Nordnetin ostokielto amerikkalaisille BDC-yhtiöille perustuu lain virhetulkintaan. Kyse ei ole EU:n blokkaamista suljetuista rahastoista joistakin yhtäläisyyksistä huolimatta.
Nordnet on kieltänyt BDC-yhtiöiden kaupan, Pörssihaukan kohteista se koskee Main Street Capitalia ja tuonnempana listalle nousevaa Ares Capitalia. Syynä on niiden tulkinta suljetuksi CEF-rahastoiksi, jollainen on juuri Pörssihaukan listalle noussut PTY.
Tulkinta on outo, eikä sitä tietääkseni kukaan muu välittäjä noudata. Ainakin Degirolla niillä voi käydä kauppa entiseen tapaan kuten pitääkin.
CEF-rahastoihin kohdistuu EU:ssa tiukkoja säännöksiä erityisesti niiden myynnistä yksityissijoittajille. Useimpia EU:n sijoitusrahastoja säätelevä yhteissijoitusyritysdirektiivi (Untakings for Collective Investment in Transferable Securities) on suunniteltu suojelemaan yksityissijoittajia noudattamalla tiukkoja likviditeetti-, avoimuus- ja hajautusvaatimuksia.
Suljetut rahastot eivät luonteeltaan aina mahdu UCITS-kehykseen. Tässä on keskeisesti käytettyjä syitä rajoituksille:
Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen direktiivi (AIFMD), asettaa rahastonhoitajille tiukkoja vaatimuksia avoimuuden ja riskienhallinnan varmistamiseksi. Tämän seurauksena monet suljetut rahastot luokitellaan vaihtoehtoisiksi sijoituksiksi.
EU:n mielestä ne sopivat paremmin ammattimaisille tai institutioille kuin yksityissijoittajille mutkikkuutensa takia. Oikein tai väärin – mutta BDC:t (Business Development Companies) eivät ole rahastoja vaan rahoitusyhtiöitä.
USA:n puolella Nordetin päätös viittaa Yhdysvaltojen arvopaperi- ja pörssikomissioon (United States Securities and Exchange Commission, SEC), joka määrittelisi BDC:T suljetuiksi rahastoiksi. Epäilen kyseessä olevan virhetulkinnan Nordnetin taholta.
BDC on yhdysvaltalainen yritysmuoto, jota säädellään kyllä osin samalla vuoden 1940 sijoitusyhtiölailla kuin CEF-rahastoja. Mutta BDC:eillä on myös osin oma erillinen lakinsa juuri siksi, että ne eroavat oleellisesti CEF-rahastoista.
Suljetuilla rahastoilla on kiinteä määrä osakkeita, mikä tarkoittaa, että ne käyvät kauppaa avoimilla markkinoilla sen sijaan, että ne lunastavat tai laskevat liikkeeseen osakkeita suoraan sijoittajien kanssa. Tämä voi tehdä niistä vähemmän likvidejä eli lunastuskelpoisia kuin avoimet rahastot.
BDC:t eivät tässä tuota ongelmaa. Niillä käydään kauppaa kuten millä tahansa pörssiosakkeella, eikä likviditeettivaikeuksia ole.
CEF:it käyttävät yleensä velkavipua tuoton parantamiseen, mikä lisää sekä mahdollisia voittoja että riskejä. Vipuvaikutuksen käyttö voi johtaa lisääntyneisiin tappioihin, jolta EU yrittää suojella yksityissijoittajia rajoittamalla tällaisten rahastojen saatavuutta.
CEF-rahastot ovat usein monimutkaisia rakenteen, palkkiojärjestelyjen ja suoritusmittareiden suhteen avoimiin rahastoihin verrattuna. EU asettaa sijoittajansuojan etusijalle rajoittaen monimutkaisten rahoitustuotteiden myyntiä muille kuin ammattilaisille.
BDC-yhtiöihin sovelletaan 1940 sijoitusyhtiölain pykälää 54, jossa luodaan erillinen sääntelykehys kuin CEF-rahastoille. Lain myötä BDC:t voivat tarjota rahoitusta pienille ja keskisuurille yrityksille keskittyen velka- tai osakesijoituksiin yrityksiin, joilla ei ehkä ole mahdollisuutta saada perinteistä pankkirahoitusta.
