Vallankumous – onnea ja kiitos Unkari!
Täältä tullaan, Budapest! Kuva: Blizniak, Pixabay
Unkarilaiset tekivät kuin tekivät sen – kaatoivat tyrannin mittoihin valtaa haalineen Viktor Orbánin Fidesz-puolueen valtavan äänestysinnon ja vaalivoiton voimalla. Hetki on upea Unkarille, Euroopalle ja demokratialle.
Joskus demokratia näyttää väsyneeltä, jopa jo hengiltä murjotulta. Se kompuroi, hidastelee ja antaa tilaa niille, jotka osaavat käyttää järjestelmää sitä vastaan.
Moni ehti jo uskoa, itsekin aika tavalla, että Unkari oli menetetty tapaus – esimerkki siitä, miten autoritaarinen valta voidaan rakentaa pala palalta vaalien kulisseissa ja sementoida se lopullisesti.
Sitten tuli tämä kevät. Unkarilaiset tekivät sen, mitä ulkopuolelta pidettiin lähes mahdottomana: kaatoivat Viktor Orbánin yli vuosikymmenen mittaisen häpeämättömän fasistisen projektin.
Kaikki ole tehty yksipuoluejärjestelmän tukemiseen: median kontrolli, instituutioiden politisointi, vaalijärjestelmän hienosäätö. Vankila näytti murtumattomalta. Ei vain kestänyt.
Tämä ei ollut vain vallanvaihto, se oli vallankumous – moderni, rauhanomainen ja juuri siksi niin merkityksellinen. Ei barrikadeja, kaaosta, polttopulloja, vain äänestyslippu.
Euroopalle iso helpotus
Se tylsä paperinpala, jota herkästi pidämme itsestäänselvyytenä ja yhdentekevänäkin. Siten moni unkarilainenkin ehti varmasti jo ajatella.
Orbanin lähipiiriin kuulunut Péter Magyar lähti taisteluun entistä pomoaan vastaan ja vakuutti unkarilaiset itsestään ja muutoksen mahdollisuudesta. Aika näyttää, millaiseksi hänen valtakautensa muovautuu.
Mutta jo opposition voitto näin mahtavasta koneistosta on historiallisen riemujuhlan aihe. Rautaesiripun kaatumisen jälkeen Unkari ehti olla entisen sosialistileirin mallikappale yhteiskunnallisesta tervehtymisestä, kunnes Orban koplineen väänsi kelloa vuosikymmeniä taaksepäin.
Peter Magyar ja unkarilaiset tekivät sen sittenkin. Kuva: Wikicommons
Euroopalle tämä on helpotus, jopa vapautus. Unkari oli vuosia EU:n sisäinen jarru: hankala kumppani, poliittinen riski ja Kremlin työrukkanen.
Ukrainan tukemisen Unkari esti veto-oikeudellaan. Nyt suunta voi muuttua yhdessä yössä.
Kremlissä kiroillaan tänään raskaasti. Ja myös Valkoisessa talossa, joka häpeämättä sekaantuu Euroopan sisäisiin asioihin, tässä tapauksessa oikein varapresidentti JD Vancen saapuessa Budapestiin Orbania mainostamaan.
Molemmat tahot saivat mitä ansaitsivat. Pitäkää näppinne erossa Euroopasta!
Demokratia vaatii puolustajansa
Ehkä kaikkein tärkeäintä on symbolinen viesti: kehitys ei ole väistämätöntä yhteen suuntaan. Autoritarismi ei ole historian päätepiste.
Tämä on muistutus myös meille muille. Demokratia ei kuole yhdellä iskulla, muttei myöskään säily ilman puolustajia.
Se vaatii osallistumista, vaivannäköä ja joskus suoraa vastarintaa. Unkarissa se hetki tuli.
Päivä on henkilökohtaisestikin tärkeä, koska Unkari on minulle tuttu läheinen maa. Ensimmäisen reissuni tein sinne jo 70-luvun lopussa pojankloppina sosialismin aikaan, sen jälkeen useita etenkin hivelevän kauniiseen Budapestiin ja pyöräilijän paratiisiin Balaton-järvelle.
Pääkuvan Ketjusillan, Budapestin mieleenpainuvimman maamerkin, olen ylittänyt kymmeniä kertoja. Viimeisellä reissulla kymmenen vuotta sitten Orbanin hallinnosta tuli mitta täyteen: ei Unkariin hänen valtakautenaan.
Nyt se on ohi – täältä tullaan taas Budapest ja Balaton! Onnea, Unkari. Ja kiitos.
Hyvää viikon alkua, tämän uutisen turvin se on helppo sanoa!
