Terveisiä toistamiseen Vilnasta, jossa sota näkyy kaikkialla, joskin myönteisesti – solidaarisuuden osoituksena eri muodoissaan. Ukrainan lippuja ja vastaavia symboleja tulvii niin yksityisissä kuin virallisissa yhteyksissä.
Putinille lähetetään kitkeriä terveisiä paraatipaikoilla, kuten kaupungin tärkeimpiin kuuluvan liikerakennuksen seinässä (pääkuva). Taisteluhenki ja vihamielisyys Venäjän toimia kohtaan on avointa ja siekailematonta.
Muuten arki rullasi Liettuassa normaalisti. Jos Putin hoveineen kuvitteli pelottelevansa polvilleen entiset neuvostoimperiumin alusmaat niin erehtyi raskaasti.
Putinin hajota ja hallitse -strategia kääntyi itseään vastaan. Naapurustossa toki pelätäänkin, mutta nyt jopa Venäjän tähän asti kuuliaiset hurtat reivaavat vauhdilla suhdettaan Putiniin.
Kazakstan, Uzbekistan ja Kirgisia vahvistavat sotavoimiaan hakien tukea muualta – kuten alueelliselta mahdilta, Nato-maa Turkilta. Venäjää tukee enää vain Kiina, muttei taatusti ehdottomasti tai tai aukottomasti.
Kiinankin täytyy varoa tulehduttamasta suhteitaan länteen entisestään. Sen merkitys Kiinan taloudelle on kuitenkin aivan toista luokkaa kuin Venäjän, joka vain myy sille raaka-aineita ja aseita.
Rengas Venäjän ympärillä kiristyy. Pakotteiden voimakin tuntuu vähän kerrassaan, mutta varmasti.
Energiapakotteetkin etenevät ainakin osittain. Saksa jurraa edelleen niitä vastaan, mutta toinen suurkuluttaja Italia irtautuu Mario Draghin johdolla Venäjästä ostamalla kaasua Algeriasta ja Qatarista.
Keinoja on, joskaan ei taloudellisesti kivuttomia. Mutta kuten Draghi korostaa, sodan venyminen heikentää Euroopan taloutta viime kädessä enemmän.
Tietojen mukaan Venäjän suurhyökkäys Itä-Ukrainassa on juuri alkanut, tosin vähemmän massiivisesti kuin odotettu. Maajoukkojen vyörytystä edeltävästä jättimäisestä tykistön ja ohjusten sulkutulesta ei ole merkkiä.
Mikä syy sitten lieneekään, mutta ainakin Venäjän sotamahti osoittautuu aina huterammaksi. Kun ukrainalaiset saivat upotettua omilla ohjusjärjestelmillään lippulaiva Moskvankin, Putinin pullistelu voittamattomalla armeijallaan on yhä ontompaa.
Taistelusta tulee monella tapaa ratkaiseva, mitä Venäjä tarkkaan ottaen sitten tavoitteleekin. Koko Ukrainan valloituksen se voi unohtaa, ellei Putin ole täydellisesti seonnut.
Luultavasti Venäjä haluaa hallintaansa Donbassin ja Luhanskin koko laajuudessaan liittääkseen ne virallisestikin itseensä. Idässä se kykenee huoltamaan joukkojaan, ja maastokin soveltuu hyökkäykseen Kiovan seutua paremmin.
Mutta Ukrainallekin asetoimitukset onnistuvat nyt helpommin, koska Venäjä ei hallitse Ukrainan ilmatilaa kuin osittain. Ja aseita sen pitäisi saada, myös raskasta kalustoa.
Ukraina on nyt paljon vartijana. Jos se onnistuu kalustotuella ja ylivertaisesti vahvemmalla taistelutahdolla pitämään Venäjän edes osapuilleen kurissa, paljon on voitettu koko Euroopankin kannalta.
Pelkästään Naton eurooppalaisten jäsenten yhteen lasketut sotilasmenot, noin 400 miljardia dollareina, ovat kuusinkertaiset verrattuna Venäjään. Ja Yhdysvaltojen vielä tuplasti muuta Natoa suuremmat.
Ukrainan sotilasmenot olivat ennen sotaa kuusi miljardia dollaria, saman verran kuin Tanskalla. Venäjän epäpäteväksi paljastuneen armeijan mahdollisuudet täysimittaisessa sodassa Natoa vastaan olisivat nolla – muilla kuin ydinaseilla.
Niilläkin Venäjä uhkailee. Mutta se kuvastaa ennen kaikkea avuttomuutta Putinin itse rakentamassa umpikujassa. Joten pelko pois.
Pörssihaukka ei ota hanakasti kantaa poliittisiin kysymyksiin, elleivät ne kytkeydy talouteen. Euroopan ja Suomen turvallisuus sitä koskee elimellisesti, joten Pörssihaukka ei piilottele kantaansa.
Suomi Natoon ja äkkiä. Venäjä kiihtyvää uhkailua ei pidä hätkähtää.
Olemme Putinin klaanin silmissä joka tapauksessa vihamielinen pala Nato-leiriä ja länttä, virallisestikin vihamieliseksi maaksi luokiteltu. Vuosikymmeniä rakennetuista hyvistä suhteista ei ole jäljellä hajuakaan.
Järjettömintä olisi jäädä Naton ulkopuolelle. Liittoutumattomaan Suomeen Venäjä kenties uskaltaisi kokeilla asevoimaa, kuten teki Ukrainalle.
Naton jäsenyys muuttaa asetelman radikaalisti. Ei Venäjä uskalla provosoida Baltiaakaan, vaikka niissä on isot venäläisvähemmistöt ja Suomea paljon vaikeampi puolustautua.
Nato ei poista kaikkia turvallisuusongelmia, mutta jäsenyyden riskejä on turha korostaa. Jos Nato joutuu konfliktiin Venäjän kanssa, on Suomi sotkussa joka tapauksessa mukana jo EU:n jäsenenä.
Olemme puolemme valinneet ajat sitten. Ei puutu kuin suhteen virallistaminen.
Ukrainasta Venäjä ei pääse irti pitkään aikaan, joten aikaa ei pidä tuhlata. Naton ja sen jäsenmaiden johto on tehnyt selväksi, että Suomi otetaan sisään avosylin ja äkkiä.
Pitkällä tähtäimellä Nato-jäsenyys vahvistaa Suomen asemaa myös taloudellisesti. Investointikohteena tai ulkomaisten osaajien työpaikkana olisimme tuskin järin houkutteleva, jos saisimme koko ajan pelätä fasistisen naapurimme mielivaltaa.
Ja Ukrainallehan voi lähettää suoraa tukea sen keskuspankin avaamalle tilille. Korttimaksun voi kohdentaa puolustusvoimille tai humanitaarisiin tarpeisiin.
Maksupalvelu toimii, olen sitä jo useamman kerran käyttänyt.
Hyvää viikonalkua, slava Ukraini!