Mitä raha on? Osa 1
Seteli on vain kevyttä erikoispaperia, mutta silti arvokas
Rahan olemus on nostanut kiistoja ties kuinka kauan, mutta ainakin modernien valtioiden luovuttua kultakannasta aihe on pysynyt pinnalla. Rahan ymmärtäminen onkin tärkeää sijoittajalle, koska väärin ymmärtäminen voi johtaa katastrofeihin.
Epäluulo valtioiden ylläpitämiä virallisia eli ns. fiat-valuuttoja kohtaan on johtanut jopa kilpailuun keinovaluuttojen muodossa. Niitä löytyy historiasta paljonkin, mutta vasta bitcoin on nostanut keinovaluutat yleisen kiinnostuksen ja sijoittajien ostovimman kohteeksi.
Keskeinen syy keinovaluuttojen olemassaoloon on oletus virallisen rahan pohjimmaisesta arvottomuudesta. Väitteen mukaan se on vain paperia tai nykyään digitaalisia merkintöjä pankkitilillä vailla mitään konkreettista katetta, kuten aikoinaan keskuspankkien rahan vakuudeksi varastoimaa kultaa.
Virallinen raha on siten vain luottamuspohjainen illuusio, joka romahtaa hetkellä millä tahansa. Ja se tapahtuu väistämättä, koska virallista rahaa voi tuottaa rajattomasti setelipainolla tai nykyään tieto-ohjelmilla.
Se mahdollistaa rajattoman inflaation eli rahan ostovoiman rapautumisen. Ongelma onkin silmiinpistävän mahdollinen nyt, kun koronakriisiä lääkitään historiallisen mittavalla rahaelvytyksellä.
Inflaatio on todellisuutta
Jatkuva inflaatio on todellisuutta useimmilla valuutta-alueilla, joskin kehittyneissä talouksissa se on ollut hyvin matalaa jo vuosikymmenet, korkeintaan parin prosentia tasoa vuodessa. Voimakas inflaatio jäi 1970-luvulle öljykriisin rauettua.
Inflaation myötä hyödykkeiden nimellishinnat kohoavat eli rahan yksikkövoima hiipuu. Yhdellä eurolla tai dollarilla saa vuosien kuluessa pääpiirteissään aina vähemmän hyödykkeitä.
Tätä pidetään osoituksena rahajärjestelmän epäonnistumisesta. Keinovaluutat taas ovat niitä puolustavien mukaan turvallisia, koska tuotantoprosessi on erilainen.
Vaikkapa bitcoineja on kaivettava tietokoneilla jatkuvasti vaikeutuvassa prosessissa, joka muistuttaa arvometallien työlästä tuottamista. Jos joku vaatii paljon työtä ja resursseja, sen kai on pakko olla arvokasta?
Toiseksi, bitcoinien lopullinen määrä on ennalta rajattu – toisin kuin keskuspankkien valuuttojen. Koska rahan määrä on rajattu, se ei voi kokea inflaatiota, eli rahaa on mukava omistaa käteisenä vaikka maailman tappiin.
Deflaatio on pahempi kuin inflaatio
Keinovaluutat ovat muka vastaus rahan ostovoiman hitaaseen rapautumiseen – niiden arvo päinvastoin nousee. Todellinen paratiisi säästeliäälle!
Mutta se olisi itse asiassa tuhoisaa taloudelle, koska deflaatio on inflaatiota pahempi tauti. Siitä tarkemmin tuonnempana.
Nykyisen fiat-rahankin vaihtoehto olisi sen sitominen johonkin konkreettiseen, kuten kultaan. Näinhän asia aikoinaan olikin keskuspankkivaluuttojenkin kohdalla. Sidoksesta kuitenkin luovuttiin tarpeettomana ja haitallisena.
Keskuspankkirahan vastustajien argumentit kuulostavat äkkipäätä jäännöksettömän järkevältä. Miten paperi tai tietokoneen numerosarja voivat olla arvokkaita, jos niitä ei ole sidottu mihinkään konkreettiseen ja itsessään arvokkaaseen?
Vaatimus on aiheellinen. Mutta tosiasiassa juuri virallisilla valuutoilla on konkreettinen arvoperusta – toisin kuin keinovaluutoilla.
Raha on velkakirja
Oikeaa eli virallista rahaa kohtaan koetun epäluulon ja teoreettisen vastarinnan perusvirhe on, ettei se ymmärrä rahan olevan velkakirja. Kukin valuutta on sitä yksinoikeudella luovan ja levittävän valtion allekirjoittama velkasitoumus, jota voidaan kierrättää rajattomasti.
Konkreettisesti se tarkoittaa, että kullakin rahalla eli valtionsa laillisella maksuvälineellä voi maksaa ainakin kyseisen valtion määräämiä maksuja, kuten veroja ja vastaavia velvoitteita. Esimerkiksi euroilla voi maksaa kaikkien euromaiden kyseisiä välttämättömiä maksuja.
