Euroopalle taas puukko selkään
Voimaveljekset taas vauhdissa. Kuva: Pörssihaukka / OpenAI
Trump järjesti Venäjälle miljardien arvoisen dieselin vientiluvan, joka tuskin markkinoita suuremmin auttaa mutta Venäjää kyllä rahallisesti ja etenkin poliittisesti. Taas uuden tällin saanut Eurooppa joutuu panostamaan entisestään omaan puolustukseensa – jos vain mahdollista.
Donald Trump täysin arvaamaton? Ei todellakaan. Vaikka joku niin voi väittää, kun erinäisten kärrynpyörien ja takinkääntöjen jälkeen hän höllentää Venäjän dieselpakotteita ja ostaa sitä Putinilta oikein kiitollisuuttaan alleviivaten.
Ja vaatii Volodimir Zelenskin tilalle uutta presidenttiä rauhan saamiseksi. Ihan loogista – Trumpin ainoan järkähtämättömän johdonmukaisen strategian raameissa.
Joka on Donald Trumpin etu. Välivaalien lähestyessä hän tekee mitä tahansa välttääkseen republikaanien tappion ja siitä seuraavat ongelmat hänelle itselleen.
Amerikkalaiset kiehuvat dieselin karattua historiallisen kalliiksi, talous kärsii, Trumpin suosio vielä enemmän. Venäjän rankaiseminen saa väistyä.
Persianlahden sota kääntyi Kremlin voitoksi
Monesta suusta päätös on tuomittu laittomaksikin, koska se rikkoo kongressin jo ajat sitten asettamaa venäläisen energian tuontikieltoa. Vaan koska laki olisi Trumpin toimia rajoittanut.
Rivoksi höysteeksi Trump syyttää itse aiheuttamastaan dieselkriisistä Ukrainaa, joka hengenvaarassa pommittaa Venäjän energiateollisuutta kiitettävällä menestyksellä. Trump auttaa Putinia lievittämällä painetta.
Pakettiin kuuluu energikohteiden tulitauko osapuolten välillä – ainakin Ukrainalle täytenä yllätyksenä. Se kyllä sanoo suostuvansa siihen sekä uusiin vaaleihinkin, jos Venäjä suostuu 60 vuorokauden täyteen tulitaukoon vaaliprosessin ajaksi.
Zelenskille uudet vaalit käyvät – pitkän tulitauon aikana. Kuva: PHO
Tuskin Putin suostuu. Hän sai taas todisteen omaksumalleen strategialle: neuvottele suoraan vain Trumpin kanssa ja dissaa Ukraina että Eurooppa, vain siten hän saa haluamiaan tuloksia.
Persianlahden persuksilleen mennyt sota sataa suoraan Kremlin laariin, Eurooppaa se taas lorottaa suoraan päin naamaa kaikilla tasoilla niin poliittisesti, taloudellisesti kuin turvallisuutta heikentäen.
Trump painostaa Ukrainaa aseillakin
Liki viisi miljoonaa tonnia dieseliä kuulostaa hurjalta, mutta globaaliin tarjontaan sopimuksella ei ole oleellista vaikutusta, määrä vastaa reilun viikon EU:n dieselin kulutusta. Joitakin miljardeja dollareita Venäjä saa siitä kuitenkin tuloja.
Ja valtavan poliittisen myötäeleen. Venäjä käyttää heti vihreää korttiaan tuhoten yhä härskimmin siviilikohteita.
Trump haluaa rauhaa vain oman etunsa vuoksi. Mitä tulitauon junailu juuri energiakohteisiinkin alleviivaa.
Tappakoon Putin kiovalaisia niin paljon kuin lystää, kunhan floridalainen rekkakuski ja iowalainen maajussi saavat koneisiinsa halvempaa löpöä. Financial Timesin mukaan Trump jopa uhkaa katkaista tiedustelutietojen jakamisen ja PURL-asehankintajärjestelmän.
Jälkimmäisen kautta Euroopan Nato-maat ostavat Ukrainalle amerikkalaisia aseita. Yhdysvallat ei itse osallistu niiden rahoittamiseen.
Rauha seurauksista riippumatta
Ukrainalle iskut Venäjän öljyteollisuuteen ovat sen keskeisiä keinoja heikentää hyökkääjää. Uutisten mukaan Venäjän iskut Ukrainan energiainfraan jatkuivat.
Jos Ukraina iskee takaisin niin saa taatusti Trumpin kimppuunsa, hän voi selittää dieselpulan syypääksi Ukrainan. Tällainen episodi vielä nähtäneen, valitettavasti.
Yhteistyöllä maailman paremmaksi! Kuva: Kreml
Trump haluaa rauhan hinnasta piittamatta vain oman etunsa vuoksi. Jos sen tarjoaa Venäjä voittamalla sodan ja alistaen Ukrainan, siitä sitten.
Rauhan luonne ei häntä hetkauta, kunhan saa sodan käsistä pois. Trumpin ydinkannattajillekin se on yksi lysti.
Ukrainan ja Euroopan kannalta näkymä on taas synkistynyt. Rauhaa ainakaan Ukrainalle säällisillä ehdoilla ei Trumpin kaudella synny.
Ääriliikkeet riemuissaan
Putinin kannattaa jatkaa sotaa, koska länsi on taas täysin epäyhtenäinen. Ja entistä enemmän jos äärioikeisto marssii vaalivoittoihin Euroopan suurissa maissa.
Sotaväsymys ja Euroopan talouden konttaaminen satavat sen laariin. Ja energiakriisi, kun öljyn ohella maakaasu kolkuttaa taas uusia ennätyksiä sitten 2022 jättishokin.
Äänestäjiin on entistä helpompi vedota, kun vaatii rauhaa Venäjän kanssa ja halvan kaasun virran palauttamista. Tilanne yhä pahenee, jos Persianlahden sota jatkuu kuten edelleen vahvasti vaikuttaa – aiheesta lisää tällä viikolla.
Ja Trump käyttänee Venäjä-korttia yhä tehokkaammin: pakotteet pois, energiaa maailmalle. Venäjän sotatalous saa kunnon efedriiniruiskeen.
Euroopan kontolle jää yhä suurempi vastuu ja taakka Ukrainan tukemisesta. Täkäläisten ääriliikkeiden vaalistrategit juhlivat.
Putin taas voimansa tunnossa
Samalla koko Naton uskottavuus joutuu kyseenalaiseksi. Sen voima nojaa yhä Yhdysvaltajen sitoutumiseen, paljonko siihen voi luottaa?
Kysymys on painanut koko Trumpin kauden ja vastaus muuttuu aina vain ikävämmäksi. Jos USA:lla ei ole poliittista tahtoa puolusta Eurooppaa, viralliset sopimukset ja käytännön yhteistyö haihtuvat merkityksettömäksi.
Moni kakku päältä kaunis. Kuva: Ministerie van Buitenlandse
Ja tämä tilanteessa, jossa Venäjä iskee Eurooppaan hybridisodan aseilla yhä röyhkeämmin. Jo purjeessa kärvistellyt Putin myhäilee taas voimansa tunnossa.
Euroopalle tämä oli kaikin tavoin taas puukko selkään Trumpilta ja sen suorimmat vaikutukset näkyvät energia- ja velkamarkkinoilla. Geopoliittinen paine nostaa sotilasmenoja sijoittajien hermoillessa valmiiksi kestämättömiä velkataakkoja.
Euroopan puolutusteollisuus hyötyy – jos on rahaa
Tilanteen selvä taloudellinen hyötyjä on Euroopan puolustusteollisuus, jonka tilauskirjat pullistelevat jo nyt. Turvallisuustilanteen heikentyessä asevarustelun tarve vain kasvaa, eikä alan kysynnälle näy nopeaa loppua.
