Yksi kriisi pulkassa
Hormuzin salmi ei syttynyt tuleen. Kuva: José Ribeiro, Wikicommons
Lähi-idän tulitauko pysäyttänee pahimman sodan nyt pidemmäksi aikaa. Kauhuskenaariot maailmantalouden kriisistä eivät toteutuneet – kuten Pörssihaukka alusta asti ennusti. Vuosi oli osakesijoittajalle menestys muualla kuin Suomessa.
Massiiviseksi ja kyyniseksi tappamiseksi räjähtäneeseen Lähi-idän sotaan saatiin lopulta tulitauko, kun Israel ja libanonilainen Hizbollah solmivat eilen aseleposopimuksen Yhdysvaltojen ja Ranskan välittämänä. Joe Biden ja Emmanuel Macron saivat pitkät paksut sulat hattuunsa.
Etenkin jos aselepo pitää. Toistaiseksi kyllä, ja paenneet asukkaat palaavat riemuiten kotikonnuilleen.
60 päivän taistelutauon aikana Hizbollahin tulee vetäytyä Litani-joen pohjoispuolelle 40 kilometrin päähän Israelin rajasta. Israelin tulee poistua Etelä-Libanonista.
Libanonin armeija lähettää alueelle 5 000 sotilasta ylläpitämään rauhaa. Lisäksi viiden ulkovallan koalitio valvoo tilannetta Yhdysvaltojen johdolla.
Tietysti konflikteissa voi tapahtua mitä vain, mutta jos ehdot ovat molemmille siedettävät niin voi rauha tai ainakin sotimattomuus kestääkin. Pitkä peukku sille.
Viimekätisiin ratkaisuihin matkaa
Mallissa ei ole varsinaisesti uutta, kyseistä aluetta ovat valvoneet tähänkin asti periaatteessa YK-joukot ja Libanon. Sopimusta ei ole kunnioitettu, vaan jospa parempi tuuri tällä kertaa.
Hamaskin ilmoitti valmiutensa tulitaukoon ja vankien vaihtoon Israelin kanssa. Ehdoista väännettäneen vielä ankarasti, mutta joskus senkin pitäisi tapahtua.
Tulitauon syillä ja tulevaisuudella ei kannata tässä spekuloida, ainoastaan toivoa sille pitkää ikää ja lopulta poliittisia ratkaisuja. Ne viime kädessä vaativat oleellisen muutoksen palestiinalaisten oikeudettomaan asemaan.
Kahden valtion malli on laajasti tuettu ratkaisu, joka saa myös Pörssihaukan äänen. Kaukaiselta näyttää nyt, kun vielä Yhdysvalloissakin valta vaihtuu, kenties joskus.
Isoa kriisiä ei tullut
Politiikka on talouden jokerikortti, joka saattaa toisinaan potkaista tuolin pahasti ahterin alta, joskus paljon myönteisempää. Usein sen merkitystä liioitellaan, sillä vaikkapa eurooppalaisissa demokratioissa vaalitulokset harvoin merkittävästi talouden suuntaan vaikuttavat.
Hamasin joukkomurhattua israelilaisia – kostoksi palestiinalaisista uhreista, muistettakoon – reilu vuosi sitten oli heti selvää, että Gazan sodasta tulee mittava ja verinen. Lopulta ainakin omia jo valmiiksi rumia odotuksia vielä julmempi.
Totesin silti heti sodan puhjettua, että sen leviäminen koko Lähi-itää ja varsinkaan koko maailmantaloutta ravistelevaksi kriisiksi oli hyvin epätodennäköistä. Tällaisiakin visioita tulvi tuolloin, ja sijoittajiakin niillä ahkerasti peloteltiin.
Politiikasta on helppo papattaa ja ennusteita suoltaa. Niiden pitävyyden testaa aika.
Lähi-idän laajat sotaskenaariot eivät toteutuneet. Ne perustuivat alueen dynamiikan heikkoon tuntemukseen.
Saudien nuori kippari Mohammad bin Salman ei kaipaa sotaa riesakseen. Kuva: Saudi State
Olen itse paneutunut siihen vuosikymmenien aikana ja etenkin toimiessani kansainvälisten asioiden toimittajana, enkä nähnyt rajulle eskalaatiolle vahvoja aineksia.
Iran saa olla varpaillaan
Siltä osin arvioni petti, että Hizbollah ja Israel ajautuivat avoimeen sotaan, joka ylsi aina Beirutiin asti ilmaiskujen muodossa. Mutta, kuten totesin aiemmin, ne eivät kahteen pekkaan saa maailmantalouteen edes naarmua vaikka tuhoaisivat toisensa täysin.
