Sotakatsaus: Venäjä hävinnyt jo?

Venäjä sai informaatiosodassa vastaansa ison mörssärin

Toivotan teille mielenkiintoisia aikoja, kuuluu ikivanha sutkaus, kun jollekin halutaan vaikeuksia ivallisesti muotoiltuna. Moista herkkua on riittänyt vuosikymmenen alusta asti.

Taapertamisestaan huolimatta Venäjä jatkaa Ukrainan tuhoamista. Ja se kiihdyttää inflaatiota, jota Yhdysvaltojen keskuspankki iskee nyt lujaa joskin melko odotetusti.

Fed nosti ohjauskorkoa 0,25% viitaten viiteen kuuteen samanmittaiseen korotukseen tämän vuoden aikana. Ei sekään toki vielä vie ohjauskorkoa edes kahteen, joka olisi yhä historiallisesti hyvin matala taso.

Ongelma on, että talouden näkymät väistämättä johonkin mittaan heikentyvät sodan takia. Raaka-aineiden ja ruuan hinta rasittavat kuluttajia varsinkin siellä, missä venäläinen energia ja ruoka ovat tärkeä osa huoltoa.

Öljykriisin ahdinkoon matkaa

Yhdysvalloissa ne eivät sitä ole, mutta maailmanmarkkinoiden kautta vaikutukset tuntuvat jossain määrin joka puolella. Rahapolitiikka ei auta koronan ja sodan tuomiin pullonkauloihin kuten normaaliin suhdannekiertoon.

Uhkana on stagflaatio: rahahanojen kiristymisen heikentämä kasvu, joka ei kuitenkaan pysäytä inflaatiota. Näin kävi 1970-luvulla öljykriisin iskiessä.

Tilanteissa on yhtäläisyytensä, mutta onneksi erojakin. Ja jälkimmäiset mielestäni selvästi suuremmat.

Öljykriisin takana olleiden arabimaiden osuus maailman energiahuollossa oli aivan toinen kuin Venäjän nyt. Ja kansantaloudet varsinkin teollisuusmaissa olivat paljon energiaintensiivisempiä.

Öljykriisi toisesta sfääristä

Tuotanto tarvitsi suhteessaan reilusti enemmän energiaa kuin nyt. Öljyn hintaloikkakin oli tuolloin aivan toista luokkaa, vaikkei nykyistäkään pomppua voi vähätellä.

Mutta kun 50 vuoden takaisissa hinta- ja tuotanto-oloissa öljyn hinta pamahti sataan dollariin ja ylikin, oli vaikutus astronominen nykyiseen verrattuna. Ja se kesti seitsemän vuotta.

Tähän tarjontakriisiin löytyy välineitä nyt aivan toisessa mitassa. Osaltaan jo muutenkin meneillään olleesta vihreästä siirtymästä.

70-luvun öljykriisissä energian hinta räjähti suhteellisesti toiseen ulottuvuuteen

Sodan heikentämä ruokahuoltokin rasittaa lähinnä tuonnista riippuvaisia maita. Venäjä ja Ukraina vievät paljon viljaa ja ruokaöljyä, mutta asiakkaat ovat etupäässä kehittyviä talouksia.

Niille sota tietää vaikeuksia. EU ja Yhdysvallat sen sijaan ovat ruuan nettoviejiä, joten suurta ongelmaa ei pitäisi syntyä muusta kuin lannoitteista, joiden suurin tuottaja Venäjä on.

Toisaalta ruuan osuus teollisuusmaiden kuluttajien menoissa on suhteellisesti laskenut elintason noustessa. Kyllä tämä sotku on öljykriisiin verrattuna taloudellisesti vähemmän tuskallinen.

Mutta korkeampien korkojen kanssa on elettävä nyt epämääräinen aika. Koronan taltuttaminen ainakin helpottaisi tilannetta oleellisesti. Ja tietysti rauhan tulo, vaikka Venäjä pysyy taloussaarrossa siitä huolimatta.

Venäjä hävinnyt jo sodankin?

Sodan lopputulos pysyy yhä pahasti auki, mutta Venäjä ei saanut kuvittelemaansa pikavoittoa. Mahdolliset jatkohyökkäykset muualle uskaltaa jo jokseenkin sulkea pois.

Yhdysvallat toimittaa Ukrainalle lisää tehonsa todistaneita miniohjuksia ja muita aseita miljardilla. Ukraina voi sinnitellä ihmeen kauan. Varsinkin jos me yksittäiset ihmisetkin muistamme auttaa ukrainalaisia kuka milläkin tavalla.

Maailmankuulu politiikan tutkija Francis Fukuyama katsookin Venäjän hävinneen sodan jo paitsi taloudellisesti myös sotilaallisesti. Hyökkäys tuottaa sille etenkin pohjoisessa kovia tappioita, joita Venäjä ei kykene korvaamaan materiaalinsa loppuessa.

Kun Ukraina tuen avulla kykenee niistämään nenän Venäjän armeijalta, Putinin voimapolitiikka ja hänen asemansa sen takaajana kadottavat uskottavuutensa myös kotimaassa. Paine kaataa hänet ennen pitkää.

Mukaansa lokaan Putin vetää populistiset ihailijansa ja apinoijansa kaikkialla maailmassa. Myös uutta tulemista hakevan Donald Trumpin, joka sodan sytyttyä ylisti Putinia neroksi.

Schwarzneggerilta täyslaidallinen Kremlin muuriin

Fukuyama, joka ennusti demokratian globaalia voittomarssia jo 80-luvulla, voi olla ylioptimistinen. Mutta eivät hänen argumenttinsa tuulesta temmattuja ole.

Pääpiirteissään ne ovat samoja, jotka Pörssihaukka on luetellut viime viikkoina. Poliittisesti ja taloudellisesti Venäjä kärsi jo murskatappion, ja sotilaallinenkin nöyryytys odottaa – aivan kuten Neuvostoliittoa Afganistanissa.

Venäläiset tuntevat sodan jo nahoissaan tai ainakin vatsassaan. Moscow Times, viimeisiä itsenäisiä venäläisiä laatumedioita, kertoo hamstrauksen jo tyhjentäneen ruokakauppoja.

Hallitus vastaa puutteeseen sääntelyllä. Mitäpä muuta KGB-tolvanat osaisivat.

Putinin haave uudesta Neuvostoliitosta toteutuu vauhdilla ruokahuollossa

Venäjän armoton sensuuri ja informaatiosotakin rakoilee jo. Arnold Schwarzenegger lähetti venäläisille sympaattisen videoviestin, jossa hän kertoo heidän olevan hallituksen propagandan ja mielipuolisen politiikan uhreja.

Video on saanut jo yli 20 miljoonaa latausta ja nostanut kohua Venäjällä. Ainakin iso osa nuorista venäläisistä tietää mistä sodassa on kyse.

Surkeinakin aikoina valo pilkottaa jostain. Eikä osakesijoittajan kannata muuta ajatellakaan koskaan.

Raikkaista nousuistahan saimme jo nauttia. Siitä ja muusta markkinakatsauksessa.

Hyvää viikonloppua, slava Ukraini!

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.


Vastaa

Pörssihaukka
Y-tunnus 1666554-1
info@porssihaukka.fi

Tietosuojaseloste

Kaupan ehdot

2022 © Pörssihaukka