Toisaalta – mistä rahat revitään? Valtioiden velkataakat ja korot ovat jo valmiiksi yli kipurajan. Puolustusmenojen kasvattaminen on helpompi luvata kuin rahoittaa.
Sijoittajan kannalta puolustusteollisuuden ongelma on myös hinnoittelu. Hyvätkään näkymät eivät riitä, jos ne maksavat liikaa.
Viime aikojen osakekurssien ja samalla puolustusrahastojen lasku korjaaa tilannetta. Jos arvostukset vielä kohtuullistuvat, sektorilta saattaa pian löytyä kiinnostavia kohteita myös Pörssihaukalle.
Indra sieltä jo on ja pysyy. Rheinmetall ja Rolls Royce tarkkailussa, joskin yhä TA:n puolesta laskupaineessa.
Indran tutkilla yhä kysyntää tiedossa. Kuva: Indra
Siviili-ilmailu on Rolls Roycelle yhä tärkein segmentti, jolle energiakriisi ei tee hyvää. Hyvin keskeiset huoltotulot riippuvat lentomääristä ja lentopetrolin hinta on jo leikannut lentoyhtiöiden heikoimmin kannattavia reittejä.
Osakkeet tulleet lujaa alas
Sektorin jättejä Rolls Roycea, Safrania ja GE Aerospacea perkasin laajasti tässä jutussa. Kaikki ne ovat olleet paineessa pörssissä viime kuukaudet, osakkeet valuneet jo vuodentakaiselle tasolle, alan yksi jätti Lockheed Martin jo liki neljän vuoden takaiselle!
Harva olisi uskonut Venäjän hykättyä Ukrainaan tai Trumpin voitettua kakkoskautensa. Mutta niin ne vain osakkeet liikkuvat kahteen suuntaan, alaskin aina jossain vaiheessa.
Minkä vuoksi Pörssihaukka ei ravaa kieli pitkällä rallien perässä vaan odottaa niitä makoisimpia saumoja – joita puolustussektorillakin taas aukeaa, kun vain mielensä malttaa.
Rheinmetall edustaa sitä lähes puhtaasti. Saksalaisen asejätin kurssi on jo puolittunut huipustaan, vaikka liiketoiminta kasvaa hurjaa vauhtia.
Alkuvuoden liikevaihto nousi 39 % ja liiketulos peräti 74 %. Tilauskanta on vahva ja Euroopan asevarustelu tukee kysyntää pitkälle tulevaisuuteen.
Rheinmetall on kanuunayhtiö – kirjaimellisesti. Kuva: Rheinmetall
Tai ainakin se on ollut odotus tähän asti. Rahoitus ja poliittiset taifuunit kaatavat sen päälle varjonsa.
Jättihankkeita jo vastatuulessa
Jos AfD:n voittokulku jatkuu Saksassa ja Ranskan seuraava presidentti on Marie Le Pen, moni nyt itsestäänselvänä pidetty asia keikahtaa toiseen asentoon kenties rajustikin – ja aivan varmasti Euroopan yhteisen puolustuksen tavoittelu.
Vaikka tarve sille on huutava jo taloudellisistakin syistä, yhteishankkeet kun säästävät rahaa. Mutta nationalistit, vaikka ovat yleensä militaristeja, luottavat yksinapaisesti vain omaan armeijaan ja sen täydelliseen itsenäisyyteen.
Rheinmetall ja monet sektorin yhtiöt hyötyisivät yhteishankkeista. Ne ovat olleet avainasemassa siinä, miten puolustusteollisuus on pystynyt tehostamaan tuotantoaan ja laskemaan kustannuksia.
Jos maat siirtyvät takaisin täysin kansallisiin, erillisiin ja hajautettuihin hankintoihin, se voi tehottomuudessaan taklata puolustusjättejä. Yhteishankkeet ovat jo osin vastatuulessa.
Rheinmetallista ja puolustussektorista sijoituskohteena lisää vielä tällä viikolla. Ala ei ole enää seksikäs, juuri sen takia alkaa jo houkuttaa.
Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta
