Terveisiä Latviasta, jossa arki rullaa aivan normaalisti. Koronarajoituksia ei ole, maskeja ei käytä kukaan edes ruuhkaisessa joukkoliikenteessä.
Nurkan takana riehuva sotakin näkyy vain sympatian osoituksina Ukrainalle eri muodoissa. Kaupat ja etenkin turistien suosimat ravintolat pullistelevat väkeä.
Juhannusta, joka on Baltiassakin iso kekkeri, juhlittiin riehakkaasti. Mitään kriisitunnelmia ei ainakaan ulkomaalainen havainnut.
Elämä jatkuu sodan ravistelemassa Euroopassakin ilman sen laajentumista. Se ei ole lainkaan todennäköistä, koska lännen tukema Ukraina on ajanut Venäjän pääosin asemasotaan.
Sille ei ratkaisua näy. Muttei eskaloitumistakaan, ellei turhautunut Venäjä laita peliin joukkotuhoaseita.
Sen mahdollisuutta lienee mahdoton kenenkään arvioida. Mutta näillä näkymin Ukraina kykenee torjumaan vihollisensa, mikäli sotaväsymys ei iske lännen tukeen.
Toivottavasti ei. Sota maksaa kaikille, mutta kuten monesta suusta todetaan, Venäjän voitto maksaisi paljon enemmän tulevaisuudessa sen nojatessa brutaaliin voimapolitiikkaan kaikkialla naapurustossaan.
Lännen yhtenäisyys näyttää edelleen kiitettävän vahvalta. Ja pakotteiden koventuessa Venäjän oma liemi sakenee aina vain.
Nyt siltä jäi maksamatta sadan miljoonan dollarin korkoerä ensimmäisen kerran sitten neuvostovallankumouksen aikojen. Se ei suuria käytännössä merkitse, koska Venäjä on jo muutenkin luottomarkkinoilta ulkona.
Mutta alleviivaa tapaus silti Venäjän valuuttakassan tyhjyyttä. Ja taloudellinen eristys jatkuu vielä pi-i-i-tkään.
Kun vaikkapa Microsoft vetäytyy Venäjältä, on siellä korvattava sen laajasti käytetyt ohjelmat piraattiversioilla tai Linuxilla. Molemmat tuovat ongelmia, kertoo kriittinen venäläinen laatulehti Moscow Times, jota toimitetaan nykyään ulkomailta.
Putin höpöttää Venäjästä tulevan omavarainen muun muassa tietoteknisesti. Se on puppua, jolla taloutta ymmärtämätön diktaattori perustelee tuhoon tuomittua imperialismiaan.
Kaikkihan tästä tietenkin kärsivät, mutta muun maailman talous kyllä sopeutuu oloihin ennen pitkää. Vaikka tunnelmat nyt alakuloiset ovat – Suomessakin kuluttajien luottamus vajosi kriisilukemiin.
Suhdanteiden pohjassa näkymät ovat aina synkät. Mutta hyvä sijoittaja katsoo tulevaisuuteen eikä märehdi kulloistakin tilannetta pysyvänä.
Korkojen nousu ja inflaatio hallitsevat nyt markkinamentaliteettia, sinänsä syystä. Moni uskoo niiden vain pahenevan.
Pörssihaukka on jo jonkin aikaa löytänyt päinvaistaista kehitystä. Ja oireiden määrä kasvaa vauhdilla.
Inflaatiota pahiten ruokkinut energian hinta saattaa olla jo piikannut maailmanmarkkinoilla. Öljy ei ylittänyt aiempaa piikkiään 120 taalassa, vaan tuli äkkiä alas 10% vähän kaikki kohteet kattavassa myyntiaallossa.
Teknisesti öljy näyttää jokseenkin samalta kuin 2008 piikissään, tuolloin 140 taalassa eli selvästi korkeammalla kuin nyt yleiseen kustannus- ja ansiotasoon suhteutettuna. Vaikkapa amerikkalaisten keskituntiansio on noussut noista päivistä noin 60%.
Käänteitä usein ennakoiva indikaattori Ultimate Oscillator on kuukausitasolla jo laskussa kuten aiemmissa piikeissä vähän ennen kurssin pudotusta. Erittäin suhdanneherkkänä öljy voi sukeltaa kymmeniä prosentteja lyhyessä ajassa.
Kuten yleensäkin energia. Sitä kuvaten kaasun futuurit ovat romahtaneet yli 30% parissa viikossa.
