• Sijoituskohteet
• Yleistä

Iran: vapaus tai kuolema

Iranissa kansalaiset henkensä kaupalla vapauden ja paremman elämän puolesta. Donald Trump kyykyttää nyt puolustussektoriaan. 

Venezuelassa kaatui tyranni kaappaamalla, mutta tällä tiedolla ainoa sitä seuraava muutos on  hänen Yhdysvaltojen vaatimuksia herkemmin kuuntelevan varanaisensa nousu tilalle. Itse sortojärjestelmä ei saa edes naarmua.

Iranissakin yritetään kaataa tyrannit, joskin aivan toisin konstein ja toimijoin. Maan kansalaiset nousevat avoimesti hallintoa vastaan kyllästyneenä niin alistamiseen kuin taloutensa aina pahempaan romahdukseen.

Jopa keskiluokan tiedetään ottavan osaa, vaikka jokainen kadulle astuva tietää riskin: vankila, kidutus tai kuolema. Ihailtavaa rohkeutta.

Protestiaalto pappisvaltaa kohtaan ei ole ensimmäinen kerta, kaukana siitä. Ne on vain nujerrettu kerta toisensa jälkeen.

Historia muistuttaa, että vaikka diktatuureja on äärimmäisen vaikea kaataa, se ei ole mahdotonta. Myös Iran on kokenut vallankumouksen aiemmin.

Edellinen 1970-luvulla kaatoi lännen tukeman yksinvaltaisen shaahin ja nosti islamistit tilalle. Mielenosoituksista sekin alkoi.

Systeemi rakennettu vahvaksi

Mullahien hallinnon keskeinen vahvuus ei ole pelkästään ideologiassa tai uskonnollisessa vallassa, vaan rahassa. Vallan koneisto nojaa laajaan taloudelliseen imperiumiin, joka ulottuu energiasta rakentamiseen ja teollisuuteen.

Samat verkostot rahoittavat ja ylläpitävät väkivaltakoneistoa: turvallisuusjoukot, vallankumouskaartit ja niiden omistamat yritykset muodostavat symbioosin, jossa taloudellinen etu ja poliittinen valta ruokkivat toisiaan.

Tämä tekee poikkeuksellisen sitkeän hallinnosta, joka saa myös innokasta tukea Venäjältä ja Kiinalta. Aiemmat kansannousut on tukahdutettu verisesti.

Uusi vallankumous toisi historiallisen käänteen ei vain iranilaisille, vaan koko maailmalle. Se voisi vakauttaa aluetta, avata taloutta, laskea energian hintaa ja murentaa vuosikymmenten vastakkainasettelua.

Ulkomaailman mahdollisuudet tukea kapinaa ovat kuitenkin rajalliset. Pakotteet satuttavat aina enemmän kansaa kuin eliittiä.

Auttaminen vaikeaa

Suora tuki oppositiolle on vaikeaa ilman eskalaatiota. Donald Trump on uhannut puuttumisella, mutta sama perusongelma koskee myös Yhdysvaltoja.

Ilmapommitukset voivat heikentää hallintoa, mutta eivät sitä kaada. Maduron kaappauksen toistamiseen Iranissa on vaikea uskoa, eikä ajatolla Khamenein nappaaminen systeemiä kaataisi.

Muuta sotilaallista väliinmenoa kukaan ei taatusti harkitse nanosekuntiakaan. Ja Trumpin kohdalla epäselvää on, ketä hän oikeastaan haluaisi tukea.

Demokratia ja valtioiden itsemääräysoikeus eivät häntä kiinnosta, kuten Venezuela, Ukraina ja mikä tahansa geopolitiikan kuuma spotti todistavat. Tähän on tietysti pitkä perinne niin USA:ssa kuin kaikissa suurvalloissa, Trump ei sitä häpeä edes piilotella.

