Yhdysvaltojen lupa Ukrainalle iskeä Venäjää pitkän kantaman ohjuksilla sai happaman vastaanoton Donald Trumpin leirissä – mikä ei tiedä hyvää Ukrainalle ja Euroopalle vallan vaihtuessa. Osakemarkkinoiden myllerryksiin löytyy onneksi tehokas ja varsin turvallinen suoja.
Viikon suuren uutisen tarjosi Joe Biden, joka antoi Ukrainalle lopulta luvan tulittaa pitkän kantaman amerikkalaisohjuksilla Venäjää sen rajojen sisällä. Siinä ei ehtinyt kahvikuppi pohjaan kun Ukraina niitä puolenkymmentä pisti taivaalle saaden osuman ainakin yhteen ammusvarastoon.
Sodan strategisesti tärkeimpiin kuuluva episodi hermostutti sijoittajat. Pörssit etenkin Euroopassa saivat karttua niskaansa, joskin tässä kohtaa vain hetkellisesti.
Venäjä vastasi saman tien värkkäämällä jo pidempään hautunutta muutosta ydninasedokrtriiniinsa. Nyt se voi pykäliensä mukaan tuhota ydinaseella myös niitä omistamatonta valtiota, jos se saa tukea ydinasevaltiolta.
Se myös iski Ukrainaa pitkän kantaman ohjuksilla, joita se ei ole toistaiseksi sodassa käyttänyt. Peli raaistuu aina vain.
Ydinasekorttia Venäjä on heiluttanut koko sodan ajan, joten mikään oleellinen ei muutu. Kremlin itse väsäämän ja hallinnoiman lainsäädännön kukaan tuskin oletti sen toimia rajoittavan tätä ennenkään.
Sodan luonne tuskin tästä ratkaisevasti muuttuu, silti Ukraina saa kipeästi janoamansa mahdollisuuden rajoittaa Venäjän viime aikoina entistä pelottavammin pärjännyttä iskukykyä. Venäjän toimet ovat jo valmiiksi umpihärskejä, toki voivat edelleen pahentua kuten tuore isku osoittaa.
Bidenin aivan liian kauan hautoma siirto osuu tietysti tarkoituksella odottavaan vallanvaihtoon Yhdysvalloissa. Hän teki kautensa lopulla ehkä viimeisen merkittävän päätöksensä, joka sisältää merkittävän peliliikkeen myös Donald Trumpille.
Trump on uhonnut lopettavansa sodan päivässä, kuitenkaan avaamatta visiotaan muulla kuin omalla diilintekijän maineellaan – josta ei kyllä mitään apua ollut hänen ykköskaudellaan enempää Venäjän kuin Pohjois-Korean suhteen.
Tapansa mukaan Trump rikkoi poliittisia konventioita ja järjesti tapaamiset pannaan julistettujen diktaattorien kanssa, etenkin kohutreffi Kim Jong-unin kanssa rikkoi täydellisesti perinteistä etikettiä. Keikasta jäi laariin vain Pohjois-Korean kohentunut poliittinen status.
Sama hyöty oli Putinin tapaamisesta Helsingissä. Lähinnä molemmat roistot saivat tuolloin ulkopoliittisen untuvikon Trumpin toistamaan julkisesti omia kantojaan.
Ukrainassa ja Euroopassa on pelätty Trumpin työntävän Ukrainan pakkorakoon, jossa se ei voi kuin niellä Venäjälle rivon edulliset rauhanehdot edes jonkin sortin itsenäisyytensä säilyttääkseen. Optimistien mielestä Trump käyttää keppiä ja porkkanaa, jolloin Venäjänkin kannaa suostua Ukrainalle säällisiin ehtoihin.
Millaista porkkanaa Trump sitten heiluttaisi? Venäjä ei kuuntele kuin voimaa, varsinkaan nyt sen päästyä rintamalla niskan päälle Ukrainan kaluston, sotilaiden ja ilmeisesti jo henkisen sitkeydenkin huvettua uhkaavasti.
Trump siis voisi uhata Venäjää Ukrainan oikein kunnollisella tuella ellei rauha maistu. Periaatteessa näin, ja Trump toki tunnetaan kovapäisyydestään ja arvaamattomuudestaan.
Trump ja republikaanit kuitenkin markkinoivat vaaleissa Ukrainan sodan käyvän amerikkalaisille aivan liian kalliiksi, ja se on myös heidän äänestäjiensä enemmistön kanta. Tätä linjaa luukuttavat etenkin varapresidentti JD Vance ja Trumpin oikeaksi kädeksi pompannut Elon Musk.