Näitä velvoitteita on kaikilla, joten rahan käyttökelpoisuus on automaattinen. Laillinen valuutta on tässä mielessä keskuspankin hallinnoima valtion velkakirja, jolla vain ei ole korkoa tai maksupäivää.
Koska raha kelpaa valtiolle, toimii se vaivattomasti kaiken vaihdannan välineenä. Jokainen täyspäinen uskaltaa ottaa vaihdossa vastaan valtion takaaman velkakirjan.
Siihen tarkoitukseen voisi käyttää muitakin itsessään ja käyttökelpoisuudessaan arvokkaita hyödykkeitä, vaikkapa oravannahkoja, viljasäkkejä tai kultahippuja, mutta ne ovat hyvin vaivalloisia verrattuna valtion velkakirjaan. Se kulkee sujuvasti taskussa tai tilisiirtoina.
Valtion maksuvalmiuden takaa sen talous
Rahaa ylläpitävät valtiot takaavat rahamuotoisen velkakirjansa ostovoiman, koska se perustuu kunkin valtion hallinnoimaan talouteen. Euromaissa valuutan takana on satojen miljoonien asukkaiden yhteistalous, dollarin takana Yhdysvaltojen talous, jenin takana Japanin talous jne.
Vilja on arvokasta, mutta vie aika paljon tilaa lompakossa
Jokainen kansantalous nojaa kansalaistensa ja yritystensä taloudelliseen aktiivisuuteen. Valtioiden talous perustuu niiden verotusoikeuteen.
Olemme kaikki euron takaajia, aivan kuten yhdysvaltalaiset dollarin jne. Kokonaisia kansantalouksia varmempia takaajia ei ole. Siksi viralliset rahajärjestelmät toimivat aina vain – epäluuloista huolimatta.
Harvat vain ymmärtävät rahan olevan loputtomasti kiertävien velkakirjojen järjestelmä. Se ei ole mitä tahansa paperia tai hiirenpapanoita pankkitilillä.
Seteli on vain dokumentin alusta
Minkään velkakirjan arvo ei perustu alustaan, jolle se on kirjoitettu, kuten paperiin tai digitaaliseen tilijärjestelmään. Ne ovat vain dokumentteja velkasuhteesta, aivan kuten velkakirjoissa, joita kukin meistä solmii vaikkapa pankkien tai kauppaliikkeiden kanssa.
Näin toimivat myös ensimmäiset rahajärjestelmät esihistoriallisella ajalla vaikkapa Mesopotamiassa seitsemän tuhatta vuotta sitten. Velkasuhteet kirjoitettiin savitauluille, jotka toimivat vaihtovelkakirjoina eli rahana.
Siinä saattoi lukea vaikka näin: ”Amil-mirran on maksettava 330 mittaa kauraa savitaulun haltijalle sadonkorjuun aikaan”. Velka oli siis maksettava savitaulun haltijalle, jolloin kulloinenkin haltija voi siirtää velkasuhdetta eteenpäin vaihdon välineenä.
Se oli rahan alkuperäinen muoto – ja on sitä edelleen. Velkasuhteen dokumentaatio vain tapahtuu toisin keinoin, nykyään pääosin digitaalisesti tallennettuna pankkijärjestelmään.
Tai fyysisenä rahana. Seteli on velkasuhteen dokumentti, aikamme savitaulu.
Yhteiskunta takaa velkasuhteen velvoittavuuden
Velkapaperi itsessään ei ole arvokas ilman velallisen maksuvalmiutta. Arvo perustuu myös siihen, että velkoja voi luottaa velkakirjan velvoittavuuteen.
Toimivassa oikeusvaltiossa lait ja oikeuslaitos takaavat sen, että sopimuksia on noudatettava pakkoperinnän ja rangaistusten uhalla. Kyse ei ole luottamuksesta, vaan yhteiskunnan kyvystä pakottaa jäsenensä noudattamaan sopimuksia omasta tahdostaan riippumatta.
Näin se oli Mesopotamiassakin, tiettävästi ensimmäisessä korkeakulttuurissa. Järjestyneessä yhteiskunnassa viime kädessä julkinen valta pitää huolta velkasuhteiden velvoittavuudesta.
Velkasuhde nojaa viime kädessä valtion monopolioikeudella harjoittamaan pakkovaltaan, jota kutsutaan järjestyneeksi yhteiskunnaksi. Jos en hoida velkojani, ulosottomies kaikkine laillisine valtuuksineen ryskyttää ovea.
Sama pätee rahan nimellä kulkevaan velkakirjaan.
Artikkelin osat ovat yksi, kaksi, kolme
Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.
