimintansa perusteet ajat sitten. Sen kertoo jäännöksettä jo kurssikehitys.
Mutta ihme on, jos sen tallettajat tai luotottajat kärsisivät tappioita. Joten tässäkin tapauksessa pidän paniikkia ylimitoitettuna muiden kuin itse Creditin osakkeen kohdalla.
Tuskin vaikka Nordealla on juurikaan suoria kytköksiä Creditiin sen vaikeuksien ollessa tiedossa ajat sitten. Ja joka tapauksessa keskuspankkihan takaa sen nyt.
Pankkien taseet ovat aina vähän mysteerejä ulkopuolisille, mutta Nordean vakavaraisuutta ei tiettävästi voi kyseenalaistaa.
Sen talous oli Q4 mallikkaassa kunnossa, luottotappioiden vähäisyys mukaan lukien. Nordean luottoluokitus on erittäin hyvä. Vaikeuksien täytyisi iskeä aivan umpipusikosta.
Silti paniikin iskiessä kaikki pankit ja monet muutkin osakkeet työnnetään myyntilaitaan varmuuden vuoksi.
Tietysti pankkikriisi tekisi rumaa jälkeä. Ja jos aina uusia mätäpaiseita puhkeaa niin riski nousee korkeaksi. Creditin konttaaminen ei kuitenkaan tule uutisena.
Ja tässäkin tapauksessa on syytä katsoa sählingin valoisaa puolta. Korothan ovat saaneet entisestään kyytiä.
Euribor retkahti alas rajummin kuin koskaan euroaikana. Samoin Saksan valtionlainan lyhyt korko. Toki liike voi heilahtaa toiseenkin suuntaan, mutta merkit ovat kuten korkosyklin taitteessa yleensä.
Ei ilmapiirin hermoherkkyys tietysti poista rakenteellisia ongelmia, kuten Venäjän murharetken kiihdyttävää vaikutusta inflaatioon. Mutta voi se hillitä hintojen nostoja, palkkoja myöten.
Ja kyllä tämä ainakin suhdanneherkkiä hintoja rassaa. Syklisten hyödykkeiden ja globaalin suhdanteen mittarin öljyn hinta on jo puolittunut vuoden takaa. Se siitä energiakriisistä.
Enkä malta olla muistuttamatta, että Pörssihaukka povasi öljyn hinnan oikein useampaan otteeseen sen keikkuessa vielä paljon ylempänä. Tuo juttu on elokuulta.
Tämä hyvä mitä suurimmassa määrin. Lisää vaan samanlaista niin vuodenvaihteessa korot hyllyvät jo selvästi alempana.
Raportteja on vieläkin perkaamatta, mutta täytyyhän nämä repostella tuoreeltaan.