Persianlahden sodan kolme skenaariota osa 3: Pitkittyvä asemasota
Iranille raaka asemasota on tuttua. Kuva: Mahmoud Badrfar, Wikicommons
Sodan kolmesta skenaariosta olemme toistaiseksi siirtyneet vähemmän dramaattiseen joskin silti vaikutuksiltaan tuskalliseen asemasotaan. Pitkäkestoinen siitä ei pitäisi tulla, mutta muiden vaihtoehtojen korkeiden kynnysten takia se ei mahdotontakaan ole.
Sodan kahdesta jo luonnostellusta skenaariosta kumpikaan ei toistaiseksi ole niskan päällä. Varsinaiset sotatoimet lakkasivat, toisaalta sotkuinen kompromissi pysyy yhä kaukana.
Nyt puskee kolmas skenaario: pitkittynyt, seisova asemasota. Siinä kumpikaan osapuoli – lasken Israelin asettuvan USA:n tahtoon tässä vaiheessa – ei halua tai uskalla eskaloida täyteen konfliktiin tehden kuitenkin kiusaa viholliselle.
Hintalappu pelottaa molempia. Mutta ne eivät myöskään suostu perääntymään. Syntyy kauhun tasapaino, jossa tapahtumia on vähän mutta kova paine jatkuvaa.
Yhdysvaltojen vahvuus on ylivoimainen sotilaallinen kapasiteetti. Se ei voi varsinaisesti hävitä, jos poliittisen motivaation puolesta kykenee pitämään koneistonsa alueella liki rajattomasti.
Iranin valtti on maantieteellinen: se hallitsee Hormuzia ja voi tuhota Persianlahden infraa. Kykyä eivät massiiviset pommitukset tuhonneet.
70-luvusta ilkeä rinnastus
Tässä asetelmassa kumpikin tietää toisen heikot kohdat hyödyntäen niitä mutta menemättä liian pitkälle. Persianlahti pysyy suljettuna molempiin suuntiin.
Sota siirtyy matalan intensiteetin painostukseen: pieniä häiriöiskuja, kyberhyökkäyksiä, sabotaasia. Konflikti ei räjähdä käsiin, ei myöskään laannu.
Taloudelliset vaikutukset ovat tässä skenaariossa valtavat joskin salakavalat. Suoraa tuhoa ja massiivisia sotakustannuksia ei välttämättä synny, mutta energian ja raaka-aineiden huoltoketjut lamaantuvat.
Seuraa 1970-luvun kaltainen energiakriisi, jota toistaiseksi vasta maistelemme. Kustannustaso ja korot nousevat, ostovoima supistuu, investoinnit lykkääntyvät, globaali kauppa hidastuu, pääoma hakeutuu turvasatamiin.
1970-luvun energiakriisi toi massatyöttömyyden. Kuva: PHO
Yhtälöstä saostuu jonkin asteen sitkeä stagflaatio: heikko kasvu ja vahva inflaatio. Sitä pahentaa ruokatuotannon rapautuminen lannoitepulan takia.
Välineet onneksi kehittyneet
Pahimmassa asemassa ovat kehittyvät taloudet, joita energia- ja maatalouskriisi koettelee eri mitassa kuin teollisuusmaita. Työttömyys kasvaa etenkin kriisistä raskaimmin kärsivillä sektoreilla.
Suomi on taas kerran pienenä vientiriippuvaisena ja logistiikan häiriöille alttiina taloutena keulilla, kun kurjuutta jaetaan. Jo historialliset mitat saanut rakennusalan lama yhä syvenee ja ahdinko leviää laajemmalle.
Jo nyt vaikea työttömyys muuttuu rakenteelliseksi 90-luvun tapaan. Syrjäytymiskierre iskee kokonaiseen sukupolveen.
Asemasota voi periaatteessa jatkua kuukausia tai jopa vuosia. Ensimmäinen 1973 alkanut öljykriisi kesti poliittisen juntturan takia puolitoista vuotta.
Maailma sopeutuu ankaraan kitkaan eri keinoin, mutta hitaasti. Energian säästö ja fossiilisten korvaaminen kiihtyy. Niihin on onneksi tänä päivänä välineitä aivan eri tavalla kuin 70-luvulla.
Jotkut sektorit voivat pärjätä toki hyvinkin. Digitaalinen talous lienee parhaassa turvassa, joskin energiasyöppönä ikävät yllätykset ulottuvat taatusti sinnekin.
Karmea luottamusvaje
Pitkään asemasotaan juuttumista puoltaa ammottava luottamuspula. Iranin johto on aina suhtautunut epäluuloisesti Yhdysvaltoihin, mutta erityisesti Donald Trumpiin.
Hän vetäytyi ensimmäisellä kaudellaan yksipuolisesti Iranin harvinaisen laajalla rintamalla sovitusta ydinsopimuksesta. Trump ei väittänyt Iranin rikkoneen sopimusta – hän vain ei pitänyt siitä.
Muu maailma vastusti kiivaasti järjestelyn purkamista, myös Yhdysvaltojen sisällä. Mutta Trump kykeni sen romuttamaan yhdellä päätöksellä.
Iranin ydinsopimus vaati kahden vuoden neuvottelut, sen purkaminen minuutin. Kuva: State of USA
Kun Bidenin hallinto yritti neuvotella vastaavaa sopimusta, Iran vaati takeita siitä, ettei tuleva hallinto voisi jälleen hylätä sitä. Takeita ei voinut antaa.
