Sodat päättyvät, ennen pitkää. Parhaassa tapauksessa rauhansopimukseen, joka kelpaa kaikille osapuolille. Sen vaatimat kompromissit eivät synny ilman aitoa poliittista tahtoa.
Hyvä uutinen: sotatoimet eivät alkaneet uudestaan USA:n julistettua Hormuzin saarron. Huono uutinen: pattitilanne ei vielä rakoile, joskin merkkejä siitä on.
Donald Trumpn viestintä muistuttaa yhä enemmän sitä, miltä itse päätös näytti heti kättelyssä ja aina enemmän jälkikäteen: sekavalta, ristiriitaiselta ja vailla selkeää strategiaa. Sen vahvistaa New York Timesin huomiota herättänyt raportti sodan päätösprosessista Valkoisessa talossa.
***
Tämä sisältö on maksullinen: kirjaudu sisään tai aloita jäsenyys. Jos olet vanha tilaaja, kirjaudu ensin sisään, jolloin voit uudistaa tilauksesi myös luottokortilla.
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Oli Vancesta muuten mitä mieltä tahansa niin tyhmäksi häntä ei voi väittää.
Eikä opportunistiksi.” Aiemmasta samaa mieltä, jälkimmäisestä en niinkään. Vance myös tähtää presidenttiehdokkaaksi; epäsuositun sodan tukeminen olisi näissä raameissa huono veto.
Niin siinä NYT:n jutussa Vance vastusti sotaa kabinetin sisällä ja on tehnyt varovasti selväksi muillekin, ettei sotaa kannata, kuten hänen linjansa on ollut vuosia. Se on sinänsä linjakasta, vaikka pelata Vance taatusti osaa. Ei hän tämän takia halunnut paikkaansa jättää. Se että asettui Trumpin näkemystä vastaan on ihan rohkeaa, toinen asia mitä mieltä on jatkotoimista.