Ukrainan jälleenrakennus kaukainen haave
Vladimir Putin ei pelkää sodan kustannuksia. Kuva: Rauno Penttinen
Ukrainan jälleenrakennus houkuttaa sijoittajia, mutta Pörssihaukka pitää sitä kaukaisena haaveena. Rauhan eväät ovat ohuet, toisin kuin Donald Trump antaa ymmärtää.
Olen saanut lukuisia kysymyksiä koskien sijoittamista Ukrainan jälleenrakentamiseen. En tartu aiheeseen kuin siltä osin, etten näe siitä merkkejä.
Politiikan seuraamisen ja tulkinnan merkitys korostuu arvioiden pettäessä. Nyt yleinen usko on Ukrainan sodan suhteellisen nopea päättyminen ja jälleenrakennuksen alkaminen. Itse en siihen usko.
Venäjän intressi on alusta asti ollut Ukrainan saattaminen vasallivaltioksi ja länsimaisten joukkojen siirtyminen kauas sen rajoilta sekä paluu kylmän sodan asetelmiin Euroopassa. Putin sen teki selväksi jo 2014 ennen Krimin valtausta. Mikään ei ole sen suhteen muuttunut.
En uskonut sotaan, koska se tulisi maksamaan järjettömästi myös Venäjälle. Näin kävikin. Putin ilmeisesti laski toisin uskoen lännen perääntyvän, mitä ainakaan Eurooppa ei ole edelleenkään tehnyt.
Venäjän suorat rahalliset kulut arvioidaan nyt noin 300 miljardiksi dollariksi. Sotilasmenot nielevät yli 20 prosenttia vuotuisesta BKT:sta.
Venäjä on menettänyt arviolta pitkälle yli sata tuhatta sotilasta ja kohta pari tuhatta panssarivaunuakin. Kremlin laskelmat helposta voitosta olivat toiveajattelua, toisaalta eihän siellä menetyksistä ole ennenkään piitattu.
Ukraina ja Eurooppa eivät mitä tahansa niele
Venäjän vientituloistaan keräämästä yli sadan miljardin vakausrahastosta alkaa pohja paistaa. Energiatulot ovat vähentyneet arviolta 60 miljardia vuodessa sotaa edeltävään verrattuna.
Ostajia löytyy, muttei samaan hintaan kuin ennen pakotteita. Asiakkaat ottavat ilon irti Venäjän pakkoraosta, joka pahentuu jahka Eurooppa luopuu venäläisestä kaasusta.
Inflaatio huitelee kymmenessä prosentissa ja ohjauskorko päälle kahdessakymmenessä. Tyypillisiä sotatalouden lukuja, vaikka Putin tietysti esittää tilanteen ihan toisenlaisena.
Kallista romua riittää veli venäläisen leirissä. Kuva: Wikicommons
Venäjä on kyllä selvinnyt pakotteista paremmin kuin toivottiin paljolti sen Kiinan kauppasuhteiden ansiosta. Samalla Venäjästä on siitä jokseenkin täysin riippuvainen, mikä tuskin Putiniakaan riemastuttaa.
Venäjältä on jäädytetty varoja satoja miljardeja ulkomaille, EU:ssa niitä on lukkojen takana noin 300 miljardia. Rahat käytettäneen aikanaan Ukrainan sotakorvauksiin.
Miten tästä joku pysyvä rauha syntyy, kun Venäjä kokee olevansa vahvoilla sodassa ja Yhdysvaltojen ainoa tavoite näyttää olevan sodan päättäminen heittämällä Ukraina bussin alle ja lähettämällä lasku Euroopalle.
Ukraina ei sitä niele, eikä Eurooppa. Eikä ole syytäkään tiedossa olevilla ehdoilla.
Venäjä ei taivu ilman kovaa painetta
Jos Yhdysvallat olisi valmis pistämään oikeita panoksia peliin eli uhkaisi Venäjää sodan radikaalilla laajentamisella omalla sotilaallisella panoksella niin sitten voisi tapahtua. Mutten näe Trumpin toimissa mitään viitteitä siitä.