Eipä siten pitäisi yllättää, että Trumpin leiri kommentoi happamasti Bidenin päätöstä. Tulevan presidentin poika ja hänen luonnollisesti ydinpiiriinsä kuuluva Donald Trump Jr murisi somessa Bidenin ajavan kolmatta maailmansotaa.
Trump itse on pysynyt hiljaa, mutta tuskinpa liki viisikymppinen Trump -organisaatiota johtava poika moisia veistelee vastoin isänsä näkemyksiä. Eikä se mitään hyvää tiedä Ukrainalle ja Euroopalle.
Tietysti ketä tahansa saattaisi harmittaa, että edeltäjä sitoo pian valtaan astuvan poppoon käsiä isolla päätöksellä. Mutta jos trumpilaisia oikeasti kiinnostaisi Ukrainan kohtalo, eivät he ärhentelisi sen sotilaallisen aseman kohentamiselle taistelujen riehuessa erittäin kriittisenä.
Bidenin päätös ei auta Ukrainaa voittoon, mutta parantaa sen asemaa rintamalla ja tulevissa neuvotteluissa. Siitä rutiseminen indikoi ihan muuta kuin ryhmysauvan heiluttelua Putinille Trumpin astuessa Valkoiseen taloon.
Kaiken kukkuraksi Trumpin edellisten ulkopoliittisten avainavustajien John Boltonin ja John Kellyn mukaan Trump yksinkertaisesti ihailee Putinia. Eikä hän ole koskaan suorasanaisesti edes tuominnut Ukrainaan hyökkäystä.
Varapresidentti JD Vance taas uhkasi vasta, että EU:n reguloidessa Muskin somepalvelua X:ää Yhdysvallat irtoaa Natosta. Totta tai ei, mutta jo tuollaisen laukominen kertoo oleellisen Vancen halusta sitoutua Euroopan turvallisuuteen.
Ja kun samaa hän on julistanut ennenkin. Vance ei ole Trump, mutta selvästi vaikutusvaltainen osa tiimiä – ja hyvin mahdollisesti presidentti jo neljän vuoden sisään Trumpin iän takia.
Jos tästä yhtälöstä joku löytää myönteisiä aineksia Ukrainan ja Euroopan kannalta niin ihmettelen. Toivon tietysti olevani pahasti väärässä, mutta jäljet pelottavat vallankin näin Venäjän kyljessä.
Markkinoiden reaktiot usein liioittelevat raskaasti, mutta eurooppalaisten osakkeiden tuore sakkaus ei poliittisesta vinkkelistä ehkä niinkään pahasti ylireagoinut. Ikävät ajat vanhalla mantereella tuskin hetkeen taukoavat.
Ei tämä suoranaisesti Pörssihaukan sijoituslinjaan vaikuta – muttei totisesti tee Eurooppaan sijoittamista aiempaa houkuttelevammaksikaan.
Osakehuolien vallatessa Pörssihaukka tarjoaa myös niille historiassa tuhansia kertoja päteväksi todistetun vaihtoehdon – valtionvelkakirjat eli bondit, ja nimenomaan Yhdysvaltojen. Niiden kysyntä kiihtyy osakkeiden myyntiaalloissa.
Käsittelimme aihetta viimeksi tiistaina ja kehitys on ollut koko lailla odotettua. VIX voimistuu ja pitkät korot laskevat, kuten on ollut Pörssihaukan lähiajan ennuste.
Pörssihaukan kontrakohde Treasury kapusi taas yli ostorajansa, ei tosin paljoa. Ennuste pysyy ennallaan eli nousu jatkuu talven mittaan, aaltoillen toki kuten aina.
Käänteet voivat taittua hitaasti, kuten vaikka edellisessä keskipitkässä trendissä – mutta joskus kipakastikin. Indikaattorien perusteella tahti pysyy aika rauhallisena, toistaiseksi.
Jos sota saa jyrkän käänteen kielteiseen suuntaan kuten on mahdollista, Treasury hyötyy taatusti. Kun paniikki jyllää on setä Samulin velkakirja se kirkkaasti himotuin turvasatama.
Toivottavasti sota ei sitä aiheuta. Joka tapauksessa vastaava pieni ralli kuin viime kesänä löytyy pelikirjasta edelleen.
Tuolloin Treasury pinkaisi vajaan +10% nousun samoista hinnoista lähtien kuin nyt. Se on kovaa valuuttaa lyhyelle sijoitusajalle – ja etenkin jos osakkeet samaan aikaan saavat kylmää kyytiä.