Ja ulkopuoliset sotilaalliset iskut päinvastoin voivat vahvistaa sisäistä kontrollia ja propagandaa tehden mielenosoittajista lännen kätyreitä. Näin homma toimii kaikissa tyrannioissa.

Neuvostoliitto kaatui kuin korttitalo

Hallinnolla on myös tukijansa etenkin konservatiivisella maaseudulla. Mutta rahapula ja nälkä raastavat heitäkin. Kurniva maha ei hiljene millään propagandalla.

Valtaeliitti ja sen sortokoneisto pärjäävät luonnollisesti hyvin tai ainakin ok. Tällä sinänsä yksinkertaisella dynamiikalla vaikkapa Pohjois-Korea on pitänyt vankileirin kaltaiset olonsa pystyssä vuosikymmeniä.

Historia tarjoaa onneksi yllättäviäkin esimerkkejä. Neuvostoliitto kaatui lopulta raossa, jossa talous, legitimiteetti ja pelko murenivat samanaikaisesti – monien yllätykseksi. Ja myös hämmentävän nopeasti.

Nykyinen lopputulema ei toki naurata. Muualla tuolloisen neuvostoblokin kehitys kulki vapautumisen jälkeen enimmäkseen myönteisemmin.

Iranissa hallinnon ote näyttää toistaiseksi valitettavan vahvalta. Mutta ihmisten menetettyä pelkonsa voivat järjestelmät romahtaa.

Omat odotukset eivät valitettavasti ole korkeat, joka tapauksessa sydämelliset onnentoivotukset veitsi kurkulla kamppaileville mielenosoittajille!

Trump puolustusteollisuuden kimpussa

Näissä joka suunnalla levottomissa oloissa puolustusteollisuus tuntuu äkkipäätä varmimmalta sijoituskohteelta – ongelmana vain sektorin usein silmiä kirvelevä hinnoittelu. Eikä siinä kaikki.

Donald Trump vaatii kotimaansa puolustusteollisuutta lopettamaan osinkojen maksun ja osakkeidensa takaisinostot ennen kuin ne parantavat kaluston tuotantoa ja toimituskykyä. Trump syyttää yhtiöiden priorisoineen osakkeenomistajien voittoja ja johdon jättipalkkiot tuotannon kehityksen ja toimitusaikojen kustannuksella.

Ilmoitus sai tietenkin puolustusalan osakkeet sakkaamaan. Analyytikot pohtivat, voiko hallinto oikeudellisesti valvoa rajoituksia yksityisomisteisissa yhtiöissä ilman lakien muutosta.

Tuskin. Mutta moniko yhtiö siitä olisi valmis tappelemaan, kun vastassa on lakitupien Muhammad Ali, joka voi halutessaan heivata yhtiöt valtion asetoimittajien listalta.

Erikoinen ristiriita

Tilaajana valtio voi toki asettaakin ehtoja sopimuksiin. Se on silti aivan eri asia kuin suoraan kieltää yhtiöitä palkitsemasta omistajia haluamallaan tavalla.

Erityisen huonosti se istuu amerikkalaiseen kulttuuriin, jossa yksityisten yritysten ja omistusten suoja on perinteisesti korkea ja talousjärjestelmän perusta. Niitä eivät ole kyseenalaistaneet vallanpitäjät kummastakaan puolueesta.

Vaikkapa Barack Obama, jota vastustajat syyttivät äärivasemmistolaiseksi, puolusti johdonmukaisesti markkinataloutta. Vaan mitäpä Trumpilta ei voisi odottaa.

Yhdysvalloissa nähdään nyt erikoinen ristiriita: puolustusala on fundamentaalisesti vahvassa nosteessa, toisaalta poliittinen riski poikkeuksellisen moniulotteinen ja vaikeasti hinnoiteltava.

Eikä tämä koske vain tiettyjä sektoreita. Trump puuttuu mihin tahansa, jos uskoo siitä olevan poliittista hyötyä tai symbolista arvoa.

Siitä tulvii episodeja päivittäin, muista lisää tuonnempana.

---