Saman verran sujahti alas teollisuudelle tärkeä kuparikin. Aiemmin jo esillä ollut sahatavaran hinta romahti jo 70% piikistään.
Yhdysvaltojen autokauppa retkahti yli 30% vuodentakaisesta, alan lehti kertoo. Toki tuolloin ostobuumi oli kova, mutta raju on pudotuskin.
Kaikki viittaa taantumaan tai ainakin rajuun laskusuhdanteeseen. Ja se tarkoittaa hintapaineiden helpottavan, mikä näkyy jo markkinoiden jokaisessa nurkassa.
Jopa elintarvikkeiden hinnat ovat lähteneet alas, huolimatta sodan aiheuttamasta tarjontashokista. Vehnä ja karjan ruokinnassa elintärkeä soija ovat halventuneet reilusti, ja TA:n perusteella lasku jatkuu.
Piakkoin tuskailemme aika varmasti enemmän suhdannetta kuin inflaatiota. Se tuo keskuspankeille liikkumavaraa, jota niillä nyt näyttää riittävän vain yhteen suuntaan eli ylös.
Nyt yleinen odotus on, että ohjauskorot jatkavat ylös vielä 2023. En usko siihen suhdannekehityksen valossa, vaan odotan korkojen noston päättyvän jo tänä vuonna.
Tämä on osakemarkkinoiden kannalta ratkaiseva trendi, suuntaan tai toiseen. Jos inflaatio ei asetu ja raha yhä kallistuu, osakkeet pysyvät paineessa.
Jos inflaation ja rahapolitiikan löyhentymiselle näkyy perusteita, osakkeet alkavat taas kiinnostaa sijoittajia. Tämä on nyt eteenpäin katsovan ison rahan fokus, ja samalla Pörssihaukan.
Vaikkapa Hesan OMX25 on ollut teknisesti laskussa jo liki vuoden, eikä faktuaalisestikaan siitä paljoa puutu. Piikki tuli elokuun lopussa, josta sujutellaan alas jo kolmatta aaltoa.
Yllätyn, ellei pohja löydy ennen vuodenvaihdetta. Tai näin tapahdu ainakin isolle osalle osakkeita, myös syklisiä.
Ostosuosituslista ei päivity nyt ihan vain siksi, ettei siinä ole muuttamisen tarvetta – kaikki jatkavat odota-suosituksella. Ennen kesätaukoa odotukseni oli keskipitkän laskutrendin jatkuvan heinäkuun puolelle, ja siitä pidän yhä kiinni.
VIX:in pitäisi päivätasolla kohota aiempien huippujen tekniselle tasolle: MACD noin kahteen pisteeseen ja oskillaattorit aivan ylälaitaan. Sen toteutuessa ostettavaa taas löytyisi ainakin defensiivisistä.
Jos VIX:in rytmi alkaa muuttua kuluvan vuoden säännöllisestä kuukausikierrosta, oireilee se markkinan isompaakin taitetta. Eli laskun päättymistä.
Sen myötä hermoilu asettuu kummasti – näennäisesti ilman järkevää syytä. Kuten ennen pitkää tapahtuu. Taas kerran.
Siihen sopii varautua. Mutta kesän jatkuessa lienee taas kerran varmaa monien osakkeiden hinkkaaminen markkinahaarukassa.
Aika ilmeisesti juuri defensiiviset sitä aikansa taas tekevät. Amgenin haarukaksi näyttää asettuvan 230-260 taalaa, Pfizerin 47-55, Gileadin 60-70, Realtyn 62-69, Flower Foodsin 25-28…
Ainakin osa noista aika varmasti toteutuu syksyyn asti. Ja haarukan alalaidoista tulee osta-suosituksia.
Ja muille TA:n sitä suosiessa. Mistään kriisitunnelmista ei monessa yhtiössä ole tietoakaan, vaikka kustannukset kiusaisivatkin.
Vaikkapa Main Street Capital maksoi pienen lisäosingon tavallisen kuukausiosingon päälle. Rahallisesti se ei suuria merkitse, mutta kuvaa yhtiön hyvää kuntoa ja huoletonta oloa.
Sekin saa osta-suosituksen taas seuraavasta dipistä. Liki seitsemän prosentin osinko tarjoaa kosolti inflaatiosuojaa, tehköön osakekurssi sitä tai tätä.
Pörssihaukkaa seuraavan kerran keskiviikkona. Hyvää viikonalkua, nauttikaamme helteistä!