Eikä ole mahdollista nytkään. Sopimukset ja lupaukset ovat sanoja ja paperia. Ja Trumpin sanaan ei täysjärkinen luota.
Iran ei noin vain luovu valteistaan
Trump on käynnistänyt ilmaiskuja jo kahdesti kesken neuvottelujen ja puukottanut liittolaisiaan joka käänteessä: kurdeja Syyriassa, eurooppalaisia Natossa ja Ukrainassa, arabeja Iranin sodassa.
Trumpin rehvakkaasti juhlima rauhansopimus Gazassa on enemmän vitsi kuin todellisuutta. Hän on viskonut omasta tiimistäänkin bussin alle kenet tahansa milloin mistä syystä.
Intohimoisen supertukijansa Elon Muskin kanssa Trump ajautui sotajalalle suhteiden edelleenkään elpymättä. Iranin johto tiedostaa tämän kaiken hyvin tarkkaan.
Perhepotretti jo kaukaa menneisyydestä. Kuva: White House
Ei Iraninkaan luotettavuutta voi kehua, mutta siltä vaaditut myönnytykset ovat osin peruuttamattomia. Jos Iran luovuttaisi rikastamansa uraanin ja tuhoaisi ydinlaitoksensa, tekoa ei voisi vetää takaisin kuin äärimmäisillä ja hitailla ponnistuksilla.
USA:n ja Israelin lupauksia hyökkäämättömyydestä ja pakotteiden purkamisesta ei voi millään varmistaa. Sotavoiman ja pakotteet voi aktivoida koska tahansa.
Iran haluaa säilyttää neuvotteluvaltteja. Ja juuri niitä Trump himoitsee.
Trump kärsimätön ja paineessa
Tilannetta vaikeuttaa Yhdysvaltojen ja Israelin tiivis liittolaisuus. Pääministeri Netanyahun hallitus ei edes teeskentele kaipaavansa rauhaa Iranin kanssa, ainoastaan sen murjomista haudan partaalle.
Yksi luottamuspula tekee nopeasta sopimuksesta epätodennäköisen. Parhaassakin tapauksessa se vie vähintään kuukausia.
Eivätkä asetelmat naurata. Iranin valtajärjestelmä on luultavasti täynnä raakaa sisäistä taistelua, jossa tuoreiden reaktioiden perusteella kovan linjan edustajat päässeet niskan päälle keulilla vallankumouskaartin johtaja Ahmad Vahidi (kuvassa keskellä).
Iranin sotilasjohto pitänee nyt komentoa maassa. Kuva: PHO
Periaatteessa asemasodan aikana poikkeustilaa voidaan asteittain purkaa, etenkin avaamalla Hormuz liikenteelle. Siihen molemmilla on intressi, mutta käytönnön toteutus vaatii taatusti diplomaattista akrobatiaa.
Ja Trump tunnetaan kärsimättömyydestään ja riskivalmiudestaan. Samaan aikaan Yhdysvalloissa paine kasvaa vauhdilla, kun kallis energia kiukuttaa kuluttajia ja yrityksiä.
Persianlahden arabimaissa yksin ruokapulasta tulee kohta vakava kriisi. Sieltäkin painetta piisaa, kun vanhat liittolaiset tuskastuvat yhä enemmän Yhdysvaltojen omavaltaisesti hankkimaan liemeen.
Asemasota ei pitkäikäinen – luultavasti
Iran on tottunut toimimaan pakotteiden alla, eikä autoritaarinen järjestelmä tunne vaalirangaistusta. Trump taas tuskin viikkoja seuraa asemasotaa kädet taskussa.
Neljäs vaihtoehto, Iranin hallinnon kaatuminen tai vallanvaihto USA:ssa vaikkapa Trumpin sairastumisen kautta, on aika etäinen mahdollisuus. Toki jälkimmäinen voi tömähtää vastaan koska tahansa.
Sotaa alusta asti vastustanut varapresidentti JD Vance saattaisi kyllä vetäytyä konfliktista piankin pistäen sen ansaitusti Trumpin piikkiin. En tätä skenaariota todellakaan pistäisi pahakseni.
Vancen presidenttiyttä Pörssihaukka visioi jo viime syksynä tuossa Leevin mainiossa analyysissa. Se on vallan kurantti edelleen,
Okei pomo, soditaan sitten. Kuva: Valkoinen talo.
Asemasota tuskin periaatteessa voi kestää kuin ehkä joitakin kuukausia. Joko se purkautuu neuvotteluratkaisuna tai luisuu eskalaatioon. Mutta vain luultavasti.
Ukraina 2.0?
Ensimmäistä vaihtoehtoa molemmat haluavat, kuitenkin omilla toisistaan kaukana seilaavilla ehdoillaan. Jälkimmäistä ne karttavat, mutta sotien dynamiikkaan kuuluu ikäviin ratkaisuihin ajautuminen.
Joskus kriisi laukeaa. Mutta jo viidettä vuotta jopa kiihtyen jatkuva Ukrainan sota osoittaa, miten vaikea on pattitilanteita purkaa.
Asetelmat ovat siellä osin aivan toiset, osin eivät. Ukrainan piti hävitä sota muutamassa viikossa, toisin kävi.
Ja Iranilla on käsissään aivan eri luokan ase. Sillä on myös rankka kokemus asemasodasta Irakia vastaan 80-luvulta, jolloin se sai niskaansa niin maajoukot, ohjuksia kuin myrkkykaasuja (pääkuva).
Joten kaikkeen sopii varautua. Sarjan muut osat yksi ja kaksi.