BDC:t eivät lähtökohtaisesti toimi muuten sijoitusmarkkinoilla ostajina kuten rahastot. Suljetut rahastot voivat sijoittaa useampaan eri omaisuuslajeihin kuten osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin ja muihin arvopapereihin. Ero on merkittävä.
BDC:t voi rinnastaa lähinnä sijoitusyhtiöihin kuten Berkshire Hathawayhin. Ei niitä tulkita CEF:iksi tai muutenkaan rahastoiksi. BDC ei eroa oleellisesti muista pörssiyhtiöistä.
Niitä säätelevän lain avainkohta on, että BDC:n tulee jakaa valtaosa tuotoistaan osinkoina. Muuten yhtiö menettää kyseisen statuksen, jonka ansiosta ne vapautetaan tuloverosta.
Tämä on tietenkin merkittävä etu yhtiölle ja omistajille. Ja tuloverovapaus vähentää BDC:n kassakriisin riskiä.
Malli on luotu amerikkalaisia eläkesäästäjiä varten, samoin kuin REIT-yhtiöt – jotta muhkeaa osinkoa olisi tarjolla elämiseen. Pörssihaukan Main ja listalla kohta nouseva Ares Capital ovatkin kovaosinkoisina Pörssihaukan asiakkaiden suuressa suosiossa.
Ne ovat olleet myös erittäin luotettavia kohteita historiassaan. Pörsseissä tulvii rekkalasteittain riskipitoisempia osakkeita.
Liki kaikki yhtiöt jakavat osinkoa, ja etenkin finanssiyhtiöiden kuten pankkien osingonjakosuhde on yleensä korkea. Se luo erityisvaatimuksia yhtiöille, mikä sinänsä on tavallista.
Korkea osingonjakosuhde luo jonkin verran riskiä taseeseen ja kassaan, koska investointeja joutuu rahoittamaan paljon muulla kuin kertyneellä pääomalla. BDC:t kuitenkin ratkaisevat haasteen usein jatkuvilla osakeanneilla, mikä on turvallinen tapa rahoittaa kasvua.
Main Street Capitalin osakekanta on noin kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Se siis rahoittaa itseään keskeisesti muulla kuin velalla, vaikka toki sitäkin käyttää.
BDC:t käyttävät tavallista velkavipua, joka ei eroa mistä tahansa yritysmuodosta. Pankit, jotka ovat BDC:lle luontevin rinnastuskohde, käyttävät tyypillisesti korkeaa velkavipua.
USA:n 2018 Small Business Credit Availability Actin mukaan BDC:illä saa olla enintään 2:1 velkasuhde omaan pääomaan. Main Street Capitalin luku on vain 0,85, varsin konservatiivinen tässä yhteydessä.
Pörssihaukkaan lähiaikoina nousevan Ares Capitalin luku on noin yksi. Kyseiset velkasuhteet ovat aivan maltilliset.
Etenkin huomioiden, että BDC:t ottavat velkaa lainatakseen yrityksille, aivan kuten pankit. Niissä jos muillakin sektoreilla on erittäin korkealla velkavivulla toimivia pörssiyhtiöitä.
Vaikkapa maailman suurimpiin kuuluvan pankkijätin Deutsche Bankin velkasuhdeluku on 1,6, investointipankki Goldman Sachsin yli kaksi. Autokonserni Fordin velkasuhde on peräti 3,5 ja vielä 2020 liki kuusi!
Kyseiset yhtiöt käyttävät todella korkeaa velkavipua. Silti niiden osakkeilla voivat käydä kauppaa myös piensijoittajat.
Joten, vaikka BDC:t ja suljetut rahastot omaavat joitakin yhtäläisyyksiä, ne ovat aivan erillisiä sijoituskohteita niin sääntelyn, sijoitusvaltuutuksen kuin vipusääntöjen osalta.
Vaikka SEC eräin osin määrittelee BDC:t suljetuiksi rahastoiksi, niiden erityispiirteet ja sääntely erottavat ne itse rahastoista. Niiden kaupan rajoittamiseen ei ole EU-direktiivin mukaisia perusteita.
Pyydämme Nordnetia purkamaan jo omankin etunsa vuoksi päätöksen, joka estää yksityissijoittajia ostamasta näitä osinkosijoittajalle mieluisia ja jokseenkin muiden pörssiyhtiöiden kaltaisia kohteita.
Tätä juttua saa vapaasti lainata ja Pörssihaukka suosittelee sen toimittamista Nordnetiin. Joukkovoima saattaa auttaa.