Pfizerin järkevä hintasopimus takaa sille tullirauhan kolmeksi vuodeksi ja helpottaa koko pörssissä kuraa saaneen lääkealan näkymiä. UPM vihjaa sukelluksensa päättymiseen, Vitec ei vielä.
Muutama päivä sitten osta-leiman saanut yhdysvaltalainen lääkejätti Pfizer teki diilin presidentti Donald Trumpin hallinnon kanssa välttääkseen kaavaillut 100 % lääketullit. Yhtiö laskee useiden lääkkeidensä hintoja jopa 85 prosentilla ja tarjoaa ne kuluttajille uuden TrumpRx-alustan kautta.
Diili suojaa sen kolmeksi vuodeksi tulleilta ja helpottaa hallinnon muita hinnoitteluvaatimuksia. Pfizer loikkasi liki seitsemän prosenttia ja veti mukaansa muitakin alan osakkeita.
Yhtiö lupasi tarjota yhdysvaltalaisille samat hinnat kuin muissa maissa ja lanseerata uudet lääkkeet kansainvälisessä hintapariteetissa – Trumpin pitkäaikainen vaatimus.
Analyytikot pitävät sopimusta enemmän symbolisena kuin taloudellisesti merkittävänä. Hinnanalennusten vaikutukset jäänevät pieniksi, eikä tulosohjeistuksia muutettu.
Diili on osa Trumpin Most-Favored-Nation -strategiaa, jossa lääkkeiden hinnat sidotaan muihin teollisuusmaihin. Muidenkin lääkefirmojen odotetaan seuraavan ja ainakin Eli Lilly ilmoitti neuvottelevansa hallinnon kanssa.
Vaikka sopimus on poliittisesti näyttävä, sen arvioidaan vaikuttavan Pfizerin liiketoimintaan lähinnä marginaalisesti. Suurten alennusten kohteena on pääosin perusterveydenhuollon geneerinen ja volyymituoteportfolio, joka ei muodosta yhtiön katteen ydintä.
Vastikkeeksi hinnoittelun ennakoitavuus ja kolmen vuoden tullivapaus poistavat epävarmuutta ja helpottavat investointien suunnittelua. Pfizer ilmoitti 70 miljardin panostuksista tutkimukseen ja kotimaiseen tuotantoon.
Osa näistä suunnitelmista oli jo olemassa, joten todelliset muutokset jäävät vähäisiksi – vaikka media-arvoa ja poliittista painoa ne saavat.
Asiantuntijat pitävätkin diiliä enemmän imagovoittona kuin rakenteellisena muutoksena.
Lääkkeiden hinnoittelu Yhdysvalloissa on edelleen monimutkainen järjestelmä, jossa lopullinen hinta määräytyy useiden välikäsien kuten lääkekorvausjärjestelmien ja apteekkiketjujen neuvottelujen kautta.
Suurimmat vaikutukset voivatkin realisoitua muualla kuin Yhdysvalloissa. Jos hintapariteetti toteutuu uusissa tuotteissa, Pfizer ja muut voivat nostaa hintoja muissa maissa, erityisesti Euroopassa, tai hyväksyä pienemmän katteen maailmanlaajuisesti.
Jälkimmäinen on epätodennäköistä, mikä voi ajan mittaan painostaa muita maita korottamaan hintoja tai heikentää valmisteiden saatavuutta niillä markkinoilla. Aihetta on perattu Pörssihaukassa jo aiemmin.
Neuvotteluilla saavutetut hinnoittelumallit ovat aivan ok vapaassa markkinataloudessa, näin homma toimii Eurooopassakin. Massaostajat saavat aina etuja, mutta ne eivät ole pakotettuja.
Asia muuttuu ihan toiseksi, jos julkinen valta yksipuolisesti määrää hinnoittelun – tästä lisää piakkoin omassa jutussaan.
Pfizerin liike on varovainen mutta taitava sen neuvoteltua rauhan kohtuuhintaan. Se jatkanee samaa linjaa, jos poliittinen paine kasvaa jatkossa.
