• Markkinat
• Yleistä taloudesta

USA:n vaihtoehdot Iranissa eivät häävit

USA uhkaa Irania sodalla saadakseen sen luopumaan ydinprojektistaan, mutta tyrannihallinto ei hevin antaudu. Rajattu isku ei mitään ratkaise ja kunnon sotaan tuskin on valmiutta ainakaan Yhdysvalloilla.

Yhdysvallat uhkaa jälleen Irania, mutta todellisuudessa vaihtoehdot ovat poikkeuksellisen ikäviä – jopa Washingtonin omasta näkökulmasta. Iran ei ole Irak, Libya eikä Afganistan. Tyrannihallinto ei nosta käsiä pystyyn painostuksen edessä, eikä sitä kaadeta ilmasta.

Maa on liian suuri ja sotilaallisesti vahva valloitettavaksi ilman massiivista operaatiota. Siihen Yhdysvalloilla ei riitä poliittista selkänojaa.

Yhdysvaltain kotirintama ei kaipaa uutta sotaa Lähi-itään. Trumpin kannattajakunta on nimenomaan kyllästynyt loputtomiin konflikteihin, joilla ei ole selvää voittoa eikä ulospääsyä.

(Jutussa käsitellyt sijoituskohteet: öljy, dollari)

Tässä mielessä Iran-operaatio olisi jyrkässä ristiriidassa Trumpin oman “America First” -retoriikan kanssa. Silti Trumpilla on kiusaus kiristää tilannetta.

Pakkokeino toimi Venezuelassa ja edellinen ilmaisku Iraniin oli menestys. Lisäksi ulkopoliittinen kriisi tarjoaa mahdollisuuden siirtää huomio pois sisäpoliittisista ongelmista.

Maasota suljettu pois

Äärimmillään kriisi voisi oikeuttaa poikkeustilan kaltaisia järjestelyjä ja vahvemman johtajaroolin. Mutta tämä tie olisi vaarallinen – ja kallis.

Mittava sotilaallinen operaatio Irania vastaan tavoitteena hallinnon kaataminen vaatisi valtavia resursseja ja pitkää sitoutumista, aivan toista luokkaa kuin Irakissa – vaikka sekin kesti vuosia ja maksoi järjettömästi.

Hyvin vaikea uskoa siihen. Ja jo pelkästään Hormuzin salmi tekee tilanteesta äärimmäisen riskialttiin.

Iran ei tarvitse täysimittaista sotaa aiheuttaakseen vakavaa vahinkoa. Jo meriliikenteen häirintä, ohjusiskut infrastruktuuriin tai epäsuorat iskut liittolaisten kautta ravistelisivat öljymarkkinoita ja globaalia taloutta.

Iranin hallinto ei antaudu, tapahtui mitä tahansa. Maan ydinaseohjelma on sen viimeinen ja tärkein pelote.

Mitä kovempi ulkoinen uhka, sitä vahvempi motivaatio pitää kiinni ohjelmasta. Trumpin Iran-politiikka näyttää ajautuneen strategiseen umpikujaan.

Hormuz vaarassa

Jotakin pitäisi tapahtua ja Trump tunnettaan kärsimättömyydestään. Mutta rajattu sotilaallinen isku ei ratkaise mitään. Laaja sota olisi poliittinen ja taloudellinen painajainen.

Iranin sisäinen paine on kova, mutta hallinto ei sille taivu. Tuoreessa kansannousussa se tappoi jopa kymmeniä tuhansia kansalaisiaan, joille ei suurista sanoista huolimatta tullut apua Yhdysvalloilta.

Iran on toki heikoilla Yhdysvaltoja vastaan, muttei niin aseeton, että nielee mitkä tahansa ehdot ja uhkaukset. Hautaa lähestyvä maan johtaja Ali Khamenei tuskin viime töikseen antautuu Yhdysvalloille taisteltuaan sitä vastaan koko elämänsä.

Jos Trump päättää iskeä, on sillä muutama ilmeinen seuraus. Öljyn hinta ainakin aluksi kiskaisee ylös, koska Hormuzin kaaos on ainakin mahdollinen seuraus.

Jatko riippuu Iranista. Ei se varmasti halua sotaa, muttei myöskään aio antautua.

Rähinät tapaavat vahvistaa dollaria

Valuuttamarkkinoilla rajoitettu USA–Iran-sota vahvistaisi lähtökohtaisesti dollaria. Epävarmuus ajaa pääomat yhä likvideimpään turvasatamaan, vaikka mekanismi on heikentynyt Trumpin aikana.

Historiallisesti dollarin ensimmäinen reaktio sotilaallisiin shokkeihin on lähes poikkeuksetta ollut vahvistuminen. Toinen asia jos konflikti venyy ja nostaa USA:n valmiiksi jo liki holtitonta velkaantumista.

Mutta ainakin lyhyessä jaksossa dollari tyypillisesti vahvistuu riskipakoisuuden ansiosta. Samalla dollariosakkeiden arvo, myös paljon dollarituloja saavat yhtiöt parantavat tulostaan.

Se tietysti edellyttää, ettei maailmantalous ajaudu uuteen shokkiin. Rajattu sota ei sitä tee, öljyn pitkäkestoinen kallistuminen kyllä.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta

---