Thomas Pikettyn perintöveroesitys johtaisi massiiviseen veronkiertoon. Omaisuuden näennäinen tuhoaminen on helppoa ja vaikea todistaa vedätykseksi.
Perintövero puhuttaa taas. Kuuluisa ranskalainen vasemmistolainen ekononomisti Thomas Piketty nosti aiheen taas esiin uutuuskirjassaan Pääoma ja ideologia, jossa hän muun aineiston seassa nostaa tikun nokkaan perintöveron yhtenä taloudellista eri- tai tasa-arvoisuutta luovana yhteiskunnallisena tekijänä.
Pikettyn mielestä perheen omaisuuden ei pitäisi olla kenenkään varallisuuden lähde, koska se antaa osalle yhteiskunnasta niin ylivoimaisen kilpailuedun. Palkkatyötä tekevät eivät koskaan voi sitä päästä likikään kuin poikkeustapauksessa.
Peritty vauraus tuhoaa Pikettyn silmissä mahdollisuuksien tasa-arvon, mitä hän pitää yhteiskunnallisista arvoista suurimpana. Jokaisen pitäisi lähteä samalta viivalta.
Todella raskas perintöverotus sen takaisi. Piketty ehdottaa 50% ylöspäin kapuavaa veroa isoille omaisuuksille.
Linjaus on ongelmallinen monella tavalla, vaikka mahdollisuuksien tasa-arvoa pitäisi tärkeänä. Ihmiset syntyvät joka tapauksessa erilaisiin resurssiolosuhteisiin.
Juhlavalla ulkomuodolla siunatut yltävät vaikkapa markkinointi- ja viihdealan tähtinä sellaiseen, mistä muut voivat vain unelmoida. Huippu-urheilijoiden lapset saavat vanhempiensa kaltaisen uran mahdollistavat geenit, tietotaitoa ja suhdeverkoston.
Sama pätee kaikkiin korkeasti koulutettujen lapsiin, jne. Näitä eroja lienee mahdoton höylätä Pikettyn ajatustapaa mukaillen millään inhimillisesti hyväksyttävällä tavalla.
Kyllähän toisten synnynnäiset etuoikeudet harmittavat. Kaikkea nyt vain ei voi tasata.
Ei sitä kannata yrittää taloudessakaan, kritisoi Pikettyn entinen työtoveri, Suomessa hiljan vierallut ruotsalainen ekonomisti Daniel Waldenström. Hän pitää oikeana Ruotsin päätöstä luopua perintöverosta jo vuosia sitten.
Waldenström toteaa perintö- ja varallisuusveron toimivan kehnosti niiden tavoitteen kannalta. On mielekästä verottaa omaisuuden tuottoa, ei itse omaisuutta riippumatta sen tuotosta.
Kun katsotaan julkisesti kerättyjä tulolajeja, lähes kaikki pääomatulot syntyvät yritysverotuksesta. Suomi mukaan luettuna se kattaa noin puolet kaikista rikkaiden maiden pääomaverotuloista – siis kiinteistöverotuksesta, osinko- ja korkotuloverotuksesta.
Paras tapa saada rikkaat maksamaan veroja on verottaa voittoja heidän omistamissaan yrityksissä. Siksi haluamme yritysten pärjäävän – että ne loisivat voittoja, työpaikkoja ja verotuloja.
Perintöverotus enemmän tuhoaa kuin tuottaa hyvinvointia, Waldenström summaa. Pörssihaukka on samoilla linjoilla. On monta syytä vastustaa murhaavan korkeaa perintöverotusta.
Omaisuuden siirto perillisille on suosittua kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä. Ei siihen tarvita miljonäärejä.
Jos jää vaikka asunto niin tervepäinen haluaa sen siirtää lapsille. Läheisistään huolehtiminen on inhimillisistä tunteista ja tarpeista voimakkaimpia – onneksi.
