• Yleistä

Aavekaupunkien aavekaupunki

Mahtimaan mahtava johtaja Xi Jinping halusi mittojensa mukaisen jäljen historiaan Xionganin tyhjästä polkaistusta suurkaupungista. Siitä tuli autoritaarisen politiikan virheiden massiivisin muistomerkki.

Sisällissodan jälkeen vuonna 1949 valtaan nousseen Kiinan kommunistisen puolueen (engl. lyhenne CCP) valtakausi on ollut ennennäkemätön ryysyistä rikkauksiin-tarina. Maatalousvaltaisesta ja konkurssikypsästä maasta tuli Deng Xiaopingin johtajakaudella aloitettujen talousuudistusten ansiosta hurjaan talouskasvuun kiihtynyt ja satoja miljoonia kiinalaisia köyhyydestä nostanut menestystarina.

Vuodesta 2012 Kiinaa hallinneen, ajan saatossa yhä enemmän valtaa käsiinsä kahmineen Xi Jinpingin kaudella tarina on kuitenkin alkanut yskiä. Kiina korjaa talousjärjestelmän valuvikoja kuin alkoholisti, joka koettaa selvittää päätään juomalla lisää viinaa eivätkä ongelmat ole enää luovalla tilastoinnilla piilotettavissa.

Kiina on investoinut yhä hurjempia summia erilaisiin infrahankkeisiin kuten suurnopeusjunaverkostoon. Taustalla on pakkomielle +5% BKT-tavoitteen saavuttamisesta ja USA:n ohittamisesta johtavana valtiona. Investointien kannattavuus on ollut toissijaista, joten pyörän pyörimiseksi velkarahaa on tarvittu vuosittain yhä enemmän lisää.

Kunnon pitkäaikaisen itsevaltiaan tavoin Xi haluaa myös jäädä historiaan Maon ja Deng Xiaopingin vertaisena suurena johtajana. Poikkeustoimin hän sai jatkettua valtakauttaan max. kahta viisivuotiskautta pidemmäksi rakentaakseen unelmaansa Kiinasta maailman poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti johtavana valtiona.

Tätä varten Xi on mm. julkaissut ideologisia kirjoja, joiden opiskelu määrättiin valtion virastoissa pakolliseksi ja kasvattanut maan asevoimia koko ajan suuremmiksi. Lisäksi hän käynnisti maailmanlaajuisen Belt & Road Initiativen, jonka päämääränä on suuria infrainvestointeja lainoittamalla lisätä Kiinan vaikutusvaltaa eri maissa.

Kirsikka kakussa

Kirsikkana Xin perinnön kakussa on Xin henkilökohtainen lempiprojekti Xionganista, ”tulevaisuuden kaupungista”, josta oli tuleva Kiinan uusi toinen pääkaupunki ja voimannäyttö maan teknisestä ja taloudellisesta suorituskyvystä.

Xionganin nimi tulee kahden historiallisen maakunnan Xiongxiangin ja Anxinin yhdistelmästä. Se sijaitsee Pekingistä noin 100 km lounaaseen ja arkeologisissa kaivauksissa alueella on todettu olleen asutusta jo yli 2000 vuoden ajan.

Alueen historia jo muinaisten dynastioiden ajalta sopii hyvin Xin narratiiviin itsestään suurena johtajana ja jatkumona entisaikojen keisarillisille hallitsijoille. Xionganin sijainti on myös sopivasti Pekingin, Tianjinin ja Hebein maakuntien suurkaupunkien keskiössä, lähellä kukkuloita ja jokia.

Tulevaisuuden kaupunkina ja Xin lempilapsena siitä piti tulla kustannuksia säästämättä kaupunkisuunnittelun, ympäristötietoisuuden ja teknologisen edelläkävijyyden malliesimerkki.

Suuret suunnitelmat

Xionganin tavoitteena oli lievittää Pekingin ruuhkia ja ylikansoitusta hajauttamalla kaupunkiin erilaisia valtion toimintoja, lukuisia yliopistoja ja valikoitujen valtionyhtiöiden toimipaikkoja.

Tämän ajateltiin houkuttelevan ihmisiä pakkosiirrettävien perässä uuteen moderniin mallikaupunkimaiseen ympäristöön ja sen työpaikkoihin. Alueelle muuttavien taso haluttiin varmistaa kaavailemalla myös kriteerejä, joilla muutto- ja asunnon ostolupa Xionganista heltiää.

Suunnitelmien mukaan alueelle on tarkoitus asuttaa yli 30 rakennusvuoden aikana useita miljoonia ihmisiä. Niinpä kaikesta piti tehdä suurta heti alusta alkaen. Suunnitelmiin kuuluu Aasian suurin 23-raiteinen ja yli 60 jalkapallokentän kokoinen rautatieasema, joka pystyy käsittelemään liki 100 000 matkustajaa päivässä.

Vuonna 2017 aloitetut rakennustyöt ovatkin edenneet vauhdilla ja käytännössä tyhjästä on nyhjäisty valmis suurkaupunki valmiina asuttamaan satoja tuhansia uusia asukkaita. Kaiken pitäisi olla siis kunnossa.

Oho, eiku…

Mutta kun ei ole. Paperilla hyvin kunnianhimoisesta ideasta on tulossa varoittava esimerkki kaikki keinot pyhittävästä ideologisesta pakkomielteestä, joka uhkaa lopulta koko maan tulevaisuutta.

Ensimmäinen virhe tehtiin jo sijainnin valinnassa kun paikan muodollinen pätevyys ohitti sen soveltuvuuden. CCP ei tunnetusti ole antanut luonnonvoimien ja -muodostelmien häiritä itseään suunnitelmia laatiessaan ja niinpä Xiongan päätettin rakentaa feng shuin oppienkin vastaisesti seudun tulvimisherkimmälle paikalle.

Valtion mahtikäskyllä siirrettäväksi kehotetut yritykset, yliopistot ja laitokset eivät iloisesti hyppien halunneetkaan siirtyä pois Pekingistä. Ettäkö kaikki sosiaaliset verkostot ja etenkin arvokas asumislupa olisi pitänyt vaihtaa elämään jossain landella? Suàn le ba, unohda se!

Ihmiset ja instituutiot alkoivatkin vetkutella ja vastustaa siirtoa miten kukin vain uskalsi suhteisiinsa luottaen. Näennäisestä itsevaltiudesta huolimatta CCP:ssä on ollut myös Xin vastaisia voimia, jotka ovat voimistuneet Xin korruptiosyytösten varjolla tekemien poliittisten puhdistusten laajentuessa.

Xionganin sijainti keskellä ei-mitään teki siitä työntekijöille myös pitkän työmatkan nykyisistä kodeistaan. Vaihtoehtoisesti, asunnon Xionganista ostaakseen entinen asunto olisi useimpien pitänyt myydä.

Koronan ja rakennusalan kriisin jäljiltä hyvään vauhtiin päässyt kiinteistökuplan romahdus teki siitä koko ajan haastavampaa.

Kuinkas sitten kävikään

Xionganin väestö jäi heti kättelyssä vain pieneen murto-osaan valtion suunnittelemasta. Talot ovat tyhjiä, kadut autioita, kaupat pysyvät suljettuna, ihmisiä ei näy juuri missään ja valtavalla rautatieasemalla on päivittäin junayhteyksiä vain nimeksi.

Kaikeksi huipuksi jo ennakkoon tiedetty tulvimisriski on myös ehtinyt realisoitua Xionganissa. Vuonna 2023 taifuuni Doksurin aiheuttamat rankimmat sateet 140 vuoteen Hebein maakunnassa muuttivat Xionganin rautatieasemankin ympäristön suureksi järveksi (koko alue on muinaisen ja sittemmin kuivuneen järven pohjaa), mutta sattumalta hallinto on ollut tästä hissukseen.

Paljonko kaikki tämä on sitten tullut maksamaan?

Hintaa voi kiinalaisittain luovan tilastoinnin ja korruption tietäen vain arvailla, mutta ensimmäisen miljoonan asukkaan vaiheen rakennustöiden on arvioitu maksaneen 100 miljardia dollaria. Kaikkiaan toisessa vaiheessa kymmenelle – ja pitkällä tähtäimellä 20 miljoonalle asukkaalle suunniteltuun rakennusprojektiin arvioitiin kuluvan triljoonia.

Koko projektin jatkuminen on kuitenkin yhä kyseenalaisempaa. Alun komea mahalasku, valtion kasvavat talousongelmat, kiihtyvä väestökato ja suurkaupungeissakin romahtavat kiinteistöhinnat eivät tee Xionganista yhtään houkuttelevampaa.

Kolossaalisen rautatieaseman kumistessa tyhjyyttään ja rikkaruohojen vallatessa alaa sen pihamailla, Xionganista on tulossa kuin valtava valtiojohtoisen komentotalouden muistomerkki. Autiokaupunki, jossa juuri ketään ei asu eikä juuri kukaan halua sinne muuttaa ilmaiseksikaan.

Lempinimen ”Keskeneräisten projektien keisari” saaneen Xin perinnöstä on tulossa hieman erilainen kuin hän kuvitteli.

---