• Yleistä taloudesta

Talouskriisit kumpuavat politiikasta

Talouden aaltoilu on normaali osa sen elämää, kriisit poikkeustiloja. Niiden taustalta löytyvät liki aina poliittiset tekijät eri muodoissaan. Siksi sijoittaja ei voi niitä sivuuttaa.

Yhteiskunnalliset olot muodostavat talouden ja sijoittamisen reunaehdot, koska yritykset eivät toimi tyhjiössä. Yleensä terveissä yhteiskunnissa ja etenkään demokratioissa politiikan aaltoilua ei kuitenkaan tarvitse ylettömästi murehtia.

Yritykset tapaavat pärjätä aivan hyvin monenlaisten hallitusten vallassa. Taloudelliset kriisit kuitenkin kumpuavat hyvin usein poliittisista ongelmista ja virheistä.

Tästä syystä sijoituspalvelu ei voi ohittaa politiikkaa – mikäli siihen selkeitä riskejä sisältyy. Eikä niistä nyt valitettavasti ole pula.

Mutta ennen niitä kurkataan aiempia samantyyppisiä kriisejä, tuoreimpana isona eurokriisi, joka repesi käsiin 2011. Tuolloin Italian vuosikymmeniä jatkunut ylivelkaantuminen vaaransi koko rahaliiton.

Silvio Berlusconin hallitus ei suostunut leikkauksiin tai veronkorotuksiin vaan vaati EKP:ta ostamaan Italian velkoja rajattomasti. Tästä oli seuraamassa valtava poliittinen myrsky muissa euromaissa ja viime kädessä euron hajoaminen sinänsä perustellusti.

Ratkaisu ison tappelun takana

Se olisi tarkoittanut jättimäistä talouskriisiä. Berlusconi kiristi sillä eurokumppaneita uhaten lähteä eurosta, ellei hänen vaatimustaan niellä.

Seurasi valtava vääntö euromaiden sisällä – ja pelko sen lopputuloksesta. Euron hajoaminen olisi tiennyt katastrofia luokkaa 1930-luvun lama etenkin lyhyellä aikavälillä, alkaen kaikkien aikojen pankkikriisistä.

Tämä on aina päällimmäinen visio, kun euron tai EU:n hajoamista maalaillaan syystä tai toisesta. Olipa kuka mitä mieltä tahansa näistä instituutioista, ei niiden hajottaminen onnistu ilman massiivista talouskriisiä.

Berlusconi saatiin häädettyä johdosta, Italia vaihtoi hallitusta ja EKP takasi euron pysymisen koossa. Tästä kuuluu iso ansio toiselle italaiselle, EKP:n tuolloiselle johtajalle Mario Draghille, joka puheillaan ja etenkin keskuspankin OMT-ohjelmalla palautti uskon euron tulevaisuteen ja kriisin väistämiseen.

Hässäkkä kuitenkin loi pitkän ilkeän matalasuhdanteen Eurooppaan, kun luottamusta piti rakentaa romahduspisteestä. Painajaisen alkuun osui vielä Yhdysvaltojen velkakattokriisi, poliittinen soppa sekin.

Pitkä ilkeä taantuma

USA ja sen osakemarkkina toipuivat pian, Euroopan talous ja pörssit saivat kyynärpäätä kaksin käsin. Se totisesti näkyi sijoittajienkin tileillä.

Niin Euroopan suuryhtiöiden Stoxx50 kuin Hesan OMX25 ylsivät kevään 2011 lähtötasolleen vasta vuodenvaihteessa 2014. Keiton sulattelu vaati liki kolme vuotta pörsseissä.

Helsingin pörssi ei ole edelleenkään kuin +40% eurokriisin lähtötasosta, vaikka aikaa kulunut kohta 14 vuotta. Kun Euroopan talous yskii niin Suomi saa keuhkokuumeen.

Vielä rumemmaksi kuva muuttuu, kun tarkastelee sitä finanssikriisin alusta asti. Se alkoi muhia 2007 rojauttaen lopulta markkina-arvosta -60% pohjaan mennessä.

Tämänkin tuoreen kuopan takana on poliittinen kriisi pahinta laatua – sota. Se tosin on ulkoa tuotettu, poliittista sekasortoa kuitenkin.

Venäjän hyökkäyksen katkeraa kalkkia nielemme edelleen. Itse en uskonut siihen vaan Venäjän tyytyvän uhkailuun ja sitä kautta päämääriensä tavoitteluun.

Sodan täysi hinta tulisi olemaan valtava Venäjällekin, kuten sitten kävikin. Niin vain katastrofi pamahti päälle, Suomi merkittävänä oheiskärsijänä.

Finanssikriisi pienestä pankista

Edellinen vielä pahempi joskin lyhytkestoisempi talousrysäys johtui rahamarkkinoiden sääntelyn pettämisestä alunperin Yhdysvalloissa ja lopulta vähän kaikkialla. Holtittomasti jaetut ja paketteina ympäri maailmaa kaupatut roskalainat olivat kaataa maailmantalouden.

Hetkeksi niin tapahtuikin, mutta vielä paljon pahempi vältettiin. Iso osa kansalaisista ei edelleenkään ymmärrä, kuinka lähellä kuilun reunaa kävimme.

Kulminaatiopiste oli investointipankki Lehman Brothersin konkurssi. Se ei maailman mitassa iso toimija ollut, seurannut kupru kuitenkin hillitön.

Lehmanissa ei ollut vaikkapa kansalaisten tai yritysten talletuksia kuin sijoitusten muodossa. Koska pankki ei ollut systeemisesti tärkeä antoi Yhdysvallat sen kaatua.

Päätös sinänsä oli täysin perusteltu, julkista rahaa ei haluttu upottaa isolla riskillä pelanneeseen sijoituspankkiin. Mutta päätös ei huomioinut seurauksia.

Paniikki räjähti yhdessä yössä

Siitäpä levisi paniikki kuin kulovalkea kaikkia rahoituslaitoksia kohtaan kautta maailman. Finanssikriisi räjähti käsiin yhdessä yössä.

Rahoitus jäätyi täysin, pankkeja ja yrityksiä kaatui kuin keiloja. Vaati valtavasti poliittista tahtoa, kansainvälistä yhteistyötä ja innovaatioita palauttaa luottamus järjestelmän toimivuuteen.

Jälkeenpäin katsoen on pieni ihme, että urakka sujui niinkin hyvin. Tilanne oli ennenkokematon – tai ainakin edellisestä vastaavasta eli 1930-luvusta oli liki sata vuotta.

Riittävästi nielemistä oli tapahtuneessakin. Pörssit romahtivat pahemmin kuin kertaakaan sitten 1930-luvun.

1990-luvulla Suomi sotki oman pesänsä

Suomen 1990-luvun pankkikriisin tausta oli samanlainen. Luottomarkkinoiden sääntely purettiin kertalaakista samaan aikaan ripustautuen vahvan markan politiikkaan.

Täysin holtiton lainojen jakaminen ja tietysti niiden ottaminenkin romauttivat talouden pahemmin kuin koskaan sotien jälkeen. Ja tauti oli täysin itse aiheutettu eikä mitenkään yllättävä.

Vaikkapa tuon ajan taloustietelijöidemme ykkösketjulainen Pekka Korpinen, jota haastattelin nuorena toimittajana 80-luvun lopussa vähän ennen lamaa, ennusti kehityksen hyvissä ajoin. Harva kuunteli.

Tuo haastattelu oli minulle käänteentekevä kokemus, joskin kunnolla vasta myöhemmin. Tajusin taloutta voivan ymmärtää ja ennustaa paljon syvemmin ja tulkintojen erota ratkaisevasti yleisestä ilmapiiristä ja sen määrittelemästä totuudesta.

Edes Suomen talouden ja politiikan johto eivät tajunneet lainkaan haaksirikon lähestyvän 80-luvun lopussa. Kukaan ei sitä yrittänyt estää edes puheen tasolla.

Idänpolitiikka toinen pommi

Ei vaikkapa presidentti Mauno Koivisto, joka Suomen Pankin pääjohtajana ja pääministerinä olikin rahamarkkinoiden liian innokkaan löyhentämisen keskeisiä arkkitehtejä. Talousviisaana tunnettu Koivisto taustavoimineen toimi taloushistorian opetuksia vastaan ja maksoimme siitä raskaan hinnan.

90-luvun lamamme oli pahin länsimaissa sitten 1930-luvun. Massatyöttömyyden ja velkojensa kourissa tuskaili etenkin minun sukupolveni. Ja tietysti myös rahansa menettäneet sijoittajat.

Toki Suomella kävi karmea tuurikin sikäli, että Neuvostoliitto hajosi samaan syssyyn tuhoten vientimme peruskiven idänkaupan suurin piirtein yhdessä yössä. Emme sille mitään voineet.

Toisaalta ei ainakaan jälkiviisastellen ole vaikea sanoa, että kannattiko talous rakentaa niin paljon yhden kortin varaan. Joka oli keskeisesti luonteeltaan poliittinen eikä taloudellinen.

Neuvostovientihän pohjasi YYA-politiikkaan ja sisälsi pääosin tuotteita, jotka eivät olisi muualle kelvanneet. Lysti loppuikin sitten karulla tavalla.

Jos Yhdysvallat vetäytyy…

Joten politiikkaa ei kannata ohittaa, vaikka sen seuraaminen voi puuduttaakin etenkin näin ikävinä aikoina. Mutta silmiensä sulkeminen voi käydä kalliiksi.