Isoin ja pelottavin muutos oli Iranin ohjusisku Israeliin kahdestikin – josta se tietysti sai Israelilta takaisin samalla mitalla ja vähän enemmänkin. Tuossa kohtaa maailmantalouttakin ravisteleva kriisi oli mahdollinen, joskaan ei silti varsinaisesti lähellä.
Kuten useampaan otteeseen analysoin, sen miinan räjähdys vaatisi Iranin sotilaallisia toimia Hormuzin salmen tukkimiseksi ja kenties arabinaapureidensa öljytuotannon muutakin terroria. Se kiidättäisi öljyn hinnan taivaaseen aiheuttaen energia- ja inflaatiokriisin.
Iran mellasti ohjuksilla, mutta vain Israelissa. Kuva: Creative Commons
Pidin kynnystä siihen hyvin korkeana. Jota se on tähän asti ollutkin. Iran ei ole lähtenyt seikkailemaan puolta maailmaa vastaan, vaikka Israelin suuntaan valitsi hyvin riskipitoisen linjan.
Öljykriisin poikanen kesti viikon
Öljy loikkasi lyhyesti heti sodan sytyttyä, mutta tuli äkkiä alas valuen pitkin vuotta kysynnän ja tarjonnan suhteen sitä sinne ajaessa. Kriisitunnelmat eivät koskaan hintaa nostaneet kuin hetkellisesti.
Se on edelleen -20% halvempaa kuin vuosi sitten. Maailmantalouden matalasuhdanne on siitä pitänyt huolen.
Tähän ei näy muutosta ainakaan poliittisista syistä. Iranin tärkeän liittolaisen Hizbollahin tehtyä aselevon Israelin kanssa konfliktin laajentumisen riski pieneni edelleen.
Iranilta katosi akuuttti tarve näyttää voimaansa ja puolustaa liittolaisiaan. Tilanne tuskin muuttuu, jos aselepo pitää.
Öljyn hintakehitys vuodessa – mikä ihmeen kriisi?
Trumpin tulo Valkoiseen taloon hillinnee Teheranin johtoa erityisesti. Hän ajaa kovaa linjaa Irania vastaan ja tukee Israelia ja ystäväänsä Benjamin Netanjahua ehdoitta.
Yllätyn suuresti, jos Iran uhmaisi parivaljakkoa. Niin raivoisasti kuin sitä vihaakin.
Gobaaleista ongelmista yksi on nyt ainakin toistaiseksi paketoitu, enkä usko sen kovin herkästi repeävän. Vain Iranin täydellinen järjenvastainen riehaantuminen siihen voisi johtaa.
Hermoilleet itkevät verta
Tämä sinänsä kammottava murhenäytelmä antoi kuitenkin hyvän muistutuksen kuranttien analyysien arvosta hämmentävissä ja pelottavissa tilanteissa. Jokaisen on helppo säikähtää yli laitojen, kun joka suunnasta maailaillaan seinille toinen toistaan synkempiä piruja.
Sijoittaja tekee silloin herkästi isoja liikkeitä itseään suojellakseen – kuten myymällä kasoittain hyviä osakkeitaan. En tiedä moniko siihen vuosi sitten sortui.
He ovat itkeneet katkerasti, sillä kulunut vuosi oli osakemarkkinoilla pääosin ruusuista aikaa – ainakin muualle kuin Suomeen sijoittaneilla. Eikä kyse ole vain niin sanotusta ihmeseiskasta (Apple, Nvidia, Microsoft, Alphabet, Meta, Amazon, Tesla) kuten hanakasti väitetään.
Vaikkapa rakkaan naapurimme – ja Pörssihaukalle tärkeän kohteen – Ruotsin isojen yhtiöiden indeksi OMX30 nousi Gazan sodan alusta parhaimmillaan +25% ja on edelleen +20% plussalla.
Vaikka Ruotsin taloudella on paljon yhteistä pörssiltään flopanneen Suomen kanssa.
Ei vain ihmeseiska, naapurimme pörssi muistuttaa
Pörssihaukka kehotti sodan syttyessä ja aikana lyömään jäitä hattuun, eikä vain periaatteesta, vaan poliittista tilannetta laajalla kokemuksella peraten. Se on yksi tärkeä pala hyvää sijoituspalvelua.
Poliittiset riskit ovat toki todellisuutta, kuten Donald Trumpin tullisota. Sen nyansseista tarkemmin ensi viikolla.
Huomenna on Nordnetissa Black Friday -tarjous: USA:ssa listattuja osakkeita voi ostaa ja myydä ilman välityspalkkiota. Nordnetin hintaso huomioiden tarjous on erittäin hyvä.
Huomenna ostosuosituslista ja jenkkikatsaus siihen sopivasti.
Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta
