Yhdysvaltojen raivo härkä posliinikaupassa -politiikka repii sitä erilleen Euroopasta niin kauppasodan kuin Ukrainan osalta. Muutosta parempaan on aika mahdoton nähdä, ellei nyt pörssien sukellus pakota Donald Trumpia kurssinsa tarkistukseen.
Politiikkaa jatkaa talousnäkymien keskiössä, kun Donald Trump lupaustensa mukaisesti tälläsi EU:lle 25 prosentin tullit teräkselle ja alumiinille. EU vastasi myös odotetusti luvaten vastatulleja tässä vaiheessa 26 miljardin euron arvosta.
Trump lupasi välittömästi laajentaa tariffeja ja EU vastata niihin asianmukaisesti. Sotkun mittaa ja kestoa on mahdoton kenenkään tietää.
USA:n ja Kanadan kauppasodan vaiheet eivät lupaa hyvää. Toisaalta jos Trumpia leimaa arvaamattomuus niin ei kaikin osin lainkaan.
Hän lähti tullisotaan tavoitteenaan pakottaa teollinen tuotanto Yhdysvaltoihin – ja paikata valtiontalouden kuopat tariffimaksuilla. On tärkeää ymmärtää analyysien pohjana, että tämä kuuluu Trumpin pitkään strategiaan jo ajalta ennen varsinaista politiikkaan siirtymistä.
Ellei hän siitä luovu ei kauppasodan merkittävää hellitystä kannata odottaa. Ei ainakaan toistaiseksi näy pehmentymisestä vilaustakaan.
Tuorein uhkaus: 200 prosentin tulli EU-maiden alkoholijuomille, kun EU lätkäisi jenkkijuomille 50 prosentin tullin. Laukausten vaihto ainakin toistaiseksi vain kiihtyy.
Eikä se nähtävästi Trumpia hätkäytä. Hän määrittelee Yhdysvaltojen olevan siirtymävaiheessa, joka tarkoittaa talouden notkahdusta investointiaaltoa odotellessa.
Hän on siten varautunut vaikeuksiin ja valmis nykytoimiensa valossa sen sietämään. Äänestäjien reaktiot gallupeissa voivat varmaan muuttaa suunnitelmia, mutta sen varaan ei voi tuosta vain laskea.
Trump on ainakin lain mukaan viimeisellä kaudellaan ja kansansuosiosta sen osalta kohtalaisen riippumaton, toki välivaaleissa republikaanien rökäletappio vaikeuttaisi Trumpinkin asemaa ja agendan toteuttamista.
Tältä osin hänen mahdollisia käänteitään voi vain arvailla. Tietenkin ainakin pörssiromahdus pistää nieleskelemään, koska sitä Trump on pitänyt poliittisen menestyksen mittarina.
Sikäli aiheesta, että presidentin suosio sakkaa pörssien kanssa. Vaikka niiden liikkeet eivät keskeisin osin johdu politiikasta, joskus kylläkin ainakin niitä kiihdyttäen.
Joka tapauksessa amerikkalaisten eläkesäästöt ja finanssivarallisuus yleensä ovat pitkälti osakkeissa. Niiden sulaminen ei varmasti lämmitä mieliä Trumpin suuntaan.
Se saattaisi maltillistaa hänen linjojaan, etenkin jos koko puolueen suosion lasku uhkaa sen menettävän kongressin ja edustajainhuoneen enemmistön. Asetelma on jokaisen presidentin painajainen.
Muttei mitään voi pitää varmana. Tähän asti Trump on ottanut aina kunnian osakkeiden noususta jopa silloin, kun Biden vielä johti maata.
Toisaalta pörssien sukellukset menivät hänen piikkiinsä, listaa sijoituslehti Market Beat Trumpin lausuntoja matkan varrelta. Sinne menevät edelleen, nyt kun pörssiromahdus yltää liki historialliseen mittaan: -15% kolmessa viikossa.
Olisihan se ihmeiden ihme, jos Trump minkään edessä nöyrtyisi, edes markkinoiden. Ja muokkasi toisten vaatimuksesta politiikkaansa.
Ukrainan tilannekin nostaa joissakin optimismia ja houkutuksen kohdistaa sijoituksia sen mahdolliseen rauhaan. En usko siihen pätkääkään tässä kohtaa.
Yhdysvallat sai Ukrainan taipumaan tulitaukoon määrätyin ehdoin. Hyvä puoli, ase- ja tiedustelutuki jatkuu. Mutta Venäjältä ei ole tihkunut mitään sopuun viittaavaa, ainakaan vähänkään säällisin ehdoin.
Se pelaa nyt odotetusti aikaa. Eivätkä Venäjän alkuperäiset tavoitteet siitä muutu, että Trump haluaa äkkiä rauhan.
Kreml vaatii Ukraina demilitarisointia ja alistumista sen vasalliksi. Eikä suvaitse lännen sotilaskalustoa Ukrainaan tarkkailijoiksi.
Se ei kelpaa Ukrainalle ja Euroopalle, jotka suunnittelevat Ukrainan aseistamista ja tukemista ohi Yhdysvaltojen. Muuten on koko manner uhattuna.
