• Markkinat
• Yleistä taloudesta

Sotakatsaus: Puheet ja teot omilla teillään

Markkinat saivat muistutuksen Pörssihaukan toistuvasti painottamasta faktasta: kuinka hauraita ovat odotukset Persianlahden rauhasta. Taisteluita on käyty monin paikoin Lähi-itää tehden pilkkaa Donald Trumpin rauhoittelevista puheista. 

Iran keskeytti neuvottelut vedoten Israelin sotatoimiin Libanonissa samalla, kun Yhdysvallat ja Iran vaihtoivat jälleen iskuja Persianlahdella. Iran uhkaa taas Hormuzin täyssululla.

Trump väitti eilen sopineensa Israelin ja Hizbollahin kanssa sotatoimien katkaisusta. Median mukaan taistelut jatkuvat Libanonissa kiivaina eikä Israelin puolustusministerin mukaan muuta suunnitella.

Markkinat ovat viime viikkoina ottaneet tyynesti Persianlahden asemasodan, joka onkin toki rauhoittunut aktiivisista päivittäistaisteluista. Kovaan paineeseen joutunut Trump vatkuttaa rauhan odottavan ihan nurkan takana.

Sanat yhtä, teot toista. Yhdysvallat iski viikonloppuna iranilaisiin tutka- ja johtokeskuksiin sekä muihin sotilaskohteisiin. Iran vastasi hyökkäämällä Yhdysvaltojen tukikohtaan Kuwaitissa.

Iran myös uudisti tiukasti vaatimuksensa Libanonin sisällyttämisestä ratkaisuun – mutta Israel ei ole neuvottelujen osapuoli tai osoittanut halua lopettaa operaatioitaan. Pikemminkin sen tavoite on nitistää Hizbollah vaikka valtaamalla Libanin eteläosa.

Miehittänyt Libanonia ennenkin

Operaatio ei ole ensimmäinen lajiaan. Israel hyökkäsi Libanoniin kesällä 1982 virallisesti PLO:n pysäyttämiseksi – kuten nyt Hizbollahin -, mutta operaatio laajeni nopeasti Beirutin saarroksi ja pitkäaikaiseksi miehitykseksi Etelä-Libanonissa.

Sen synkin episodi oli Sabran ja Shatilan pakolaisleirien joukkomurha 1982. Ne toteutti Israelin liittolaisena toiminut libanonilainen falangistimiliisi, mutta Israelin joukot saartoivat alueen, sallivat miliisin pääsyn leireille ja valaisivat aluetta operaation aikana.

Israel piti osia alueesta hallinnassaan vuoteen 2000 asti operaation muuttuessa yhä raskaammaksi taakaksi. Hizbollah kasvoi juuri miehityksen vastaisen taistelun ympärille ja lopulta Israel vetäytyi.

Noiden vuosien pohjalta vastaava operaatio ei ole vain teoreettinen mahdollisuus, vaikkei se tuolloinkaan tavoitettaan saavuttanut. Jotain vastaavaa Israel suunnittelee, koska näin syvälle Libanoniin se ei ole vetäytymisensä jälkeen työntynyt.

Ja sikäli operaation peruminen ei varmasti ole ihan pikkujuttu. Mikä tuo yhden raskaan sarjan miinan lisää muutenkin ohdakkeiselle rauhan polulle.

Israel halajaa jo omille teilleen

Poliittisella puolella Yhdysvallat vaatii yhä Irania luovuttamaan rikastettua uraania, avaamaan Hormuzin ja lopettamaan ydinohjelmansa. Vastineeksi Iran saisi pakotteiden helpotuksia ja pääsyn jäädytettyihin varoihinsa.

Iranille ei kahdenvälinen sopimus riitä. Se vaatii mukaan myös Israelin ja sen myötä Libanonin ja Gazan osaksi kokonaisuutta – vaikka Israel ei edes osallistu neuvotteluihin.

On epätodennäköistä, että Israel hyväksyisi vetäytymisensä vain USA:n ja Iranin tekemän ja sille nenään eteen toimittaman sopimuksen osana. Israel on riippuvainen Yhdysvaltojen tuesta, mutta pystyy itsenäisiin päätöksiin.