Minusta on yksinkertaisesti perverssi ajatus, että vanhemmat eivät saisi avittaa lapsiaan taloudellisesti. Vaikka siihen olisi kuinka erilaiset edellytykset itse kullakin.
Muun ohella erittäin raskaaseen perintöveron liittyy riskejä, jotka voivat pahimmillaan lisätä taloudellista epätasa-arvoa. Perintöveron välttelyyn löytyy niin laillisia kuin laittomia keinoja, jotka ovat eritoten rikkaiden ulottuvilla.
Siksi raskas perintöverotus voi osua suhteellisesti pahiten työväen- ja keskiluokan kukkaroa, mikä lisää epätasa-arvoa entisestään. Amerikkalaistutkimuksen mukaan perinnöt ovat suhteessa varallisuuteen suurempia köyhemmillä kotitalouksilla.
Säästeliään duunarin jättämä perintö duunarilapselle muuttaa hänen varallisuustasoaan paljon enemmän kuin jo valmiiksi rikkaan vesan perintö. Jo omistusasunto on iso potti vähävaraiselle ja pienituloiselle.
Pikettyn malli kylläkin perustuisi progressioon eli isoilla perinnöillä koreampi veroaste. Suomessa yli kymmenen prosentin perintövero napsahtaa jo nyt lähiomaisillekin yksin asunnon hinnasta ja progressio kasvaa jyrkästi.
Murhaperintövero olisi taloudellisesti epätarkoituksemukainen. Se synnyttäisi valtavan veronkiertoteollisuuden, joka osapuilleen nollaisi lain julkistaloudelliset hyödyt.
Murhaveron myötä piilolahjoittaminen, luottojärjestelyt yms. räjähtäisivät suosiossa. Niiden kitkeminen olisi uskoakseni mahdotonta.
Mitä suuremmat omaisuudet, sen helpompaa hankkia järjestelyjen vaatima osaaminen. Jollekin keskiluokkaiselle vaikeampaa, muttei taatusti mahdotonta.
Suuret yritysomaisuudet, joista jättirikkaudet koostuvat, voi erilaisin yrityskauppajärjestelyin siirtää sukupolvelta toiselle varmasti niin näppärästi, ettei siihen verottaja pääse käsiksi.
Tuollaisia kuvioita piirtelee päässään hetkessä.
Rikas isä haluaa siirtää varojaan lapsilleen, jotka perustavat vaikkapa sijoitusyhtiö Nokkelan. Se ottaa valtaisan pankkilainan isukin takaamana.
Nokkela keskittyy pieniin startupeihin, joita ilmestyykin sen tiskille äkkiä kuin tyhjästä polkaistuna. Yhtiöiden omistajapohjassa on yllättävän paljon samankaltaisuutta kuin Nokkelan, tosin ulkomaille rekisteröidyistä pöytälaatikkopuljuista on aina vaikea saada selkoa.
Liikeideatkin vaikuttavat ulospäin omalaatuisilta tai huteroiltakin. Muuan Cayman-saarille rekisteröity tulokas suunnittelee luksusvaatteita eläimille.
On sellaisia taatusti olemassakin. Riskisijoittaja upottaa yhtiöön kymmenen miljoonaa, vaikka liiketoiminta häärää hädin tuskin kapaloissa.
No sehän on tilanne puolessa maailman osakeanneissa, ei mitään outoa. Ei siinäkään, että Nokkelan liiketoimet osoittautuvat surkeiksi.
Asiakkaat eivät menesty, rahat katoavat kuin suolikaasu Saharaan. Osinkoa Nokkela maksaa silti harvinaisen avokätisesti. Ei se laitonta ole.
Nokkelan valtava kassa käryää muutamassa vuodessa. Se ei suoriudu lainoistaan, edessä on konkurssi.
Ei hätä mitä, rikas takaaja hoitaa luoton. Pankki on tyytyväinen, eikä kukaan muukaan valita.
Nokkela katoaa historiaan kenenkään surematta. Sen asiakasyhtiöiden omistajaporras pärjää oikein hyvin.
