Trumpin Kiovagate tuo uusia riskejä
Aikanaan suosittu Richard Nixon (vasemmalla) kaatui omassa vehkeilyskandaalissaan Watergatessa
Donald Trumpin kanssa ei elämä pääse yksitoikkoiseksi. Tai miten sen ottaa – Ukrainan presidentin kiristäminen oman edun saamiseksi istuu yllätyksettä Trumpin skandaalien sarjaan. Mutta virkarikossyyte presidentille ei ole ihan arkea tai läpihuutojuttu enempää Yhdysvalloille kuin Trumpille. Tilanteen vakavuuden näkee jo hänen ahdistuneesta raivostaan kameroiden edessä.
Prosessin etenemistä on vaikea povailla, mutta varmastikaan Kiovagate ei ole tyhjänpäiväinen ilmianto. Muuten demokraatit eivät olisi Trumpin kaatamiseen lakitietä lähteneet. Kuplaksi osoittautuva syyte sataisi Trumpin laariin.
Joka tapauksessa Trumpin erottamiseen prosessi tuskin johtaa. Se vaatii taakseen kaksi kolmasosaa kongressista, joten monen republikaanin olisi asetuttava johtajaansa vastaan. Sitä tuskin näemme kuin siinä tapauksessa, että puolueen eliitti kokisi Trumpista tulleen taakan ja riskin omalle uralle.
Mahdotonta se ei ole. Näin kävi Richard Nixonille republikaanien vakoiltua hänen johdollaan demokraatteja rikollisilla tavoilla. Tutkinnan loppumetreillä Nixon erosi välttääkseen erottamisen nöyryytyksen. Hän tiesi, että omatkin kansanedustajat olivat kääntyneet häntä vastaan pelastaakseen puolueensa ja oman nahkansa.
Nixon kaatui, Clinton ei
Tuomio itsessään ei sinänsä riitä erottamiseen. Kongressi voi siitä huolimatta armahtaa presidentin. Kyse on puhtaasti politiikasta.
Bill Clinton joutui vastaavan tutkinnan kohteeksi valehdeltuaan suhteestaan avustajaansa Monica Lewinskyyn. Hänet todettiin syylliseksi, mutta kyse oli lopulta vain sänkypuuhien salaamisesta valaehtoisessa tilanteessa.
Äänestäjien enemmistö ei pitänyt tapausta kuin nolona, eikä sillä ollut valtiollisten toimien kanssa mitään tekemistä. Kongressia hallinneet demokraatit eivät kääntäneet selkäänsä skandaalista huolimatta yhä suositulle presidentilleen.
Republikaanit syynäävät nyt harvinaisen tarkasti gallupeja. Jos liikkuvien äänestäjien pako kiihtyy, Trumpin asema käy tukalaksi. Vuoden päässä häämöttävä vaalitappio voisi pakottaa republikaanit siivoamaan pesänsä Trumpista – vaikka tuskinpa se heitä presidentinvaalissa pelastaisi.
Nixonin tilalle noussut varapresidentti Gerald Ford ehti huiskia vallan kahvassa pari vuotta, mutta takkiin tuli demokraattien Jimmy Carterilta. Näin lyhyellä varoitusajalla Trumpin häädöstä nousevaa käryä republikaanit tuskin ehtisivät mitenkään tuulettaa.
Gallupit nyt suurennuslasin alla
Clintooniin verrattuna Trumpin syyte on toista luokkaa, Nixonin tasoa. Ja Venäjä-tutkintaan verrattuna Trump on nyt sikäli paljon tukalammassa asemassa, että tuolloin kaikki avaintodistajat olivat hänen omaa lähipiiriään, ratkaisevimpana pelaajana oma poika.
Nyt käytössä on puhelinnauhoituksia kuten Nixonin Watergatessa. Ne olivat lopulta ratkaiseva todiste, tosin siten, että Nixonin todettiin manipuloineen todisteita jälkensä hävittääkseen.
Aivan samoja aineksia tarjoaa Kiovagate, joten pitkä ja raju prosessi on tiedossa. Gallupeja suolletaan nyt tiheää tahtia kuten mainittujen skandaalien aikana.
Ydinkannattajilleen Trump on sankari ja marttyyri kaikesta riippumatta, mutta herkästi liikkuville äänestäjille ulkopolitiikan valjastaminen oman vaalikampanjan likaiseksi aseeksi juuttunee pahasti kurkkuun, jos näyttö Trumpia vastaan on kiistaton. Kaiken kukkuraksi kiristyksen kohteena on perinteisen arkkivastustajan Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutunut Ukraina.
Kuinka Trump iskee takaisin?
Prosessin lopputuloksen ohella oleellista on myös se, kuinka mylly vaikuttaa Trumpin politikointiin. Hänet tunnetaan raivoisista vastaiskuista nurkkaan ajettuna: hyökkää takaisin kahta rajummin. Ja oletettavasti tämä on Trumpin värikkään elämän pahin rako.
Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa talous- ja ulkopolitiikan kannalta. Yksi perinteinen menetelmä skandaalien häivyttämiseen on järjestää paha konflikti. Trumpin kohdalla tällaisen liikkeen todennäköisyys on tavallistakin isompi. Sota Irania vastaan ja kauppasodan kiihdyttäminen ovat niitä ikävimpiä skenarioita.
Jos prosessi johtaa Trumpin eroon, ei Pörssihaukka ainakaan perään huutele. Mutta lopputulema voi olla paljon muutakin, ja matkalla siihen sattua yhtä jos toista epämiellyttävää. Tilaisuuksia tulee, koska näin vakava ja mutkikas prosessi vie aikaa.