Varsinkin kun maan hallitus on radikaalein koskaan Israelin historiassa ja sen myötä valmis aiemmin mahdottomina pidettyihin toimiin. Israelin oikesto jopa pohtii välimatkan ottamista Yhdysvaltoihin samaan tapaan kuin Eurooppa Naton kohtalosta tyrmistyneenä.

Pääministeri Bibi Netanjahu on puhunut avoimesti jopa USA:n avun nollaamisesta ensi vuosikymmenellä, mullistus hänen aiempaan linjaansa verrattuna.

Voi sen toteuttaakin, jos USA:n otteet eivät miellytä. Se tarkoittaisi Israelin ajavan omaa linjaa – ja varmistavan sodan jatkumisen laajemminkin.

Iran saa yhä tuloja öljystään

Yhdysvaltojen mukaan Iran on romahduspisteessä ja anelee rauhaa. Iranilainen tutkija Mohammad Eslami taas toteaa qatarilaisessa Aljazeerassa Iranin toki kärsivän pakotteista ja sodan kustannuksista, mutta tilanteen olevan hallituksen kontrollissa.

Eslamin mukaan Iran vie öljyä Kiinaan lähes normaalisti ja saa siitä tuloja. Väite kuulostaa mätäkuun jutulta merisaarron takia, mutta eri lähteiden mukaan Iran ei ole niin eristetty kuin annetaan ymmärtää.

Iran saa öljyään pakotemuurin läpi hyödyntämällä vuosien aikana rakennettua varjokaupan verkostoa. Tankkerit vaihtavat tunnistetietojaan, lasteja siirretään merellä aluksesta toiseen, alkuperämaata hämärretään.

Näin iranilainen öljy löytää tiensä erityisesti Kiinan markkinoille. Toki Iran joutuu myymään öljynsä epäedullisemmin ehdoin kuin normaalissa kaupassa.

Hizbollah piirtää sotavoiman rajat

Lännessä – ja varsinkin finanssimarkkinoilla – on vahva usko USA:n sotilaallisen ylivoiman kykyyn ratkaista sota edukseen. Tähän asti se on jäänyt haaveeksi.

Ja haaveen realismia voi tarkastella Iranin liittolaisen Hizbollahin asemasta. Israel käyttää sitä vastaan Libanonissa valtavaa sotilasoimaa: ilmaiskuja, raskasta tykistöä, drooneja, erikoisjoukkoja, maahyökkäyksiä.

Silti Hizbollah ei ole romahtanut, vaan kykenee edelleen laukomaan raketteja ja drooneja sekä aiheuttamaan tappioita Israelille. Israel itse arvioi Hizbollahilla olevan yhä tuhansia lyhyen kantaman raketteja ja satoja pidemmän kantaman.

Hizbollah ei ole vain armeija. Se on myös poliittinen liike, turvallisuusverkosto, paikallinen työnantaja, sosiaalinen järjestelmä ja osa Libanonin shiiojen identiteettiä.

Hizbollahilla on vankkumaton asema Libanonin ja kaikkien maiden palestiinalaisten pakolaisten keskuudessa. Vaikka sen asevoima tuhottaisiin, ilmeisen vaikea urakka, poliittisena toimijana ja vastarintaliikkeenä Hizbollah pysyy pystyssä viimeiseen asti.

Iran paljon Hizbollahia kovempi luu

Jos Israel ei onnistu Hizbollahin nujertamisessa niin kuinka Yhdysvallat kykenisi siihen Iranin suhteen? Iran on aivan eri luokan vastus supervallankin resursseille.

Eikä vähiten strategisesti sitä suosivan asemansa takia: se pystyy kontrolloimaan Hormuzia ja uhkaamaan tuotantoinfraa kaikkialla Persianlahdella.

Ja Iran kykenee uusintamaan asejärjestelmiään aivan kuten Ukraina, jonka monet odottivat kaatuvan viikossa parissa tai ainakin kuukausissa.

Jos Israel ei saa Hizbollahia nurin Libanonissa, on turha odottaa niin käyvän Iranille. Konflikti ei ratkea voimalla vaan sopimalla.

Ja se on kivinen tie näistä asetelmista. Vaikeusastetta lisää, että Trumpin taustajoukotkin lyövät painetta presidentille: Irania ei saa päästää neuvotteluratkaisussa helpolla.

