• Yleistä taloudesta

Marin puolustautuu typerällä argumentilla

Osinkoverokohun silmään jounut Sanna Marin puolustaa toimiaan väärällä argumentilla – yrittäjä ei ole palkansaaja, jollaiseksi hän on tekeytynyt. Yritystulo on muutenkin monisyisempi asia kuin julkisesta keskustelusta välittyy.

Suuresti huvittuneena seuraan Sanna Marinin osinkoverotuksen kohua: kiihkeissä ihailijoissaan rocktähden statuksen saanut pyhimys palaa meidän itsekkäiden kuolevaisten kirjoihin tienaamalla pirusti yrittäjänä. Ja harjoittamalla verosuunnittelua, jota poliitikkona parjasi häpeätahraksi.

Napademarit kiemurtelevat häpeästä – Jeanne d´Arc paljastuikin vampyyriksi. Erityisen typerää on silti Marinin puolustautuminen sillä, että hän nostaa yrityksestään palkkatuloa ja maksaa siitä asianmukaiset maksut.

Ikään kuin olisi jotenkin perusteltua ja moraalisesti välttämätöntä toimia siten vastaavassa asemassa. On aivan järjetöntä, että yksityisyrittäjä maksaa itselleen palkkaa.

Palkka on kahden osapuolen sopimuspohjainen korvaus työsuorituksesta. Palkka nauttii laajaa lain suojaa, se on maksettava sopimuksen voimassa ollessa maksajan tilanteesta riippumatta.

Maksun takutessa saatavan turvaa julkinen palkkaturvajärjestelmä. Lisäksi palkka sisältää huomattavia luontaisetuja kuten palkallisen loman, eläkemaksun, sairausturvan ja usein työterveyden.

Yrittäjä ei voi noita turvata itselleen, koska ei voi olla kahtena eri sopimuspuolena kuin paperilla. Hän maksaa kyseiset viulut itse tilanteesta riippumatta.

Yrittäjää ei tulkita palkansaajaksi

Joten on absurdia, jos yrittäjä nostaa itseltään palkkaa, kuten Marinin tapauksessa käytännössä asia on hänen omistaessaan yrityksestään 90%. Ja tätä vielä pidettäisiin ikään kuin tavoiteltavana normina vaikkapa verotuksellisista syistä.

Yritystulo ei ole palkkaa. Kyllä sitä osakeyhtiöyrittäjä voi nostaa palkan nimellä ja verotuksellisesti se tiettyyn pisteeseen järkevää onkin. Sen takia Marinkin niin varmastikin toimii.

Mutta se ei tee yrittäjästä oikeaa palkansaajaa. Siinä tapauksessa hän saisi oikean palkansaajan edut. Muttei saa.

Jos saisi, voisin vaikka minä muuttaa Pörssihaukan toiminimestä osakeyhtiöksi, määritellä palkakseni vaikka 20 000 kuussa ja kaivaa rahat jostain. Nostaisin palkkaa ansiosidonnaiselle pääasyyn vaadittavan ajan.

Sen umpeuduttua sanoisin itseni irti yhtiötä pakottavista syistä ja siirtyisin ansiosidonnaiselle. Ja sen umpeuduttua palkkaisin itseni taas uudestaan.

Mutta laki estää tämän totta kai. Koska kaikille on todellisuudessa selvää, ettei yrittäjä ole työsuhteessa vaikka kuinka oma osakeyhtiö nimellisesti hänet palkkaisi.

Yhteisövero kakun isoin pala

Ja vaikka verosuunnittelu olisi kuinka tehokasta niin kyllä yrittäjä veroa maksaa. Marininkin yhtiö vajaasta 390 000 voitostaan yritysten yhteisöveroa liki 84 000 euroa.

Osinkovero olisi joka tapauksessa pieni osa verosummaa, kuten tavallista yrityksissä. Siihen huomio julkisessa keskustelussa silti paneutuu useimmiten.

 

Kokonaisveroasteeksi tulee noin 25%. Ja se ei siis sisällä palkkoina nostetun tulon veroja. Joten kyllä Sanna veroja on maksanut vinon pinon.

Eikä kritiikkini kohdistu pätkääkään siihen, tai hänen verosuunnitteluunsa. Jokainen sitä tekee, palkansaajatkin käyttävät jokaisen verovähennyksen jos suinkin mahdollista.

Voitto ei ole sama kuin palkka

Sijoittamiseenkin tämä liittyy juuri verokokonaisuuden kautta. Poliittisessa keskustelussa vilisee moite yritysten verotuksen liiasta keveydestä.

Ottamatta kantaa yhteisöveron oikeaan tasoon tulee muistaa, että yrityksen veronalainen voitto ei ole sama asia kuin palkansaajan bruttotulo. Yritys joutuu kustantamaan tuloistaan tulevan liiketoiminnan edellytykset eli investoinnit.