Tätä varten Euroopan sotilasjohtokin on kokoontunut viikon sisään. Odotus on jo, että Trump pettää ja Euroopan tulee siihen varautua omalla tiekartallaan, kuten tämä saksalaisen Spiegelin mainio englanninkielinen artikkeli perkaa.
Eli ei myönnytyksiä Venäjälle, kiukutkoon Trump sitä tai tätä. Ja kun Euroopalle ei kelpaa hänen fantastinen rauhanviritelmänsä niin eiköhän siitä lasti vihanpurkauksia seuraa.
Trumpin hallinnosta kantautuu ristiriitaisia viestejä monessa asiassa, mutta Ukrainan suhteen ne ovat olleet aika johdonmukaisia. Viimeisin kovan linjan tykitys karmaisee: Trumpin todellinen kakkosmies Elon Musk solvaa demokraattien senaattoria Mark Kellyä petturiksi.
Syy? Koska kokenut korkea-arvoinen upseeri Kelly kävi Ukrainassa kauhistumassa Venäjän hyökkäyssodan jälkiä ja osoittamassa tukea ukrainalaisille. Ja ohessa tietysti arvosteli hallituksen tuen vetämistä Ukrainalta.
Onnea vain Teslan myynnille Euroopassa ja monessa muussakin nurkassa. Kalliiksi käy kahdella pallilla huiskiminen.
Mutta kerrankin pääsee kehumaankin Trumpia: hän vahvisti talouspakotteita Venäjää kohtaan. Venäläiset pankit ja energiakauppa suljetaan dollarimaksujärjestelmästä.
Se vaikeuttaa Venäjän energian myyntiä. Antaa tämä vähän uskoa siihen, ettei Trump Venäjältä mitä tahansa niele.
Mutta tuskin tuolla vielä kuilua Euroopan suuntaan lapetaan umpeen. Täällä valtiot alkavat jo suunnata strategisiakin hankintojaan muualle kuin Yhdysvaltoihin – tasan toisin kuin Trump tavoittelee.
Portugali ei aio korvata vanhentuvia amerikkalaisia F-15 hävittäjiään F-35:lla kuten Suomi ehti tehdä. Koska Portugali ei luota enää Yhdysvaltoihin liittolaisena. Tuon luokan aseteknologia vaatii sataprosenttisen varman kumppanin.
Suomessakin varmasti jo mietitään ikävissä tunnelmissa hävittäjäkauppaa. Puolet suomalaisista ei enää luota Yhdysvaltojen apuun sotatilanteessa, luku tuskin tuosta nousee muualla Euroopassa.
Asekauppaa pidettiin yhtenä väylänä lääkitä transatlanttista tulehdusta. Tunkiolle joutaa sekin skenario. Ja se jos mikä lyö lisää bensaa kauppasodan ja välirikon liekkeihin.
Säätiedotus: uusi talouspakotteden rintama lähestyy. Mahdollisesti uhkaus Naton purkamisesta.
Eikä mikään näistä taatusti piristä mielialoja Euroopassa niin yleensä kuin taloudessa erikseen. Kuluttajat reagoivat herkästi epävarmuuteen, mikä heijastuu äkkiä vähän kaikkialle.
Joten en näe syitä poliittiseen optimismiin kuin sen osalta, että Eurooppa aikuistuu Yhdysvaltojen sotilaallisesta helmasta. Mutta se ei tarkoita myönteisiä näkymiä talouteen ainakaan tässä raossa.
Koska Euroopan uudelleen varustautuminen nostaa valtioiden velkataakkaa ja korkomenoja jo pelkän pääoman kasvun kautta, mutta myös korkojen noustessa samaisesta syystä. Koko euroalueen mittarin Saksan kymppivuotisen korko jatkaa ylös kuten pelättävissä mutta loogista.
Velanhoidon kustannukset ovat tuskallinen rasite, kaikille. Käsittelen aihetta omassa jutussaan ensi viikolla.
Eikä aseisiin työnnetty raha nosta hyvinvointia ja elintasoa, jos toki välttämätön kustannus nyt onkin. Muttei ilonaihe muilta osin.
Tästä lisää tämän päivän ja maanantain markkinakatsauksissa varsinaisten sijoituskohteiden osalta. Miljoonat sijoittajat näkevät nyt laskeneiden osakkeiden olevan tarjouksessa, mutta pitkän trendin painaessa alas niitä kyllä saa tuonnempana vielä halvemmalla.
Ikävät ajat, vaan näistäkin selviämme – ja jopa näissä oloissa sijoittamiseenkin löytyy rakoja. Jos kohta varpaillaan sen saa tehdä.
Hyvää viikonloppua!
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Se tästä vielä puuttuisi, että Trump sais poikkeusluvalla asettua vielä uudestaan ehdolle neljän vuoden päästä ja valittaisiin uudelleen. Sitä ei pää kestäisi. Nyt oon yrittänyt pysyä järjissäni ajatuksella, että joskus mies vaihtuu.
Ihmettelen jopa, ellei yritä lakiin muutosta tai sen kiertämistä. On siihen jo viitannut. Luulisi rajan jossain tulevan vastaan sentään.