Sotakatsaus: Se siitä aselevosta
Matsi jatkuu pikkuhuilin jälkeen. Kuva: Pörssihaukka / OpenAI
Persianlahden sodan parin päivän tauko levisi käsiin osoittaen liipasinsormien herkkyyden. Perusasetelma pysyy ennallaan, Iran pitää kiinni Hormuzin hallinnasta ja liikenteen rahastamisesta. USA tuskailee jo ohjuspulaa.
Yhdysvallat keskeytti hetkeksi ilmaiskunsa Iraniin, mutta syynä ei ollut läpimurto diplomatiassa vaan nopeasti hupenevat ilmatorjuntaohjusten varastot. CSIS arvioi Patriot-ohjusten vähentyneen sodassa 65 prosenttia ja THAAD-ohjustenkin lähes 40.
Pitkä kulutussota alkaa siis purra myös Yhdysvaltojen sotilaalliseen kapasiteettiin. Iran piti sekin hetken taukoa, mutta palasi iskuihin ballistisilla ohjuksilla. USA vastasi voimalla.
Yhdysvallat ja Saudi-Arabia pommittivat Iranin liittolaisia Irakissa, jotka olivat tuhonneet saudien energiainfraa. Jemenin huthit iskivät saudien öljykuljetuksiin Punaisellamerellä, ja ainakin yksi suuri jalostamo keskeytti toimintansa.
Juttu käsittelee sijoituskohdetta öljyrahasto
Kuukausi sitten laadittu rauhanluonnos savuaa Persianlahden taivaalla, kun diplomatiassakaan ei edetty. Iran torjui Omanin ehdotuksen Hormuzinsalmen yhteishallinnasta.
Iran vaatii itselleen täyttä määräysvaltaa sisääntuloväylään sekä osaa poistumisreitistä. Tämä ei yllätä, se on Iranin ja etenkin vallankumouskaartin prioriteetti mahdollisuuden auettua sodan myötä.
Iskut sentään yhä rajattuja
Iranin johto on lisäksi sitonut laajemman sopimuksen Israelin vetäytymiseen Libanonista. Osapuolten ehdot huitelevat yhä kaukana toisistaan.
Eskalaatio on taas selvästi lähempänä kuin rauha. Myönteistä on vain se, että molemmat karttavat edelleen täysimittaista sotaa.
USA rajaa iskunsa ainakin pääosin sotilaskohteisiin. Siviili-infran laaja tuhoaminen johtaisi vastaavaan iskuun Iranin arabinaapureissa.
Mahdollisuus kauhistuttaa arabeja ja tuskin naurattaa Trumpiakaan. Presidentin sisäpoliittinen asema on heikko, sota amerikkalaisille kallis ja välivaalit lähestyvät.
Amerikkalaista sielunmaisemaa tältä päivältä. Kuva: PHO
Siksi Trump yrittää yhtä aikaa luoda kovaa painetta ja pitää eskalaation rajattuna – vaikea yhtälö vastustajan jatkaessa iskujaan. Iran tekee sodasta Yhdysvalloille mahdollisimman kalliin.
Strategia näyttää toimivan ainakin osittain. Iran ei tarvitse joka iskulla suurta tuhoa, jos se samalla pakottaa amerikkalaiset käyttämään kalliita torjuntaohjuksiaan.
Iran kuluttaa puolustusta myös epäonnistuneilla iskuilla: se syö vastapuolen rajallista kapasiteettia. Tässä mielessä vallankumouskaartin kulutussota osuu juuri Yhdysvaltojen heikkoon kohtaan.
Öljy liukas kuin ankerias
Kyse ei ole vain kustannuksista vaan Yhdysvaltojen joukkojen ja liittolaistenkin turvallisuudesta. Toisin kuin Trumpin hallinto toistuvasti väittää, Iranin iskukyky on säilynyt suurista tuhoista huolimatta.
Näinhän sodan ei Trumpin papereissa pitänyt lainkaan kulkea. Hän törmää jatkuvasti samaan seinään: Iran kestää ja lyö takaisin.
Eikä aio avata Hormuzia kuin omilla ehdoillaan. Siinä purtavaa diplomatialle, kun Trumpin pitäisi jonkinlainen voitto saada näytille ennenkuin voi sodasta vetäytyä.
Iran kykenee tarjoamaan edelleen tätä herkkua. Kuva: Creative Commons
Öljy on pomppinut villisti viime päivät, harmi sikäli, että olisi kannattanut lunastaa öljyrahasto perjantain piikissä. Kinkkinen kohde vauhtinsa takia.
Mutta eipä tämä sotku ratkevalta näytä, vaikka tarvetta molemmilla siihen on isostikin. Palataan öljyrahastoon jahka se seuraavan kunnon loikan ylös tempaisee.
Hyvää viikonloppua!
