Autojen tuonti on närästänyt Trumpia jo kauan ennen hänen politiikkaan loikkaamistaan. Hän haluaisi amerikkalaisten surffaavan jenkkikärryillä tai ainakin siellä valmistetuilla.
Kaikki isommat yhtiöt autojaan siellä tuottavatkin. Kuten Pörssihaukkaan jonottava Toyota, jolla on Yhdysvalloissa kuusi isoa tehdasta ja läjä pienempiä yksikköjä eri tehtävissä.
1986 Amerikassa aloittaneena Toyota on jo toiseksi suosituin valmistaja General Motorsin jälkeen noin kahden miljoonan auton vuosituotannolla. Yhtiö työllistää kymmeniä tuhansia.
Yhdysvallat on Toyotalle toiseksi suurin markkina Japanin jälkeen. Se tuo kolmanneksen yhtiön liikevaihdosta eli on todella iso pala myyntiä.
Siksi Toyota on siirtänyt tuotantoaan Yhdysvaltoihin – ilman tariffiruoskaa. Suuressa markkinassa kannattaa lähtökohtaisesti tuottaakin paikan päällä. Järjestely ei silti ole ongelmaton.
Bisnes kannattaa siellä edelleen heikosti. Pelkkiä Yhdysvaltojen lukuja Toyota ei julkista, mutta koko Pohjois-Amerikka – sisältäen myös Meksikon ja Kanadan – tuo vain kymmenesosan yhtiön liikevoitosta eli osuus on rutkasti pienempi kuin osuus liikevaihdosta.
Markkina on ankarasti kilpailtu. Työvoimakustannukset sivukuluineen rassaavat Yhdysvalloissa huomattavasti enemmän kuin Japanissa tai muilla alueilla.
Vakiintuneiden tuotantojärjestelmien ja toimitussuhteiden rakentaminen on aina pitkä ja työläs prosessi. Toyotan kotimaassaan hankkimat mittakaavaedut ja keskitetyn tuotannon tehokkuus eivät yllä Amerikassa samalle tasolle.
Näin siitä huolimatta, että Toyota suosituimmat mallit keikkuvat jatkuvasti myyntilukujen kärkipaikoilla. Millainen on tilanne sitten pienemmillä kilpailijoilla.
Mikään ruusutarha Amerikka ei siis Toyotalle ole – vaikka osa mantereen tuotannosta tehdään tuotantokustannuksiltaan halvemmassa Meksikossa. Jossa teollisuutta paljon tietysti on nykyään juuri isojen rikkaiden naapurien ja keskinäisten kauppasopimusten ansiosta.
Näennäisesti Toyota ei iskisi päätään tullimuuriin mittavan paikallisen tuotantonsa ansiosta. Asia on kuitenkin paljon konstikkaampi.
Se johtuu ennen muuta komponenttien tuotantoketjuista. Edes perusraaka-aineita kuten terästä, alumiinia ja kumia ei ole taloudellisesti mielekästä tai mahdollistakaan hankkia vain Yhdysvalloista.
Tekniset standardit ovat korkeat ja tuottajilla eri puolilla maailmaa omat vahvuutensa joko tuotteiden laadun tai hintojen ansiosta. Sama pätee vielä enemmän puolijohteisiin, akkuihin, elektroniikkaan….
Suurimmatkaan markkinat eivät kykene tuottamaan tätä kaikkea omin nokin tai ainakaan siten, etteikö vastaavia tuotteita kannattaisi hankkia muualta. Tästä syystä kansainvälinen kauppa syntyi jo satoja ellei tuhansia vuosia sitten, kuten taloustieteen perustaja Adam Smith tarkkaan analysoi jo 1700-luvulla.
Trump haluaisi kaiken mahdollisen tuotettavan Yhdysvalloissa. Vaikka haavetta pitäisi tavoittelemisen arvoisena, mitä se ei mielestäni todellakaan ole, voi sen kuitata epärealistisena.
Jopa Yhdysvaltojen kokoisessa markkinassa on pakko tuoda hyödykkeitä. Kyse ei ole poliittisesta makuasiasta vaan taloudellisesta järjestä.
Toyotalla on Yhdysvalloissa 500 alihankkijaa, silti sen täytyy kuskata tavaraa muualta. Ei edes maailman suurin talous ole itseriittoinen, sitä vimmaisesti halutessaankaan.
Osaamisen ja kustannustehokkuuden vaatimukset nousevat aivan liian suuriksi. Vaikkapa autoteollisuuden monisyisissä ketjuissa muu on käytännössä mahdotonta.
Kuten Toyota osoittaa, jopa tuon mittakaavan ja kokemuksen omaavalle yhtiölle investointien saaminen kannattavaksi vaatii vuosien ähellyksen. Eikä se tapahdu riskittä kuten liiketoiminta koskaan, saati vaativissa oloissa.
Helpoksi ei tule hyvässäkään tapauksessa. Varsinkin kun investointipäätöksen pitäisi perustua tullimuurin kaltaiseen lähtökohtaisesti kielteiseen motiiviin.
Lisäksi kauppasodan takia joka suuntaan kapuavat tullimuurit tekisivät tuotteiden viennin Yhdysvalloista muualle kannattamattomaksi. Kaikki tili olisi tehtävä vain siellä.
Yhtälö tarkoittaa satavarmasti, että kaikki Yhdysvalloissa kaupan olevien tuotteiden tuotanto ei taatusti siirry sinne. Ulkopuolelle väistämättä jäävän osan rangaistusmaksut kaatuvat tuottajien ja kuluttajien niskaan.
Se raha, mitä valtio tullimaksuista kerää, ei varmasti kata kustannusmenetyksiä. Eikä hinta varmasti jää matalaksi Trumpin uhkausten edes osapuilleen toteutuessa.
Vaikea tähän on sijoittajana vääntää hyvää tulokulmaa. Ei jenkkiosakkeita voi poiskaan nakella, mutta kyllä niistä jotkut takkiinsa saavat.
Toyotakin pysyy jonossa, koska Yhdysvallat on sille kuitenkin vain yksi markkina eikä edes niin tuottoisa. Muttei kauppasota asiaa todellakaan edistä.
Olen lomalla 11.12 asti, vastaan viesteihin hyvin rajallisesti, muuten Pörssihaukka toimii normaalisti ilmestyen kaikkina arkipäivinä. Sähköpostiviestejä uusista jutuista ei tule.
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Alla linkki eiliseen Kauppalehden juttuun, jossa Heikkiäkin haastatellaan sekä muutama lainaus artikkelista.
Artikkeli on mielenkiintoinen, mutta on valitettavsti maksumuurin takana.
”Salo muistuttaa, ettei tekninen analyysi ennusta tulevia pörssikursseja”
”Yhdenkään romahduksen aikana en ole myynyt. Sen sijaan olen onnistunut ajoittamaan ostot melko hyvin kurssipohjien tuntumaan.”
”Henkilökohtaisesti en tekisi ensimmäistäkään arvopaperikauppaa ilman, että vilkaisisin myös teknistä kuvaa. Samaan aikaan en ikinä osta osaketta, jos fundamentit eivät miellytä”
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/nain-sijoittamisen-raskassarjalaiset-tekevat-ylituottoa-helsingin-porssissa-heikki-ikonen-paljastaa-miten-ennakoi-nesteen-osakkeen-romahduksen/cad78019-b10f-4e8e-94ae-ead5aa3a31c9
Moi Timo,
Kiitos kommentista ja hyvää itsenäisyyspäivää!
Toivottelee,
Leevi Ikonen Pörssihaukan puolesta.