Muiden yhtiöiden on tehtävä omat ratkaisunsa. Juuri käsitelty Orion joutuu tiukkaan rakoon, ellei Bayer hoida Nubeqaa koskevat päätökset Pfizerin kaltaisena jättinä.
Markkinareaktiota ei ole vaikea ymmärtää. Tullipolitiikan luoma epävarmuus katoaa ainakin lähtökohtaisesti Pfizeriltä ja avaa samaan ikkunan muillekin.
Kuten osta-leiman antaeessani totesin, pilkkahintaiseksi valunut Pfizer saattaa ponkaista pitkäänkin nousutrendiin jossain kohtaa. Tämä saattoi tuoda siihen taitteen, vaan sittenpä näemme.
Ainakin suositus osui makeaan saumaan. Ja Pfizerin asema osinkotykkinä joka tapauksessa vahvistuu, kun poliittisetkin myrskypilvet tällä tiedolla haihtuvat.
Kovan spurtin otti myös Pörssihaukan komeettojen aateliin kuuluva Abb Vie sinänsä odotetusti, että tekninen analyysi viittasi vahvaan ralliin jo keväällä sen saadessa osta-leiman alle 180 taalassa.
Kurssi on kiitänyt jo +30% alle puolessa vuodessa. Pikavoiton lunastuskin tullee kyseeseen jossain raossa, toisaalta loistavan osinkokoneen voi unohtaa salkkuunsa.
Viikon toistaiseksi isoin uutinen on ainakin periaatteessa Yhdysvaltojen hallinnon sulkeutuminen ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen, kun republikaanit ja demokraatit eivät saaneet sopua bujdettikiistassa kuten pelättävissä oli.
Tilanteen tekee erityiseksi ja aiempaa vakavammaksi hallinnon etukäteen antama varoitus massiivisista irtisanomisista. Jos suunnitelman laatinut Russell Vought saa haluamansa niin valtiolliset työpaikat vähenevät radikaalisti ja pysyvästi.
Trumpin kommentit tukevat tavoitetta. Hänen mukaansa valtion listoilla on kasapäin ”demokraattien hankkeita ja työpaikkoja”.
Hyvin mahdollisesti hallinto käyttää tilaisuuden sen auettua, vaikka budjettisopu jossain vaiheessa on pakko saada kasaan. Perinne, jossa lomautetut palaavat töihinsä rahoituksen palattua, voi katketa dramaattisesti.
Sen taloudellisia seurauksia ei ole helppo ynnäillä, mutta työttömyyden raju kasvu on jo itsessään raju muutos muutenkin kuin sen kohteeksi joutuneille.
Epävarmuus tulevaisuudesta kasvaa laajemminkin. Massairtisanomiset pelottavat jokaista, jota se vähänkin hipaiseekin.
Toisaalta työttömyysloikka luo Fedille luo lisää painetta koronlaskuihin inflaatiosta huolimatta. Se maistuisi ainakin sitä härskisti ajaneelle presidentille.
Pörssissä korkoherkät osakkeet saisivat siitä lisää buustia – ja tekoälybuumi yhä turpoaisi. Siitä lisää piakkoin. On kuitenkin kyseenalaista, saako Fed kaipaamaansa dataa valtion sulun aikana.
Luultavasti ei, ja se tuskin tekee muutoksia rahapolitiikkaan ilman dataa. Fed pysyy kyllä auki, se saa rahoituksensa muista lähteistä kuin valtion budjetista.
Ja eiköhän ao. virastoille raha löydy äkkiä, jos Fed ilmoittaa omien päätöstensä sulusta kunnes dataa saa normaalisti.
Fed saattaisi virkistää korisevia sektoreita muuallakin kuin USA:ssa, tyypillisesti siitä hyötyy metsäsektori – jolle toisaalta USA täräytti juuri uusia tulleja. Sahatavaran tariffit osunevat myös UPM:ään ainakin vanerin osalta.
Se on kuitenkin pieni osa yhtiötä ja uudelleen järjestelyt sen suhteen suunnitteilla, joten uudet tariffit eivät suurta ähinää tuottane. Muilta osin suhdanne mättää pahasti, kuten Jarin raporttikatsaus avasi.