Nyt Yhdysvaltojen ja Venäjän keskinäiseen liehittelyyn sisältyy samanlaisia aineksia kuin eurokriisiin. Näillä näkymin ne ovat sorvaamassa räkärauhaa, jota Ukraina ja Eurooppa eivät hyväksy.

Trump ja Putin kiristävät Eurooppaa kuten Berlusconi noin 15 vuotta sitten. Putin himoitsee valtansa laajennusta, Trump säästää sotilasmenoja, saada mineraaleja ja myydä amerikkalaisia aseita Euroopalle.

Eurooppa ei hyväksy Ukrainan polkumyyntiä Venäjälle, aivan oikein. Olemme valmiit sitä tukemaan ja jatkamaan sotaa, ellei rauha rakennu kestäville ehdoille.

Rauhanhankkeen kaatuessa Trump voi hyvinkin kostaa aloittamalla ripeän Euroopasta vetäytymisen. Koetun jälkeen häneltä voi odottaa ihan mitä tahansa.

Yhdysvallat oudossa seurassa

Trumpin entinen turvallisuuspoliittinen neuvonantaja ja nykyinen johtava arvostelija John Bolton tulkitsee Trumpin jo aloittaneen Natosta vetäytymisen, josta Bolton varoitti ajat sitten. Hänen mukaansa se oli liki jo 2018.

Bolton ei ole kuka tahansa katkera suupaltti, vaan republikaanien kokenein elossa oleva ulkopolitiikan vaikuttaja, joka on työskennellyt neljässä hallinnossa jo Ronald Reaganista alkaen. Bolton on kovan linjan umpikonservatiivi ja kaukana eurooppalaisesta liberaalista, mutta hän arvostaa Natoa.

Ei Naton purkautuminenkaan sinänsä Euroopan olemassaoloa vielä uhkaa. Venäjä ei ole kolmessa vuodessa onnistunut valtaamaan kuin Ukrainan itäosan valtavasta materiaaliedusta huolimatta.

Puolustusvoimien entinen komentaja Jarmo Lindberg juuri totesi Ukrainan kestävän vielä pitkään romahtamatta. Miten Venäjä sitten koko Euroopan voisi vallata, ei mitenkään, kun se hyökkäyksen edessä yhdistäisi voimansa koettua tarmokkaammin.

Euroopan sotilasvoima ja resurssit ovat Venäjää paremmat, muistuttaa suomalainen sotilasasiantuntija ja nykyinen meppi Pekka Toveri. Toisaalta hän uskoo Venäjän varmuudella vielä kokeilevan tankilla jäätä eli hyökkäävän Baltiaan ihan vain nähdäkseen lännen reaktion.

Ja uhkaavan sitten ydinsodalla vastaiskun tullessa. Sitähän Venäjä tekee jo nyt.

Toverin uhkakuva vain vahvistuu, jos Yhdysvallat irtoaa Euroopasta entistä voimallisemmin. Nythän se ei suostunut edes YK:ssa nimeämään Venäjää sodan aloittajaksi, niin vimmaisesti Trump janoaa diiliä Venäjän kanssa.

Päätöslauselmalla itsellään ei merkitystä ole konfliktin ratkaisussa, mutta sen symbolinen arvo järisyttää. Yhdysvallat asettuu samaan rintamaan Venäjän, Pohjois-Korean ja muutaman vähemmän painokkaan diktatuurin kanssa.

Rankan kriisin eväät

Ronald Reagan, jonka jonkinlaisena inkarnaationa eräät pitävät Trumpia täysin virheellisesti, ulvoo haudassaan. On liki vaikea kuvata, millaista tsunamia tämä merkitsee Yhdysvaltojen ulkopolitiikan pitkässä linjassa.

Jopa sen eristäytyvässä perinteessä. Ristiriita Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä ei ole koskaan ollut yhtä syvä sitten toisen maailmansodan.

Kuilua alleviivaa, että Eurooppa lisää Ukrainan tukea samaan aikaan kun Yhdysvallat kiristää vaihtoehdottomalta hyökkäyksen uhrilta luonnonvarojen hyödyntämistä koskevan sopimuksen vastikkeeksi etupäässä jo sen saamasta tuestaan. Jo sen pohjana olevat vääristellyt luvut ja sopimukset suututtavat ukrainalaisia.

Ja aika vaikea olettaa kuilun oleellisesti madaltuvan. Kun Trump kokee Euroopan enemmän kaupallisena ja ideologisena kilpailijana kuin liittolaisena – toisin kuin Venäjän.

Ei tarvita politiikan neroa tajuamaan, että tämä jos mikä lietsoo Venäjän mahdollista seikkailupolitiikan voimistumista. Jo kostoksi Euroopalle Ukrainan tuesta.

