• Yleistä taloudesta

Puolustusmenot turpoavat kuin pullataikina

Ukrainan sodan ja transatlanttisten suhteiden dramaattinen käänne nostaa Euroopan puolustusmenoja, miten neuvottelut etenevätkin. Puolustusteollisuus on ainoa varma voittaja.

Eivätpä Pariisiin kokoontuneet Euroopan johtajat suurta läpimurtoa saaneet kriisiytyneen Ukrainan ja transatlanttisen suhteen paineessa, muttei homma sentään ihan läpsyttelyksikään mennyt. Ristiriitoja näytti kuitenkin riittävän.

Yleisellä tasolla puolustusmenojen tuntuvasta lisäämisestä oli ilmeisesti kohtalainen yksimielisyys. Ukrainan turvallisuuden varmistamisesta myös, joskin joukkoja lähettämisestä tarpeen tullen syntyi jo kitkaa.

Euroopan moninapainen päätöksenteko luo aina tällaisia tilanteita. Pahimman rasitteen ne aiheuttavat kovia ja nopeita toimia vaadittaessa.

Toisaalta tilannekin on sekava. Kukaan muu kuin Donald Trump ja Vladimir Putin eivät tiedä, millaisilla askelmerkeillä he neuvotteluihin lähtevät ja mitä käänteitä väsäävät.

Näillä näkymin meille lyödään pöytään valmis paperi vaihtoehtoinaan: ota tai jätä. Tai vielä luultavammin ota tai itke ja ota.

Tavoitteena täysmittainen jättiarmeija

En usko varsinaiseen rauhaan, korkeintaan hataraan aselepoon jos siihenkään jo eilen peratuista syistä. Ja, kuten Britannian pääministeri Keir Starmer eilen totesi, Yhdysvaltain turvallisuustakuu on ainoa tapa pelotella Venäjää tehokkaasti.

Sen puuttuessa Venäjältä puuttuvat riittävät pidäkkeet. Eikä se tule hyväksymään sellaisia ehtoja, että ne Ukrainalle ja Euroopallekaan kelpaisivat.

Starmer kyllä lupasi Ukrainaan Britannian joukkoja tarvittaessa, toisaalta sikäläiset asiantuntijat entistä Nato-komentajaa Adrian Bradshaw´ta myöten ovat korostaneet kaavaillun tehtävän valtavaa mittakaavaa ja vaativuutta.

Kyseessä eivät olisi YK:n rauhanturvajoukot olemattomilla toimivaltuuksilla ja resursseilla, vaan aito toimintakykyinen jättiarmeija, joka vastaa välittömästi siihen kohdistuviin provokaatioihin. Siis täysimittainen asevoima Ukrainan armeijan rinnalla.

Britannian armeijan entinen komentaja lordi Dannatt arvioi sen tarkoittavan ainakin sataa tuhatta sotilasta välttämättömine tukijärjestelmineen. Se olisi lähes kolmanneksen suurempi kuin Britannian asevoimat.

Britannia käyttää armeijaansa vuodessa noin 60 miljardia euroa. Antaa hiukan osviittaa.

Venäjä: Ukraina pois sotilasliitoista

Toinen ja aika varmasti ylittämätön kynnys on, hyväksyisikö Venäjä vapaaehtoisesti tuollaisen sotavoiman tulon rajalleen – kun se avainvaatimuksinaan on alusta asti papattanut Ukrainan demilitarisoimista ja Naton vetäytymistä läheisyydestään.

Kreml ilmoitti juuri, että Nato ja sotilaalliset liitot eivät kuulu sen hyväksymiin Ukrainan ominaisuuksiin. EU-jäsenyys kelpaa.

Luultavasti Venäjä nielee ison ulkolaisen armeijan rajalleen vain, jos Yhdysvallat uhkaisi lähteä mukaan konfliktiin isolla kouralla ilman sopuratkaisua. Mikään Trumpin puheissa ja teoissa ei siihen viittaa.

Bloombergin ekonomistien laskelmien mukaan puolustusmenojen kasvu Euroopassa Ukrainan tuki mukaan lukien merkitsee noin 300 miljardian lisälaskua vuodessa. Tuohon suuntaan summa asettunee riippumatta Venäjän ja Yhdysvaltojen yksityisestä kabinettiväännöstä.

Se on hirveä raha valmiiksi ongelmaiselle mantereelle. Ja, kuten eilen oli jo puhe, se tarkoittaa aika varmasti markkinakorkojen nousua eli rahoitusolojen kiristymistä.

Ja kun kaipaisimme kipeästi aivan toisensuuntaista kehitystä. Mihin muuten olisimme menossakin.

Puhumme sadoista miljardeista vuodessa

Saksan kymppivuotinen velkakirja, joka määrittää koko euroalueen korkojen suunnan, lähti kirimään hyvin ikävästi viikonlopun kähinöistä. Ei ihme.

Myös teknisen analyysin perusteella korkoralli saattaa venyä kivulaisiin mittoihin. Kuukausikuvaaja nykii ylös valuttuaan kaksi vuotta. Hiukan hirvittää, suoraan sanoen.

EU-maiden velka-aste on yhteenlaskien liki 90%, rahassa noin 14 biljoonaa eli tuhatta miljardia. Prosenttiyksikön korkotason nousu lisää korkomenoja 140 miljardia.

Jos oletamme puolustusmenojen nousevan noin 300 miljardia ja korkomenojen noin 150 miljardia euroa niin lisää laskua tulee noin kolme prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta. Mistä rahat, siinä pähkinää kerrakseen.

EKP voi tietysti tulla hätiin ostamalla valtionvelkaa periaatteessa loputtomasti – muttei vaarantamatta inflaatiota ja lopulta poliittistakin vakautta. Ilmaiset lounaat ovat kriisinhoidossakin vähissä.

Puolustusteollisuus varma voittaja

Ja kun nyt vielä sellaisia kiviä kenkään on tulossa kuin uusnatsien Putinia palvovan ja Ukrainan tukea vastustavan AfD:n nousu Saksassa viikonloppuna ilmeisesti valtiopäivien toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hallituksesta se ilmeisesti blokataan, mutta kykenee ohjaamaan politiikkaa oppositiostakin.

Eurokriisiä työn puolesta silmät monestakin syystä punaisena seuranneena on vaikea olla näkemättä hyvin ikäviä yhtäläisyyksiä. Tilanne ei paina päälle vielä akuutisti, toisaalta vaikea kuvitella näppäriä patenttiratkaisujakaan.

Ellei nyt meteori jysäytä joku päivä Kremliin. Niin onnekkaita tuskin olemme.

Eipä tämä sijoittajanakaan todella naurata. Mutta jokaisessa lävessä joku voittaa, ja se varma kultamitalisti tässä sotkussa on puolustusteollisuus.

Jonka osakkeet tietysti tuoreista käänteistä saivat raketin perälautaansa. Eivätkä siten enää ostokelpoisia tähän hätään, mutta ehtivät ne vielä jäähtyäkin tolkulliselle tasolle.

Tässä jutussa alan ETF:iä esittelyssä euroversioina eli tarjolla meillekin EU:n säädösten puitteissa.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta

---