Mutta perinteen mukaan metsäsektori ja UPM nousevatkin taas, eikä se historian valossa vie edes kauan – enää. Vannomatta paras, mutta aina suhdanteet ovat taittuneet.
UPM:n konttaamisesta ei kannata syyttää yhtiötä. Paljoa ei voi tehdä, kun kysyntä takkuaa ja tuotteista saa surkean hinnan.
UPM:n kohdalla ongelmaa ei sinänsä nyt onneksi ole, että osake sai lunasta-leiman ihan hyvässä raossa vähän ennen Trumpin polkaisemaa tullipaniikkimyyntiä. Eikä kurssi ole toipunut, toisin kuin joillakin syklisillä ihmeenkin virkeästi.
Syklisten kanssa ei kannata odottaa hyviä uutisia ja myönteisiä raportteja, siinä vaiheessa juna meni jo tai ainakin paras pala noususta. Pörssit ennakoivat juuri syklisissä yhtiöissä varsin taitavasti ison rahan tietolähteiden voimalla.
Juuri se tekee teknisestä analyysista tehokkaan välineen ainakin parhaassa tapauksessa. Tulevat trendit alkavat oireilla indikaattoreissa jos ei aina niin usein etukäteen.
Tekninen analyysi on käyttäytymistieteen matemaattinen alalaji kohdistuen finanssimarkkinoiden liikkeisiin. Teenlehdistä povaamiseksi sitä pilkkaavat vain ummikot, jotka eivät sitä hitustakaan tunne.
Ja nyt UPM näyttää pikkuhiljaa pohjaavan oloiselta, joskaan ei ihan vielä houkuta – tai ainakaan signaalit eivät ole voimakkaita. Ne voivat vahvistua kyllä aika nopeastikin jos niikseen.
Odotus Fedin löyhäämisestä voi sen laukaista. Tämä ei ole silti ennuste vaan varsin perusteltu mahdollisuus tässä kohtaa.
Kuukausikuvaaja on yhtä syvällä kuin edellisessä samantapaisissa mylläköissä finanssi- ja eurokriisissä reilu kymmenen vuottta sitten. Melkoiset rinnastuskohdat!
Keskeiset indikaattorit MACD, RSI ja DPO eivät enää putoa vaan vaikuttavat jo tekevän taitetta. Hyvä merkki, vaikkei vielä vakuuttava.
Jos pohja onkin osapuilleen käsissä voi matelu silti kestää. Eurokriisissä 2011-2013 UPM hinkkasi noin yhdeksässä eurossa liki kaksi vuotta!
Olot olivat toki hyvin vaikeat, kun euron hajoamistakin ehdittiin pelätä ennen EKP:n selkeää pelastusohjelmaa, joka palautti yleisen luottamuksen.
Vaan eivät ole ajat häävit nytkään. Kauppasota jyrää ja inflaatiokin valitettavasti taas nosti päätään Saksassa. Toivottavasti jää lyhyeksi trendiksi.
Viikkokuvaajan signaalit ovat jo vahvemmat. Kurssin tasaantuminen erottuu selvästi ja samaan aikaan mainitut indikaattorit suuntavat ylös, itse kurssi ei vielä.
Tämä divergenssiksi kutsuttu tilanne on sinänsä teknisen analyysin tärkeimpiä viestejä trendin taitteesta. Valitettavasti se ei anna varmuutta, mutta todennäköisyys kasvaa aika isoksi.
Kohtapuoleen UPM saanee osta-leiman. On kuitenkin mahdoton tietää varsinaisen nousun aikataulua, jos pohja käsiin jo osuukin.
Joka tapauksessa UPM:n lunastus ja passailu osoittautuivat oikeaksi ratkaisuksi. Kurssi sakkasi keväällä toistaiseksi toipumatta.
Suhdanteen piikkiin uskaltaa pistää myös ruotsalaisen jonottajan Vitecin vaikeudet. Todella kovakasvuiselle ohjelmistokomeetalle ne ovat harvinaisia.
Yhtiön esittelin aika laveasti jo vuosi sitten ja aikomus oli se listalle nostaa jonkin ajan sisään. Virhearvion takia en sitä tehnyt osakkeen pudottua ostopaikkaan – mutta se paljastui siunaukseksi.