Tai lapset perustavat sijoitusyhtiön lainarahalla ostellen perheen yhtiöitettyä varallisuutta alennuksella vuosien mittaan. Sen havaitsee periaatteessa helpommin, mutta yhtiöiden taseita ja tuloksia ei ole vaikea vekslata alaspäin etenkään aineettoman omaisuuden arvonmuutoksilla.
Luodaan sinänsä vakavarainen yhtiö, jossa on rutkasti omaisuutta – mutta määritellään sille myös hillitön määrä aineetonta yhtiöarvoa vaikkapa brändin perusteella. Sopivassa raossa brändille määritellään radikaali arvonalennus.
Tuloslaskelmassa se merkitään kuluksi, joka kiskoo yhtiön tuloksen rankasti miinukselle. Tappiolla rypevän yhtiön todellista arvoa on kenenkään vaikea määritellä, ainakaan ulkopuolelta juridisesti pitävästi.
Tuollaisen päälle päin roskaläjän voi myydä pilkkahintaan sen mitenkään oudolta näyttämättä. Etenkin kun kaikki tyytyvät kohtaloonsa – asia loppuun käsitelty.
Tai jälkeläiset voivat perustaa vaikka mainostoimiston. Muuan asiakas maksaa tolkuttomia summia vaatimattoman oloisista kampanjoista. Asiakasyhtiö sattuu olemaan vanhempien omistama.
Ei siinäkään mitään laitonta ole. Huonoihin bisneksiin saa sortua ja hyödykkeet hinnoitella miten haluaa. Kukaan ei valita.
Saattaa se vaikuttaa veron kierrolta. Tutkinta ja mahdollisen verorikoksen osoittaminen ovat kuitenkin valtava tai mahdoton vyyhti.
Tällaisia kikkakolmosia perintöveron kiertoteollisuus loisi humauksessa valtavan työkalupakin. Laista hyötyisi vain veronkiertoteollisuus.
Verottaja pois lukien järjestelyjen perään ei kukaan huutelisi. Epäilyttävätkin jäljet katoavat herkästi kuin lumimyrskyssä.
Massiivinen perintövero ei saavuttaisi tavoitettaan. Paitsi niiden tavisten kohdalla, jotka jättävät asuntojensa ja mökkiensä omistusjärjestelyt hoitamatta tyhmyyttään tai kuoltuaan äkkinäisesti.
Veronkierto perustuisi omaisuuden näennäiseen tuhoamiseen. Kirjanpidolliset ja tekniset näpräykset on helppo toteuttaa, koska ne eivät sorra kuin verottajan etua.
Ei vaikkapa pörssiyhtiön tuloslaskelmia ja taseita voi vääristellä tuosta vain, koska omistajat älähtäisivät. Jokainen valvoo omaa etuaan.
Yrityksiä on taas helppo ajaa tahallisesti rapakuntoon, jos se ei sodi kenenkään etua vastaan. Yhteiskunta täyttyisi tällaisesta temppuilusta.
Verottaja olisi sen edessä aseeton. Laista ei tulisi kuin harmia.
Pörssihaukka kokeilee uutta formaattia: tämä juttu julkaistaan myös videoversiona, jonka on ohjannut Leevi Ikonen.
Pörssihaukkaa seuraavan kerran torstaina, ellei pelipapereihin tule päivitys.
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Moi, video on hyvä idea. Onko niitä tulossa lisää tai mieluummin podina? Esimerkiksi markkinakatsauksia olisi kiva kuunnella.
Kiitos, videoita tehtäneen silloin tällöin, poikani ohjaa ne jos sopivia aiheita videoimiseen löytyy.
Podi voisi olla hyvä lisä, siinä on vain kaksi kynnystä: saada toimimaan teknisesti tarpeeksi hyvin ja sen vaatima aika. Katsauksen ulostulolla on aina kiire, mutta toki jos podi tulisi vähän myöhemmin. Täytyy perata mahdollisuuksia.