Persianlahden sodan kolme skenaariota osa 1: Se pahin
Tuhoaminen on helppoa, korjaaminen vaikeaa. Kuva: Pörssihaukka / OpenAI
Sodan kirkkaasti pahin vaihtoehto on pitkäkestoinen kulutustaistelu tyyliin Vietnam 2.0, jossa Iran kykenee valtavista tappioistaan huolimatta tuhoamaan alueen tuotantokyvyn kuristaen maailmantaloutta ties kuinka kauan. Valitettavasti se tie on ilmeinen.
Persianlahden sodan ehdittyä taas yhteen taitepisteeseen on paikallaan tutkailla kehityksen eri vaihtoehtoja, joita näen pääpiirteissään kolme. Ensimmäinen saattaa räjähtää päälle jo huomenna.
Tämä nousee muutenkin ilmeisimmäksi ellei heti niin jollain aikavälillä. Ja valitettavasti se on myös ylivoimaisesti synkin.
Trump on toimittanut alueelle maajoukkoja selvästi ajatuksena joko toteuttaa tai ainakin painostaa Irania Khargin saaren valtauksella ja ehkä koko Hormuzin salmen alueen haltuunotolla.
Tästä seuraisi pitkä sitkeä sota Iranin tapellessa sekä amerikkalaisia vastaan että syytäessä ohjuksia ja drooneja naapureidensa energiainfraan.
Ydinase kehiin?
Kuten jo nyt, mutta mittakaavan turvotessa luultavasti merkittävästi. Iranin iskukyky paranee, mitä lähempänä kohteet ovat.
Nyt tosin Trump muutti uhkauksensa massiiviseksi ilmasodaksi Iranin siviili-infraa vastaan. Iskut tuhoaisivat voimaloita ja siltoja Trumpin muotoilun mukaan siirtäen Iranin kivikauteen.
Ja aivan tuoreen uhkauksen mukaan koko Iranin sivilisaatio tapetaan. Tämä melkeinrauhannobelisti ei todella säästele sanoja jos ei ammuksiakaan.
Valitettavasti mitään Trumpin uhkauksia ei voi pitää vain retoriikkana. Ydinaseillahan homma toki hoituisi.
Iran katkaisi kaikki suorat yhteydet USA:han. Aiemmin se ilmoitti vastaavansa samalla mitalla.
Vaikea tässä on nuppi viileänä tilannetta analysoida. Mutta yritetään.
Liian iso murskattavaksi
Iranin sotilaallinen murskaaminen voi kuulostaa helpolta nakilta supervallan eväillä, mutta katsotaanpa eräitä faktoja. Iran on alueeltaan Saksan, Ranskan, Espanjan ja Ison-Britannian kokoinen vuoristoinen eli vaikeasti tutkittava kokonaisuus.
Ja tuotanto ja sotilaallinen kapasiteetti voidaan hajauttaa laajalle siviilirakenteen sisään. Droonituotanto ei ole yksi tehdas, vaan potentiaalisesti satojen tai tuhansien pienten solmujen verkosto.
Iran vastaa kooltaan osapuilleen läntistä Eurooppaa. Kuva: Pörssihaukka / OpenAI
Maassa on 90 miljoonaa asukasta, se tarkoittaa laskennallisesti tuhatta Joensuun kokoista taajamaa.
Sellaiseen mahtuu fasiliteetti jos toinenkin. Iranin ympäristössä ongelma ei ole pelkästään kohteiden tuhoaminen, vaan niiden luotettava paikantaminen.
Täydellinen tilannekuva on käytännössä saavuttamaton – ja vanhenee jatkuvasti.
Vietnam 2.0?
Iranin sitkeys ja tulivoiman määrä ovat tulleet USA:lle yllätyksenä, toteavat vähän kaikki asiantuntijat, vaikkapa kotimainen tv-kommentaattorina tuttu everstiluutnantti Kristian Perheentupa.
Koko järjestelmän eliminointi on mahdotonta. Israel ei ole onnistunut siinä edes Hizbollahia vastaan Libanonissa huolimatta sille radikaalisti suotuisammasta asetelmasta.
Jokainen tuhottu kohde voidaan korvata uudella muualla, vaikka toki se vaatii aikaa ja resursseja. Kuten Vietnamissa tai Afganistanissa, kyse olisi jatkuvasta resurssisyöpöstä kampanjasta, jossa kustannukset kasvavat nopeammin kuin tulokset.
Iranin strategia ei perustu nopeaan voittoon, vaan kykyyn jatkaa häirintää Hormuzia ja alueen energiainfraa vastaan. Tässä asetelma muistuttaa Vietnamia.
Yhdysvalloilla oli ylivoima ilmassa ja valtavat maavoimat, mutta hajautettu, sitkeä vastustaja ja vaikea toimintaympäristö estivät voiton. Lopulta ratkaisevaksi muodostuivat aika, kustannukset ja poliittinen kestävyys.
Hormuziakin isompi taakka väijyy
Iranin kohdalla yhtälö on vielä haastavampi. Se on suuri, väkirikas teollinen valtio, joka kykenee tuottamaan omaehtoisesti kriittisiä asejärjestelmiä.