Hän lupasi juuri EU:lle 25% tuontitullit aiempien puheidensa mukaisesti. Myös Kanadan ja Meksikon jäähylle pannut tariffit astuvat pian voimaan.
Trumpin mukaan EU on perustettu aiheuttamaan harmia Yhdysvalloille. En epäile hetkeäkään, etteikö hän itse usko järjetöntä väitettään.
Trumpin hallinnon asennetta Eurooppaan kuvaa, että se painostaa Kolumbiaa peruuttamaan kaavailemansa ruotsalaisen Saabin hävittäjien oston. Teknisenä perusteena se voi käyttää Saabin käyttämiä yhdysvaltalaisia komponentteja ja järjestelmiä, joiden vienti vaatii Yhdysvaltojen hyväksynnän.
Näpit irti Gripeneistä, Kolumbia! Kuva. Tuomas Salonen, Finnish Aviation Museum
Tavoitteena on, että Kolumbia ostaisi sen sijaan yhdysvaltalaisia F-16-hävittäjiä. Painostus luultavasti naamioidaan kansallisen turvallisuuden kysymykseksi tai vastaavaa.
Venäjä osaa venkoilun ja ajanpeluun
Hyvä diili perustuu kepille ja porkkanalle. Trumpin hallinnolta on turha odottaa jotain myönteistä uhrausta Ukrainalle ja Euroopalle.
Trump ei ole toistaiseksi väläyttänyt Venäjälle kuin porkkaanaa, keppiä sitäkin enemmän Ukrainalle ja Euroopalle. Joten millä ihmeen tempulla Trump taivuttelisi Putinin antamaan periksi oleellisissa kysymyksissä, joiden eteen Venäjä on tuhrannut järjettömän hinnan.
Putin on Trumpia taitavampi juonittelija ja venäläiset hallitsevat neuvottelupöydissä sotimisen, sen osoittivat vaikkapa takavuosien ydinaseneuvottelut Yhdysvaltojen kanssa. Trump tietenkin kuvittelee olevansa jumalainen diileri edeltäjiinsä verrattuna.
On naiivia kuvitella Putinia helposti peloteltavaksi. Luultavasti Kreml haluaa pelata aikaa ja vallata samalla mahdollisimman paljon Ukrainan alueita.
Sitä se tekee parasta aikaa vimmaisesti yhtenä osana kampanjaa häikäilemätön siviilien tappaminen. Siinäpä rauhantahtoa Trumpille tuliaiseksi.
Mistä rahat Ukrainaan?
Toinen asia: millä jälleenrakennus rahoitetaan, jahka siihen joskus päästään? Ukraina on rahaton kivikasa, jolta vielä Yhdysvallat nyhtää tuoreella mineraali- ja infradiilillään tuhkatkin pesästä.
Rakennustarve polttava, saumaa siihen tuskin. Kuva: State of Ukraine
EU kaivaa kuvetta, mutta rahaa palaan oman puolustuksenkin nostamiseen. Yhdysvallat ei pistä lanttiakaan likoon, yrittää viedä ne vähätkin.
Venäjän rahavarantoja on kyllä EU:ssa 300 miljardia lukkojen takana, mutta niihin ei kosketa hevin, koska rahapino toimii neuvotteluvalttina. Toisaalta EU pelkää sijoitusten katoa, jos Venäjä takavarikoidaan.
Pörssihaukka ei varaudu Ukrainan nopeaan toipumiseen, valitettavasti. Eikä sen takia spekuloi jälleenrakennuksen sijoitusaspektilla.
Ja varsinkaan kauppasodan ruokkiman laskumarkkinan painaessa päälle niin, että joissakin juhlituissa osakkeissa pauke kuuluu kuuhun asti. Siitä päivän toisessa jutussa ja lisää maanantaina.
Hyvää viikonloppua, näissäkin oloissa.
Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta
