• Yleistä taloudesta

Lisää kauppasotaa!

Trumpin hallinto sorvaa taas uusia tulleja mustahumoristisella perusteella ainakin EU:n vinkkelistä. Vaikka temppu ei yllätä, alleviivaa se täydellistä ennustettavuuden ja luottamuksen puutetta Yhdysvaltojen kanssa.

Donald Trumpin hallinto on jälleen avaamassa uutta tullirintamaa. Tällä kertaa perusteluna on pakkotyövoima, tunnettu ja sinänsä aiheellinenkin syyte muun muassa Kiinan kohdalla, mutta nyt osuu myös EU:hun.

Esityksen mukaan 10 prosentin tullit kohdistuisivat ainakin Euroopan unioniin, Britanniaan, Kanadaan ja Meksikoon. Kiinaa, Japania ja Intiaa uhkaisivat vielä korkeammat, 12,5 prosentin tullit.

Käytännössä kyse on hyvin laajasta paketista, joka koskettaisi suurta osaa maailman tärkeimmistä talouksista. Ja tämä saumassa, jossa vaikkapa EU:n ja Yhdysvaltojen välillä saavutetun sopimuksen piti vakauttaa kauppasuhteita ja rajoittaa tullitasoja.

Nyt Trump repii jo sovittuja asioita uudelleen hatusta kiskotun juridisen perusteen avulla. No, voiko tämä ketään yllättää kaiken koetun jälkeen.

Kuitenkin, kyse ei ole enää pelkästään tullien tasosta vaan siitä, voiko mitään painoarvoa kansainvälisille sopimuksille antaa tulevaisuudessa USA:n kohdalla. Vastaus on aika yksiselitteinen ei.

Luottamus nolla

Myrkkyähän tämä tietää. Yritysten investointipäätökset perustuvat ennustettavuuteen. Sitä ei ole, kun kauppapolitiikan pelisäännöt voivat muuttua sormia napauttaen.

Ongelma ei ole pelkästään tullien taso, vaan jatkuva epävarmuus. Kun yritykset ja valtiot neuvottelevat sopimuksia, niiden lähtökohtana on yleensä oletus siitä, että sopimuksia myös noudatetaan.

Turha kuvitella. Vaikka EU teki useita myönnytyksiä ja Yhdysvallat sitoutui rajoittamaan tullit useimmissa tuoteryhmissä 15 prosenttiin. Kokonaisrasitus on kapuamassa tämänkin katon yläpuolelle.

Vaikka lopullisesta tasosta ei ole vielä päätöstä, jo pelkkä mahdollisuus riittää lisäämään epävarmuutta. Ja voimistaa käsityksen, ettei mistään ole minään hetkenä mitään varmuutta kauppapolitiikassa.

Jos missään muussakaan Trumpin kohdalla. Hänen sanaansa on yksinkertaisesti mahdoton luottaa.

Ja tämä siitäkin huolimatta, että Yhdysvaltain korkein oikeus rajoitti aiemmin hallinnon käyttämiä valtuuksia. Mutta kuten arvata saattoi, otti se käyttöön uusia juridisia väyliä.

Kyllä Trump porsaanreiät esiin kaivaa. Ja syöttää niitä muille häikäilemättä.

Umpikuja pahentaa riehuntaa

Markkinat ovat ottaneet uutisen vastaan aika rauhallisesti. Johtunee siitä, että uhkaus tulkitaan vain yhdeksi neuvotteluaseeksi lopputulemaltaan vähemmän dramaattisessa episodissa.

Ovathan tullisodat tähänkin asti saatu jotensakin tolkulliseen kuosiin. Toki näinkin, mutta ei tällaisen oletuksen varaan voi iänkaiken rakentaa tulevaisuutta.

Olipa kyse valtioista tai yrityksistä. Miten kauan EU:kin aikoo niellä tätä sontaa, jota toki itse tilasi nöyristelemällä Trumpia jokaisessa mahdollisessa käänteessä.

Oman tulkintani mukaan Trumpin arvaamattomuutta voimistaa hänen kokemansa takaiskut, massiivisena lastina tietenkin täysin poskelleen mennyt hyökkäys Iraniin ja sen romauttama kansansuosio. Umpikujassaan hän riehuu entistä vimmaisemmin.

Saati kun Euroopan haluttomuus osallistua Persianlahden katastrofiin raivostuttaa Trumpia entisestään. Lyöpä siis uuden puukon selkään vaihteeksi tariffeilla, seuraavaksi kai taas Grönlannilla.

Pakkotyövoiman käyttö perusteena on EU:n kohdalla jo rivo vitsi, vaikka toki täältäkin ongelmansa työsuojelusta löytyy. Muttei tälle huumorin lajille jaksa nauraakaan.

---