• Sijoittamisen perusteet

Viihdejournalismi ei sovellu sijoitusvihjeeksi

Kauppalehdessä on tänään sijoitusjuttu, jotka ovat valitettavan tyypillisiä talouslehdissä. Lyhyessä jutussa haastatellaan kolmea sijoitusyhtiön salkunhoitajaa, jotka luettelevat kymmenen yhtiötä muutaman sanan perustein, sekä pari sektoria yhtiöitä edes nimeämättä.

Jutun näkökulma on talouskasvun ja yritysten tuloskunnon oletettu hiipuminen, jonka vastalääkkeeksi salkunhoitajat antavat reseptiosakkeita. Niiden pitäisi kestää hankalatkin ajat.

Juttu sisältää niin paljon heikkouksia, että kokemattoman sijoittajan puolesta en voi olla suutahtamatta.

Sijoitusvihjeet pitäisi perustella aina huolella kaikista keskeisistä näkökulmista. Onko kyse pitkäaikaisesta sijoituksesta vai tietyn aikajänteeseen pelipaperista? Mitkä ovat osakkeen riskit? Kuinka mielekkäästi osake on hinnoiteltu? Onko tavoitteena kurssivoitto vai osinkovirta? Jos kurssivoitto, koska kannattaa myydä?

Laskumarkkina otetaan itsestään selvänä

Jutun lähtökohta sinänsä on aivan hyvä, mutta sisältö lähinnä pumpulia, vaarallistakin sellaista. Ensinnäkin juttu ottaa itsestään selvänä laskusuhdanteen ja -markkinan jatkumisen, vaikka siitä ei voi olla varmuutta. Päinvastoin Pörssihaukan suhdannekuva on varsin toinen jo – alkaa olla syklisten aika.

Jutun alussa mainitut kasvavat pelot ovat epämääräisin mahdollinen suhdannearvion lähdeviite. Laskusuhdanteen ja laskumarkkinan eroakaan ei käsitellä mitenkään.

Yhtiöt on listattu yhtä epämääräisesti. Ensimmäisenä esiin nostettua Nordeaa perustellaan korkealla osingolla, vaikka yhtiön osinkopolitiikan uusi linjaus on vasta piakkoin edessä. Vaikka oletan itsekin sen pysyvän kohtalaisella tasolla, ei sitä varmaksi voi tietää kuin Nordean johto.

Muutaman yhtiön kohdalla perusteena on kohtuullinen hinta, muttei tarkempaa arviota siitä. Erikoisin on DNA:n suositus, kun yhtiön enemmistön myynti Telenorille on jumiuttanut osakekurssin ja sisältää myös ison kysymysmerkin yhtiön tulevaisuudesta itsenäisenä yhtiönä. Asiaa ei edes mainita.

Huhtamäessä mainitaan kuluttajavetoisuus suhdannepuskurina, Stora Ensossa alas poljettu hinta – siinä kaikki. Keskon ja Tokmannin perusteena on kaupan suhdannekestävyys, muttei sanaakaan osakkeiden hinnoittelusta.

Fortum kaikkea muuta kuin suhdannevapaa

eQ:n salkunhoitajan Dick Lundin lista on perusteluineen liki koominen. Hän toteaa, että ”sähkö- ja puhelinlaskut maksetaan, joten teleyhtiöiden ja Fortumin liiketoiminnassa ei kasvun hiipumisen pitäisi näkyä.”

Teleyhtiöt kyllä ovat varsin suhdannevapaita, mutta alaan viitataan ilman yhdenkään yhtiön nimeä, vaikka yhtiöt eivät ole Suomessakaan yhdestä puusta. Eikä sanaakaan hinnoitteluarvioista.

Teleyhtiöistä esimerkiksi Elisa on juuri nyt todella ylikuumentunut, kuten defensiiviset yhtiöt usein ovat matalasuhdanteessa. Jutun perusteella sekin istuu hyvien sijoitusten joukkoon puhtaasti alan luonteen takia.

Fortum taas on kaikkien energiayhtiöiden tapaan hyvinkin syklinen. Sähkön kulutus on prosessiteollisuutta pullistelevassa Suomessa vahvasti sidoksissa teollisuuden tilaan.

Fortum on ollut suhdanteiden ja omien ongelmienkin riepoteltavana vaikeina aikoina. Osakekurssin kehityksen kannalta Fortum onkin ollut suorastaan kurayhtiö yli vuosikymmenen.

Osinkokoneena se on toki ollut luotettava kaikkina aikoina, ja hyvä kohde sikäli oikeaan hintaan ostettuna. Mutta vihjaako juttu hyvään kurssi- vai osinkokehitykseen? Sitä tai mitään muutakaan oleellista ei parin sanan luonnehdinnasta löydy.

Kokematon voi haksahtaa löyhiin vihjeisiin

Tällaiset lonkalta viskellyt vihjeet ovat sijoitusvinkkaamisen nollatietoa tai miinusmerkkistä. Noin huterilla perusteilla on vaarallista tehdä yhtään sijoituspäätöstä.

Ei pidäkään, saattaa kuulua vastaus. Mutta miksi sitten tällaisia juttuja julkaistaan? Kokemattomat voivat todellakin sijoitella moisten löysien heittojen perusteella, kun niiden takana on arvovaltaisia asiantuntijoita ja media.

Ehkä tuollaisten juttujen tarkoitus on ohjata lukija perehtymään tarkemmin kyseisiin yhtiöihin?

Mutta kokeneet sijoittajat tuntevat ne jo entuudestaan, ja kokemattomilta puuttuvat usein välineet tehdä itsenäisiä arvioita.

Osa jutussa mainituista osakkeista on Pörssihaukankin suositusyhtiöitä, mutta ei suosituksia voi noin heppoisesti perustella. Sijoitussivuston pyörittäjänä ja sijoituskouluttajana suhtaudun jyrkän kielteisesti löyhään sijoitusjournalismiin. Sijoitusvinkkien jakaminen on hyvin vastuullista.

Vastuun voi kiertää vedoten juttujen yleisluontoisuuteen ja viitteellisyyteen. Mutta yhtiöitä hätäisesti ripottelevat talousviihdejutut voivat todellakin ohjata sijoituskäytöstä. Alaan huterasti perehtyneelle riittää hyvinkin, että ”Kauppalehdessä suositeltiin!”

Olen tällaisesta kuullut usein sijoituskurssilaisiltani. Ne harvoin ovat hyviä kokemuksia.

---