Vaikkapa metsäteollisuus investoi ison osan tuotoistaan pysyäkseen kilpailun kyydissä. Investointien määrään nähden tuloskunto on kohentunut vaatimattomasti.

Raakkuskandaalin silmään joutunut Stora Enso suttaa hätkähdyttävän paljon liikevoitoistaan investointeihin luomatta kummoista kasvua enempää tulokseen kuin varsinkaan liikevaihtoon – kuten osakekurssikin todistaa. Eipä hääppöinen omistettava.

Ja investoinnit täytyy silti tehdä – vaikka ne vain turvaisivat olemassa olevan toiminnan ennallaan pitämisen. Voitto ei siten ole omistajien taskuun sellaisenaan kilisevää törsäyskelpoista rahaa toisin kuin palkka.

Yrityksen omistajaa tuplaverotetaan

Palkansaajan ei tarvitse käyttää tuloaan toimeentulonsa ylläpitöön ja edistämiseen. Jo sen vuoksi näiden tuloluokkien verokohtelua ei voi rinnastaa.

Vasta osinko on omistajan kulutuskelpoista tuloa. Sen voi luonnehtia palkaksi sijoitetusta pääomasta ja riskistä – jota palkansaajalla ei ole työsopimuksen tehdessään ainakaan pääoman ja tulonkaan menettämisen mielessä.

Yrityksen omistaja maksaa veroa kahteen kertaan: ensin yhteisöveron, sitten osinkoveron. Jos yhtiön osingonmaksukyky on varsin korkea, kertyy kokonaisveroasteesta melkoinen.

Elisa on tästä mallitapaus. Erittäin kannattava ja investointitarpeiltaan maltillinen teleoperaattori jakaa valtaosan tuloksestaan osinkoina.

Hienoa omistajan kannalta, etenkin kun Elisan osinko kasvaa tasaisen varmasti. Mutta kyllä valtiokin totisesti saa sitä kiittää.

Pienomistajan todellinen veroaste 38%

Elisan liikevoitto ennen veroja 2023 oli 453 miljoonaa euroa, josta se maksoi veroa 84 miljoonaa, hiukan alle 20%. Yhteisövero on kaikille yrityksille yhtäläinen ja järjestelmä pääpiirteissään samanlainen kautta maailman ainakin teollisuusmaissa.

Nettotuloksestaan 367 miljoonaa Elisa tilitti omistajille osinkoja 345 miljoonaa. Osinkoverotuksen määrä riippuu veronmaksajan pääomatulojen määrästä, suurista menee enemmän.

Jos piensijoittaja omistaa vaikka 100 Elisan osaketta oli hänen osuutensa liikevoitosta ennen veroa 2,83 euroa per osake. Siitä valtio otti yhteisöveroa 0,53 euroa eli 19%, yhteensä 53 euroa.

Piensijoittajan osinkovero on 25,5%. Elisan osinko viime vuonna oli 2,15 euroa, josta hän maksoi osinkoveroa samaisen 0,53 euroa, taas sen 53 euroa.

Yhteisö- ja osinkoveroa per osake pienomistaja maksoi 1,06 euroa, yhteensä 106 euroa.

2,83 eurosta se on 38%. Tuo on pienomistajan todellinen veroaste Elisan tuotoistaan. Jos lukua joku pitää matalana niin ihmettelen.

Kyllä yritystoiminnan omistaja maksaa varsin paljon veroa, jos yritys kannattaa. Muutenhan omistaja ei mitään korvausta saakaan, vaan menettää rahaa – eikä sitä hänelle kukaan korvaa.

Oli aikomus esitellä taloustieteilijöiden Pascal Michaillatin ja Emmanuel Saezin kehittämä tuoreehko taantumaindikaattori, joka hyödyntää ja täydentää tunnettua Sahmin indikaattoria. Se siirtyi ensi viikkoon, tämä oli niin herkullinen ajankohtaisaihe.

EDIT: Jutun tekoälyn väsäämä pilakuva tuntuu herättävän jonkin verran ärtymystä. Kyse on kuten jutun konteksti paljastaa satiirista, joka ei kohdistu niinkään Mariniin kuin hänen sinänsä laillisen ja normaalin toiminnan nostamaan kuohuun. 

EDIT 2: Juttu on hiukan täsmennetty yrittäjän verotuksen osalta. Tämä kappale on lisätty:

Kyllä sitä osakeyhtiöyrittäjä voi nostaa palkan nimellä ja verotuksellisesti se tiettyyn pisteeseen järkevää onkin. Sen takia Marinkin niin varmastikin toimii.

Mutta se ei tee yrittäjästä oikeaa palkansaajaa. Siinä tapauksessa hän saisi oikean palkansaajan edut. Muttei saa.

 

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta

---