Helpommin sanottu kuin tehty. Kun rauhanprosessit ovat muutenkin aina kimurantteja.

Arabit hermostuvat Israeliin

Lisäksi Lähi-idälle ominaisesti konflikti on mutkistunut. Arabimaat ovat yhä huolissaan Iranin vaikutusvallasta, mutta myös Israelin toiminta Libanonissa herättää kasvavaa vastustusta.

Kuwait tuomitsi voimakkaasti Israelin maahyökkäyksen Libanoniin ja vaati joukkojen vetämistä pois. Se kertoo laajemmasta ongelmasta.

Mitä pidempään sota jatkuu, sen vaikeammaksi Yhdysvaltojen on ylläpitää yhtenäistä rintamaa Irania vastaan. Arabimaat haluavat heikentää Irania, mutta eivät nähdä Israelin muuttuvan alueelliseksi hegemoniksi vailla vastavoimaa.

Sitä eivät halua vallanpitäjät ja vielä vähemmän vallaton rahvas, niin sanottu arabikatu. Israel on heille yhä vihollinen pahinta laatua, saati jos Libanon kokee Gazan kohtalon.

Rauha tuskin odottaa nurkan takana. Realismia voisi olla väliaikainen ratkaisu, jossa osapuolet lykkäävät vaikeimpia kysymyksiä myöhemmäksi sopien kuitenkin talouden kannalta keskeisestä kiistasta Hormuzista.

Tuskin helppo nakki sekään, mahdollisuuksien rajoissa kuitenkin molempien sitä halutessa joskin eri ehdoin. Tällainen kompromissi tukisi maailmantaloutta.

Sodan keskeiset ristiriidat vaatisivat yhä ratkaisunsa. Näiden asetelmien hankaluudesta piakkoin omana juttunaan, joka avaa aihetta Iranin historian ja poliittisen todellisuuden kautta.

Öljy suuntaamassa taas ylös

Joten ainakaan liikkuvia osia ei tästä sotkusta puutu, tyypillistä sinänsä Lähi-idälle. Näppärät patenttiratkaisut kuulostavat utopialta, aivan kuten ne tekivät Ukrainassa ja sellaiseksi osoittautuivat.

Öljyn tarjonnan normalisoitumiseen on matkaa todella paljon. Teknisestä vinkkelistä Brent-futuurit sahaavat nyt haarukassa 90-110 dollaria.

Alareuna juuri testattiin ja pitäväksi todettiin, kurssi suuntaa taas ylös. Stochastic-oskillaattori kävi aivan pohjassa ja Detrented Price Oscillator jatkaa korkeissa lukemissa.

Teknisin perustein viimeistään juhannuksen tienoossa kurkattaneen taas yläreunaa eli 110 taalaa.

Öljyrahasto passaa yhä salkun suojabetsiksi

Etenkin kun kesä tekee kriisistä erityisen hankalan. Pohjoisella pallonpuoliskolla öljyn kulutus on juuri nyt vuoden vahvimmillaan, kun lomamatkailu, lentoliikenne ja erityisesti Yhdysvaltojen niin sanottu driving season nostavat polttoaineiden kysyntää.

Samalla Persianlahden ja Aasian kuumuus kasvattaa energiankulutusta voimakkaasti ilmastoinnin vuoksi. Seurauksena öljy- ja polttoainevarastot tyhjenevät tyypillisesti kesäkuukausina nopeammin kuin muulloin vuodesta.

Energiakriisi ei ole ohi, ja tuskin vielä aikoihin. Sen vaikutuksia yritämme puntaroida parhaamme mukaan.

Näillä spekseillä päivitän öljyrahaston ostorajaksi 70 euroa MUTTA korostaen isosti sen pelillistä luonnetta suojabetsinä. Jos poliittinen tilanne sittenkin mullistuisi toiseen suuntaan kuin odotan, öljy reagoisi voimakkaasti.

Ainakin hetken. Rakenteelliset tekijät eivät kyllä hetkeen katoa, vaikkapa öljyvarastojen täyttötarpeen takia.

Joten suurta riskiä en näe öljyrahastossa tässä hinnassa. Mutta jokaisen on punnittava itse riskivalmiutensa tällaisessa kohteessa erityisesti.

---