Sillä varsinaiset ongelmat olivat vasta edessä. Eivät rajuina, mutta myynnin kasvu laantui ja katekin hiukan kaventui ja niinpä eps putosi huippukvartaalista -17%.
Yhtiö toteaa kuinkas muuten syyksi epävarman globaalin tilanteen, jolle se ei toistaiseksi näe katkoa. Tilanne ei ole paha muttei hyväkään.
Tätä on kuultu monesta tuutista, eikä ihme. Maailmantalouden tavoitteellinen myllerrys ei voi jäädä vaikutuksetta.
Ja kun kovakasvuisen yhtiön tahti vähänkin floppaa saa korkealle hinnoiteltu osake kyytiä. Mikä on hyvä muistaa nyt, kun kuplan oireita pulppuaa taas monessa suunnassa etenkin tekoälyyn liittyen.
Viteckin saattaa jo koputella pohjiaan, mutta sen tekninen analyysi ei anna vielä selkeitä signaaleja siitä kuten UPM. Kuukausikuvaajassa avainindikaattorit putoavat yhä aika jyrkässä kulmassa.
Se ei automaattisesti tarkoita pudotuksen jatkuvan, mutta todennäköisyys on liian suuri osta-leimalle. Jos Vitecin vaikeudet jatkuvat heijastuu se yhä osakkeeseenkin.
Yleensä osakkeet päättävät voimakkaat laskumarkkinat hitaasti, liikkeen tasaantuessa ennen nousua. Kuten UPM tekee parasta aikaa.
Vitecin P/E on yhä päälle 30. Jos tuloskehitys vieläkin takkuaa voi arvostus yhä sulaa. Kaikki tekijät huomioiden satsaan varovaisuuteen ja Vitec pysyy toistaiseksi jonossa.
Reutersin mukaan Sampon noin 19% omistaman digipankin NOBA:n osakeanti ja markkina-avaus sujuivat loistavasti. NOBA:n laskennallinen osuus Samposta on pari prosenttia.
Sampo myynee ainakin osan osakkeista annin yhteydessä ja loput ehkä ensi vuonna, koska myyntiä rajoittaa yhtiöiden välinen sopimus. Kyse on useasta sadasta miljoonasta kaikkiaan.
Sampo kertoi jo aiemmin käyttävänsä rahat omien osakkeiden takaisinostoihin. Sampon markkina-arvoon nähden summa ei kuitenkaan ole merkittävä.
Tuloslaskelmassa iso kertaluonteinen erä toki buustaa lukuja. Se ei kuitenkaan vaikuta osakkeeseen, koska kyse ei ole jatkuvasta tulosta ja tästä tieto saatavilla hyvissä ajoin.
Ei se pahaakaan toki tee, Sampo onnistui hankkeessa. Yhtiö tietää mitä tekee, varmasti jatkossakin.
Osakkeen suositukseen se ei tässä kohtaa vaikuta – Sampo on ollut odota-leimalla jo pidempään ja pysyy. Kurssi onkin ylikuumuttuaan kitkutellut jo alaspäin ja viikkokuvaajan mukaan reissua riittää vielä.
Kuten aina Pörssihaukan systeemissä Sampo saa osta-leiman viikkokuvaajan keltaisella vyöhykkeellä. Sinne se kyllä kurvailee aika varmasti viimeistään talven tullen.
Helppo varma osinkokone, josta ei silti kannata maksaa enempää kuin tarpeen. Luultavasti kurssi poikkeaa vielä yhdeksän euron tienoossa, jahka sijoittajat innostuvat muista papereista.
Osakkeiden aaltoilussa ei ole kyse vain kustakin yhtiöstä, vaan myös rotaatiosta ja sen aiheuttamasta hinnoittelun muutoksista. Kun rahalle keksitään houkuttelevia kohteita vähemmän sellaiset myydään alta pois käteisen saamiseksi.
Sampon omat tekemiset eivät siihen välttämättä juurikaan vaikuta, jahka kurssi niiaa. Näitä perusasioita täytyy ymmärtää, jos markkinoita haluaa tulkita saati hyödyntää taloudellisesti.