Droonien tuotantoa ei ole vaikea hajauttaa. Kuva: Behrouz Ahmadi, Wikicommons
Ja saa siihen apuakin ainakin Venäjältä, kenties Kiinaltakin jos ei jo nyt niin jatkossa, mikäli se haluaa torjua Yhdysvaltojen ylivallan Persianlahdella. Mihin sillä on taatusti perusteensa.
Jos kova linja repeää valloilleen, se aika varmasti tarkoittaa pitkää kulutussotaa infrastruktuuria vastaan niin maalla kuin merellä. Iran kärsii fyysisesti paljon enemmän, muttei silti taivu helposti.
Hirveä määrä inhimillistä kärsimystä odottaa, meitä siltä turvassa olevia paheneva energia- ja raaka-ainekriisi. Iran kyennee tuhoamaan naapureidensa infraa sen verran tehokkaasti, että Hormuzin salmen avaaminen ei kohta olekaan avainkysymys.
Koska kuljetettavaa ei ole, ainakaan aiemmassa mitassa. Eikä vaurioita voi korjata sodan kestäessä. Sen jälkeenkin puhutaan äkkiä vuosienkin urakasta.
Ikävä esimerkki: Ukraina
Jalostamot, satamaterminaalit, suuret sähköverkostot kriittisine asemineen vaativat hyvissäkin oloissa ainakin kuukausia, jos ovat pahasti vaurioituneita.
Ja sota vaikeuttaa korjaamista: turvallisuusriskit, materiaalipula, logistiikkaongelmat ja se, että vaurioitunut kohde voi joutua uudelleen iskujen kohteeksi.
Las Raffanin kaltaiset laitokset ovat vaikeita korjata. Kuva: Qatar Energy
Ukrainan energiahuolto on menettänyt ison osan kapasiteetistaan, vaikka tuhoja korjataan jatkuvasti. Osittain se onnistuu joidenkin viikkojen ja kuukausien aikataululla kussakin kohteessa, kokonaisuus pysyy runneltuna verrattuna rauhan aikaan.
Kun tämä tapahtuu maailman energiahuollon tärkeimmässä keskuksessa, vaikutukset heijastuvat kaikkialle. Eivätkä palaudu nopeasti rauhankaan myötä.
Ja pitkäkestoinen sota tietenkin siirtää hitaankin elpymisen hämärään tulevaisuuteen.
Mahdollinen maavoimien käyttö tuskin sekään mitään ratkaisisi. Skeptisesti sen onnistumiseen Hormuzissa suhtautuu muun muassa USA:n ilmavoimien entinen päästrategi Samuel Hinote.
Kyllä, Hormuz on tärkeä Amerikallekin
Trump on kuitenkin aika tavalla umpikujassa, jos Iran asettaa kovat ehdot aselevolle ja Hormuzin avaamiselle sen osana. Trumpin on keksittävä jotain.
Vietnamin sota ei ratkennut ilmasodan ylivoimalla. Kuva: Public Domain
Vaikka hän ajoittain puhuu Hormuzista yhdentekevänä Yhdysvalloille – koska sen öljy ei salmessa kulje. Mutta maailmanmarkkinahinta heijastuu myös Amerikkaan.
Pumpulla bensa maksaa sielläkin jo yli neljä taalaa gallona. Joten Trumpin on turha hurskastella heidän pärjäävän ongelmitta.
Tämä hänen väitteensa suuntautuukin toisille teollisuusmaille tavoitteena painostaa ne mukaan sotaan. Tämä tuskin tehoaa, vaikka kriisi Eurooppaa ja Aasiaa ravistelee Amerikkaa enemmän.
Eikä muiden mukaantulo asetelmaa oleellisesti muuttaisi. Trump vain haluaa itse valitsemalleen taakalle jakajia.
Energiapulaan enää joitakin viikkoja
Vaikea uskoa tässä kohtaa poliittiseen läpimurtoon. Myönteisin vaihtoehto nyt luultavasti olisi, että Trump venyttäisi aikarajaansa jollain verukkeella, vaikkapa Iranin väitetyllä sovintovalmiudella.
Sitähän Trump uhkaustensa lomassa usein markkinoi. Se tuskin on kuin peliä, jolla Trump hankkii itselleen aikaa ja verukkeen siirtää raskaimpia päätöksiä.
Parempi sekin kuin helvetin porttien avaaminen. Muttei ratkaise mitenkään itse konfliktin perustaa.
Jos sota jatkuu nykyisessä muodossa eli hiukan matalammalla intensiteetillä niin energiakriisi jatkuu ja syvenee. Toistaiseksi öljystä ja kaasusta ei ole vielä pula varastojen turvin, mutta sekin hetki koittaa tätä menoa ennen kesää.
Varastot eivät estä enää monta viikkoa pulaa. Kuva: User Sanjo, Wikicommons
Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan kriisistä on tulossa pahempi kuin 1970-luvun öljykriisit ja 2022 energiapula yhteensä!
Karmaiseva ennuste. Myönteisempiäkin skenaarioita on, tosin ikävän epätodennäköisiä. Niistä lisää vielä tällä viikolla – ellei helvetti kaadu päälle jo huomenna.
Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta
