• Yleistä

Yhdysvallat taittoi Turkin vastarinnan

Turkki taipui lopulta helposti Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden kannalle. Hienoa, mutta käänne nosti myös epäilykset uudesta taklauksesta sopimuksen ratifiointivaiheessa.

Muun muassa kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi ihmettelee, miksi Turkki hyväksyi näin yleisluontoisen sopimuksen ärhentelemistään asioista. Se luultavasti tarkoittaisi saman väännön odottavan tuonnempana.

Ehkä niin. Mutta suomalaisissa kommentaareissa on jäänyt vähälle huomiolle Yhdysvaltojen rooli neuvotteluissa, vaikka se tuotiin esiin Turkin aloittaessa jarrutuksensa.

Kohdistuivatko Erdoganin todelliset motiivit Naton johtajaan eli Yhdysvaltoihin – joka on nimenomaan Joe Bidenin vallassa suhtautunut hyvin kriittisesti Turkkiin. Se selittäisi Turkin oudon poukkoilun, koska ennen hakemusta sen edustajat lupasivat tukea niin Suomea kuin Ruotsia.

Kun hakemuksemme olivat sisässä muutuimme pelivälineiksi suhteessa Yhdysvaltoihin, koska se yksiselitteisesti halusi meidät molemmat puolustuskykyiset demokratiat oleelliseksi osaksi Itämeren yhtenäistä puolustusblokkia Venäjää vastaan.

Bidenilla oli vahva motiivi edesauttaa laajentumista. Kun hakemukset oli jätetty ne vaativat Turkiltakin vihreää valoa – mikä antoi Erdoganin omille vaatimuksille vahvan vipuvarren.

Tyrmätty hävittäjäkauppa toteutui

Kuten lentovoimien modernisoimiseen amerikkalaisilla koneilla. Mihin Biden ja ylipäänsä amerikkalaiset ovat suhtautuneet torjuvasti Turkin ostettua Venäjältä mittavan ilmatorjuntajärjestelmän.

Ja osoittaen sen suhtautuvan Venäjään aivan toisin kuin muut Nato-maat, mikä tekee siitä kiperän liittolaisen. Sen kanssa nyt vain täytyy pärjätä tavalla tai toisella, vallankin kun kyseessä on alueellinen suurvalta.

Amerikkalaislähteiden mukaan Biden soitti Erdoganille Madridin kokouksen aattona kehottaen häntä tarttumaan tilaisuuteen. Kuinka ollakaan, saman tien julkistettiin Yhdysvaltojen hyväksyvän 40 huippuhävittäjän ja 80 koneen päivitysohjelman myynti Turkille.

Amerikkalaiset eivät tunnusta kaupan liittyneen tai vaikuttaneen Nato-neuvotteluihin, mutta kummasti käänteet tapahtuivat samassa sormen napautuksessa. Ja Yhdysvalloilta se on iso myönnytys Turkille.

Mitä ilmeisimmin kaupalla oli ratkaiseva rooli ja muu neuvonpito enää kulissia. Sen vuoksi sopimuksen sisällönkin voi jättää sekavaksi silpuksi, kuten Koskenniemi sitä kuvaa.

Jos näin on ei Turkki jäpittäne tuonnempanakaan. Siksikin, että kauppa vaatii vielä kongressin allekirjoituksen. Uusi venkoilu voisi sen vaarantaa.

Ratifiointi enää muodollisuus

Kansalaisen ja sijoittajankin kannalta tämä hyvin todennäköinen kuvio tarkoittaa, että Nato-jäsenyys pääsee kitkatta maaliin. Vain Turkki sille on tähänkään asti ehtoja asettanut.

Aikansa ratifiointikierros ottaa, mutta se on enää muodollisuus. Ja johtavat Nato-maat ovat jo taanneet tulokkaille käytännössä varsinaisten jäsenten aseman.

Niiden kohtaamaan hyökkäykseen suhtauduttaisiin sen mukaisesti. Joten Venäjän julmistelulle ei tarvitse korvaansa lotkauttaa.

Ukrainan sotakatastrofin keskellä edes hulluuteen ajautunut Putin tuskin lähtee kaivamaan verta nenästä Natolta.

Joten ainakin yksi huoli poistuu, vaikkei tilanne Euroopassa ja varsinkaan Ukrainassa naurata. Mutta Eurooppa toipuu ja Suomi jatkaa elämäänsä ilman suuria muutoksia.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.

---