Sitä seuraisi valtavasti pelkoa, epävarmuutta ja kustannuksia. Eurokriisi saattaa sen rinnalla näyttää pikku piknikiltä.

Ja sen pitäisi sijoittajaa kiinnostaa. Vaikka politiikka sinänsä kyllästyttäisi.

Saksa heräsi uuteen aikakauteen

Riski tähän kasvaa oleellisesti, ellei Eurooppa kykene antamaan ajoissa viestiä yhtenäisyydestä ja puolustusvalmiudesta. Politiikalla on nyt todellakin merkitystä, kuten oli yhtenäisellä paineella Berlusconia kohtaan.

Tältä kannalta Saksan tuoreet vaalit olivat iso voitto koko Euroopalle. Tuleva liittokansleri Friedrich Merz näkee tilanteen uhkaavuuden, Yhdysvaltojen poliittisen täyskäännöksen sen oleellisena osana.

On ennenkuulumatonta, että Saksan kristillisdemokraattinen johtaja toteaa Yhdysvaltojen unohtaneen tykkänään Euroopan kohtalon ja samalla kyseenalaistavan Naton tulevaisuuden. Siis Merz, Trumphan on sitä vihjaillut pitkän aikaa.

Merz on valmis nostamaan Saksan puolustusmenoja 200 miljardia euroa ja ajamaan Euroopan omaa Yhdysvalloista riippumatonta puolustusta. Hallituskumppaniksi väistämättä tulevat demarit hyväksyvät ajatuksen.

Paras onnistua

Ja tähän suuntaan Euroopassa henki on yhtenäistynyt oleellisesti vain parissa viiikossa. Onneksi meille kaikille, myös sijoittajina.

Iso vaikea rasti tämäkin tietysti on niin käytännön hankintojen kuin rahoituksen puolesta. Saksankin pitänee purkaa perustuslakiin määrätty velkakatto, mikä vaatii kahden kolmasosan enemmistön valtiopäivillä.

Äärioikeistolainen putinisteja tulviva AfD ei sen puolesta äänestä ja tiukkaa tekee kommunistien perillisen Linkenkin tuen saaminen. Maltilliset puolueethan Saksassa turpaansa saivat.

Mutta ehkäpä se jollain kaupalla luontuu. Tässä urakassa olisi Euroopan ylipäänsä parasta onnistua, vaikka vastarintaa pulppuaa siellä täällä.

Ja siltä osin kiivaassa aikataulussa, ettei Putin katso parhaaksi kokeilla onneaan ennenkuin se on myöhäistä. Ukrainan jälkeen mitään ei voi sulkea pois.

Riskinhallinta päivän sana

Pahimman tapahtuessa olemme liemessä ja aivan erityisesti sijoittajina – jos ne rahat varsinkin on upotettu Eurooppaan saatika vain Suomeen. Lappasimme suuhumme käärmekeittoa isoimmalla kauhalla jo Ukrainan sodan seurauksena.

Koko Eurooppaa uhkaava sota tekisi vielä karmeampaa jälkeä. Vaikka varsinaista suursotaa ei tulisikaan.

Joten parempi vain pysyä hollilla maailmanpolitiikan myllerryksistä. Ja varautua sijoittajana pahimpaan hajauttamalla varojaan vähemmän riskikohteisiin tästä vinkkelistä.

Jos joku on riskialtis pörssi niin Hesa. Ja etenkin jos riski tulee itänaapurista.

Kontrakohteita onkin Pörssihaukkaan kerätty varta vasten ja lisää tulee. Näissä oloissa oma maa ei todellakaan ole se makein mansikka ainakaan riskinhallinnan kannalta.

ETF kuin Aleksander Barkov

Piakkoin listalle tulee jo lyhyesti läpikäyty ja usean tutun ja tuottoisan Pörssihaukan yhtiön sisältävä SP500 Health Care -ETF, jossa Eurooppa-riski on olematon. Täytyy vain pohtia valitako valuuttasuojattu vai -suojaamaton versio.

Defensiivisenä rahastona se istuu ihanteellisesti laskumarkkinaskenarioon – josta jenkkipörssit antoivat taas lisää oireita. Onhan tässä hermoiluun syytä muuallakin kuin Euroopassa.

Sektori on kuin Aleksander Barkov jäällä: pelaa loistavasti molempiin suuntiin tarpeen mukaan.

Politiikkaa siis tuutin täydeltä tänään. Yritän välttää silti yliannoksia. Toisaalta voin aihetta perata ainakin osittain erillisinä juttuina, jolloin kukin voi ne halutessaan väistää.

Ruuhkan takia eurooppalaisten osakkeiden katsaus huomenna tai perjantaina, huomenna ainakin Mandatumin muikea raporttikatsaus Hämysen Jarilta.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta

---