• Yleistä taloudesta

Kauppasota. Nyt. – USA kertaa vanhoja läksyjä Aasiassa

Yhdysvallat ajaa pomotuksellaan Aasiassa vanhojen kiistakumppaneiden hynttyitä yhteen, ja sama resepti voi toteutua laajemminkin. Riskejä rakastava Trumpin hallinto sivuuttaa historian opetukset.

Kiinan Xi Jinpingin vieraili Aasian kasvuveturissa Vietnamissa 14.–15. huhtikuuta: vain päiviä Donald Trumpin pudotettua 46 %:n tariffipommin maan niskaan. Vietnamin ohella Xi pistäytyi Malesiassa ja Kambodzassa.

Visiitillään Xi kosiskeli Hanoita puolelleen varoitellen sitä miellyttämästä Washingtonia. Vietnamin toiseen korvaan kuiskuttelee Trumpin hallinto, joskin päinvastaisia viestejä.

Tilanne on Vietnamille kiusallinen, muttei uusi. Se korostaa jenkkien luetun ymmärtämisen ongelmia Aasian historiaan liittyen.

Lähes 20 vuotta kestäneen Vietnamin sodan taustalla oli jenkkien huoli, että Vietnamista tulee Kiinan käskyläinen ja pikkuveli, jos Pohjois-Vietnam voittaa sisällissodan Etelää vastaan.

Vuonna 1975 voiton päivä koitti Ho Chi Minhin johtamille kommunisteille. Dominoefektiä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan sodan alta paljastui iso läjä vääriä olettamuksia.

Pohjois-Vietnamin sotaponnisteluja ei siivittänyt kansainvälinen sosialismi, vaan nationalismi sekä hinku päästä eroon ulkomaalaisista miehittäjistä.

Yhdysvallat maksoi kyvyttömyydestään ja haluttomuudestaan ymmärtää tätä miljoonilla ihmishengillä. Samassa rytäkässä paloi käsittämätön määrä rahaa ja maine luotettavana, sotia voittavana liittolaisena.

Nyt Trump on pommittanut Vietnamia uudelleen – onneksi vertauskuvainnollisesti – puskien sitä edeltäjiensä tavoin Kiinan vaikutuspiiriin.

Tuhannen vuoden naapuriviha

Vaikka Kambodza oli Vietnamin sodassa Hanoin liittolainen, Pol Potin Vietnam-vastainen Khmer Rouge surmasi ”vahingossa” lukuisia vietnamilaisia siviilejä, sotilaita ja toimittajia.

Sotateollisuutensa kuntoon saanut Hanoi tiesi, mistä tuuli puhaltaa. Siksi se suunnitteli Kiinan tukemasta Kambodzasta satelliittivaltiota peukalonsa alle, kunhan jenkeistä ensin päästäisiin.

Kun viimeiset amerikkalaiset helikopterit pörräsivät pakoon Saigonista, oli yhdistynyt Vietnam luisumassa sotiin peräti kahden aiemman liittolaisen, Kiinan ja Kambodzan kanssa.

Historioitsijat ovat jälkikäteen todenneet, etteivät jenkit ymmärtäneet, kuinka syvällä indokiinalaisten selkäytimessä vuosisatoja ja jopa -tuhansia vanhat nationalistiset vihanpidot olivat.

Ja ovat edelleen. Vaikka katkeruus ei näy esimerkiksi koulukirjoissa yhtä avoimesti kuin Venäjän vihanlietsonta liberaalia länttä kohtaan, ovat etenkin Kiinan ja Vietnamin välit hyvin hatarat.

Jos USA jatkaa alueen kehittyvien talouksien kiusaamista, saatetaan sotakirveet kuitenkin haudata. Tuotteet, joita Kiina on aiemmin myynyt Yhdysvaltoihin, ovatkin jo löytäneet uusia ostajia Aasiasta.

Se alleviivaa, että alueen taloudet osaavat mukautua muuttuviin olosuhteisiin paremmin kuin yli-itsevarma Yhdysvallat oletti.

Surkea hetki kiusata kavereita

Vietnamilaisten Kiina-antipatioista kielivät muun muassa USA:n presidentinvaalien alla tehdyt mielipidemittaukset. Niistä ilmeni, että iso osa vietnamilaisista ja amerikanvietnamilaisista suosi Trumpia Harrisin yli.

Vaikka kovaotteiset johtajat ovat Vietnamissa suosiossa, lienee suurin syy suosioon Trumpin tiukka Kiina-linja. Aasian suurvalta kun nähdään kaikesta huolimatta Yhdysvaltoja isompana uhkana ja kiusankappaleena.

Sen sijaan, että Trump käyttäisi hyppysissään olevaa pehmeää valtaa, hän kurittaa muun muassa Niken ja Applen tuotteita massoittain valmistavaa Vietnamia tariffeilla.

Näin hän pakottaa maan johtajat petiin Kiinan kanssa.

Kiina on Yhdysvaltoja suurempi kauppakumppani lähes kaikille Aasian maille tärkeimpänä poikkeuksena Intia, minkä vuoksi sen kieltoja USA:n kumartelusta kuunnellaan tarkkaan.

Ja on Vietnamilla toinenkin syy varoa suututtamasta pohjoista naapuriaan.

Vain muutaman hiekkasäkin tähden

Vietnam ajaa läpi kunnianhimoisia uudistuksia sekä maan hallintoon että infrastruktuuriin. Muutosten keskellä kauppasodan kaltainen turbulenssi on viimeinen asia, jota se kaipaa häiriökseen.

Helmikuussa 2025 Hanoi päätti laajasta hallintouudistuksesta, jossa yhdistettiin virastoja ja purettiin valtion elimiä talouskasvun vauhdittamiseksi.

Tällä hetkellä Vietnam on vientivetoinen talous, joka nojaa halpaan työvoimaan ja edulliseen tonttimaahan (paitsi suurkaupungeissa, joissa on hiljattain kytenyt jopa kiinteistökupla).

Nyt talouskasvua haetaan tuomalla ulkomaisten investointien ja viennin rinnalle kotimaisia kasvun ajureita, kuten infrastruktuuria, innovaatioita ja uutta teknologiaa.

Kauppasuhteiden mutkistuessa myös rakentaminen voi tyssätä. Vietnamista on muun muassa loppumassa hiekka, jota tarvitaan betonin valmistamiseen.

Jos vauhtiin päässeen talouskasvun ylläpitäminen vaatii vastentahtoisia kädenpuristuksia ja kiinalaisia hiekkasäkkejä, lienee maa tähän valmis.

Mitään järkeä tässä kaikessa ei jenkkien kannalta ole. Vauhdilla kasvava ja Kiinaan varoen suhtautuva Vietnam luultavasti lähentäisi mieluummin välejä USA:n suuntaan.

Tiikeri ei pääse raidoistaan

”The Donaldin” toilailuja ihmetellessä on hyvä muistaa hänen taustansa. Trumpin muovasi 1980-luvun rakennusbuumi. Tuolloin New Yorkissa ei kasattu koirankoppiakaan ilman mafian vihreää valoa.

Trump on oppinut diilien hierontaa muun muassa Genovesen rikollissuvun betonikunkku ”Fat Tony” Salernolta sekä mafian ja Nixonin luottojuristi Roy Cohnilta, joka uskoi maalittamiseen, vastakanteisiin ja pelotteluun.

Vuonna 1986 kuolleen Cohnin tunnetuin lohkaisu on: ”Älä kerro minulle, mitä laki sanoo. Kerro, kuka tuomari on.” Valtionpäämiesten kanttia kokeileva tariffipolitiikka on samaa jatkumoa.

Historiallisia muutoksia lupaava Trump kokeilee, paljonko kauppakumppanit taipuvat, kun oikein uhkailee ja kiristää. Kun Kolumbia ei tammikuussa suostunut ottamaan karkoitettuja kansalaisiaan takaisin, saivat 25 %:n tuontitullit mielen muuttumaan.

Kuten Heikki Mar–A–Lago-jutussaan analysoi, saattaa Don Trump seuraavaksi pyrkiä kiristämään suojelurahaa Venäjän varjossa eläviltä eurooppalaisilta mafian pelikirjan mukaisesti.

Kiina on toistaiseksi kestänyt Trumpin asettaman paineen, ja Xi saanut jenkeistä syntipukin myös itse aiheuttamilleen taloushuolille. Sen Trump lienee USA:n talouden ontumista katsellessaan ymmärtänyt.

Nyt molemmat maat näyttäisivät saaneen riidasta tarpeekseen. Xi ja Trump sopivat tariffien laskemisesta kolmeenkymmeneen prosenttiin Kiinalle ja kymmeneen Yhdysvalloille. Kiinan 30 % on edelleen paljon, muttei halvaannuttavissa määrin.

Kaksi räksyttäen perääntyvää koiraa

Kiinan kiristäminen oli alun alkaenkin hullunrohkea suunnitelma. Pahimmillaan kauppasota voi eskaloitua kirjaimellisesti veriseksi. Geopolitiikan kiristyminen voi rohkaista Kiinaa hyökkäämään Taiwaniin.

Riski olisi erityisen suuri, jos Trump ottaisi linjan, että väkivalloin otettu Krim on Venäjän omistuksessa. Se legitimoisi vieraan valtion alueen väkivaltaisen haltuunoton.

Painostaessaan Kiinaa Yhdysvallat kuitenkin pisti tullit jäihin muiden maiden osalta. Näin tekemällä se osoitti halua välttää joukkopaniikin ja taantuman – ja kykyä osapuilleen rationaalisiin päätöksiin.

Se viestinee paljolti myös maltillisen pragmaatikon, valtiovarainministeri Scott Bessentin vaikutusvallan kasvusta hallinnossa. Ei voi kuin toivoa, että trendi on tullut jäädäkseen.

Nyt Yhdysvallat osoittaa samankaltaista tolkkua yrittäessään lämmittää välejä Kiinan kanssa. Tai toisinpäin, jos Trumpilta kysytään.

Trump ja Xi vänkäävät ulostuloissaan, kumman aloitteesta keskustelut tariffien jäädyttämisestä käydään. Kumpikin selvästi pelkää maansa talouden heittävän kuperkeikkaa, muttei halua näyttää ulospäin, että puntti jo tutisee.

Trump on muun muassa myös puhunut mustaa valkoiseksi sanoen, ettei koskaan aikonut kiristää Kiinaa kuin ihan vähän vain.

USA ei kaipaa uutta Vietnamin sotaa

Sijoittajan kannalta sovun merkit ovat hyvin myönteinen asia. Kurssit ovatkin jo ampaisseet nousuun. Pitkän tähtäimen osalta on vielä liian aikaista availla samppanjapulloja, sillä madalletut tariffit kestävät vain 90 päivää.

Kenties Xin puheluita odotellessaan ja dollarin romahdusta katsellessaan Trumpilla oli mahdollisuus ottaa hieman happea.

Kuka tahansa Kiinan historiaa tunteva ymmärtää, ettei Xin kanssa kannata kisailla siitä, kumman kansalaiset ja taustajoukot ovat valmiita kärsimään enemmän ja pidempään geo- ja talouspolitiikan vuoksi.

Kansan hyvinvointi ei ole ennenkään ollut keskeisin prioriteetti Kiinassa, jossa nationalismi ja valtionkontrolli ovat kansallislajeja. Siksi Xi voi pakon edessä repiä jenkit tasolleen ja voittaa kokemuksella.

Trumpin pakittelu viestii, että vaikka hän on valmis uhkapelaamaan sodalla, ei sellaisen syttyminen sentään lukeudu hänen suunnitelmiinsa. Kauppasodan laajentuminen oikeaksi sodaksi Taiwanissa voisi olla jenkeille monella tapaa Vietnam 2,0.

Siis kallis, traaginen, egomaaninen ja sisäpolitiikan ruokkima virhe.

Kun jonkinlainen pysyvä ratkaisu toivon mukaan saadaan aikaan, voi niin Trump kuin Xi rehvastella kannattajilleen, että kova linja tuotti tulosta. Trump on jo julistanut, että neuvottelujen alkaminen on sulka hänen hattuunsa.

Kehittyvät taloudet löytänevät tien

Kaakkois-Aasian maiden irtaantuminen USA:n vaikutuspiiristä olisi jenkeille surkea tilanne tajusi Trump sitä tai ei.

Oivallinen esimerkki löytyy Trumpin ensimmäiseltä kaudelta. Kun The Donald yritti vääntää kiinalaisen Huawein kättä pakotteilla 2019, se puski firman kehittämään omia teknologisia järjestelmiä, jotka eivät olleet jenkeistä riippuvaisia.

Näin Trump päätyi vahvistamaan Huawein tuotteiden laatua sekä luomaan tilanteen, jossa niiden valmistamiseen vaadittava infrastruktuuri ei ollut riippuvainen ulkomaisista ja etenkin amerikkalaisista teknologioista.

Se alleviivaa hyötyjä, joita tarjoaa taloudellinen pehmeä valta – asia, jota Trump ei hahmota. Xi on sen sijaan toista maata, minkä aasialaiset naapurit tajuavat.

Kiinasta reilu tuhat vuotta sitten irtaantunut Vietnam on jo antanut symbolisia kädenojennuksia Xille. Ne liittyivät Chiến tranh chống Mỹ:n, eli Yhdysvaltoja vastaan käydyn sodan päättymisen 50-vuotispäivään.

Xin vierailun mainingeissa Vietnam myönsi ensi kerran, että Kiina lähetti 300 000 sotilasta Ho Chi Minhin johtaman Hanoin avuksi. Kiina julkisti saman luvun jo vuonna 1979.

Kiinalaiset sotilaat myös marssivat valtavassa juhlaparaatissa vietnamilaisten kanssa. Samoin tekivät Vietnamia sodassa auttaneiden naapurimaiden Laosin ja Kambodžan sotilaat.

Eipäs pompotellakaan

Tämä viestii, että solidaarisuutta ja epäpyhiä liittolaisuuksia löytyy kiusaajien töniessä. Imperialistin rooliin palatessaan Yhdysvallat voi törmätä odottamattomiin liittokuntiin.

Sitä todistaa myös Brasilian presidentin Lulan tuore vierailu Kiinassa. Maat ovat isoja kauppakumppaneita ja aikovat suhdetta syventää, vaikka Trump tukehtuisi kiukkuunsa.

Näitä liikkeitä Yhdysvallat tuskin odotti. Trumpin leiri on luottanut, että USA:n markkina-aseman tuoma mahti mahdollistaa muiden pompottamisen omien suunnitelmien mukaan.

Kiina on myös varautunut vääntöön hyvissä ajoin tietäen sen odottavan, jos Trump valitaan uudelleen. Se näkyi kauppasodan alusta asti.

Kiina pisti heti kovan kovaa vastaan. Ja varsin äkkiä osapuolet löysivätkin ainekset aselepoon.

Kiinan jos muidenkin alistaminen kauppasodalla ei ole mikään päiväkävely, kuten Trump tuntui vielä joitakin viikkoja sitten uskovan.

Ei auta kuin toivoa, että oppi menisi hiljalleen kalloon. Trumpin illuusioista ja virhearvioinneista kun maksetaan kovaa hintaa myös täällä.

---